Matkoja sinne ja tänne... Traveling here and there...: Suvorov sotahistorian matka 2013

Suvorov 2013

Oli tullut taas aika suunnistaa Suvorovin perässä pitkin ja poikin

Etelä-Karjalaa.

Ensin ajoimme Kyyröön, joka oli melko vieras paikka itselleni.

Taustaa: Ruotsin joukot olivat saaneet käskyn marssia valtakunnan itärajalle jo

22.5.1788. Päävoima kokoontui kenraali Kaarle Kustaa Armfeltin johdolla

Elimäelle, eversti Berndt Johan Hastfehrin komentama Savon Prikaati

keskitettiin Mikkeliin. Kesäkuun 9. päivänä Ruotsin sotalaivasto lähti,

kuljettaen 3800 miestä, Suomeen ja saapui 28. päivänä Hankoon.

Kahta viikkoa myöhemmin lähti 85 laivaa käsittävä laivasto kuninkaan johtamana

Tukholmasta kuljettaen 9000 miestä (mm. Henkiprikaati).

Kuninkaan johtama osasto saapui Helsinkiin 2. heinäkuuta. Ruotsin

Suomeen keskittämän armeijan vahvuus nousi täten hieman alle 28000 mieheen.

Kyyrön taistelu:

Venäläisten suuri ylivoima karkotti 11.6. taistelun jälkeen Ristiinan Kyyrössä olevan etuvartion. Kyyröstä voittoisat venäläiset joukot marssivat kohti Mikkeliä. (WP)

Tämä on juuri se paikka jossa Kyyrön taistelu käytiin.

Alueella on hyvä ja selkeä taulu opastamassa

meitä Kyyrön taistelun vaiheista. Paikka on ihan Mikkelintien tuntumassa,
vain n. 1 km pikkutietä sivuun ja olet Kyyrön alueella.

Taistelualueella oli vain yksi silta jota myöden hevosvankkurit

pääsivät ylitse "toiselle puolelle". Tämä oli aikanaan

niin hyvin rakennettu, että se on Kyyrössä vieläkin. Tie oli

kasvanut täysin umpeen tämän molemmin puolin.

Täällä "me" hävisimme ja peräydyimme Porrassalmen suuntaan.

Tässä alla on se aikaa kestävä kivisilta.

Kyyrön jälkeen matkasimme Ristiinaan ja sen Brahenlinnaan.

Brahelinnan rakennutti kreivi Pietari Brahe Ristiinan ollessa osa hänen

läänitystään. Linnakartanon rakennustöihin valmistauduttiin kevään 1646 aikana,

Pietari Brahe oli ilmeisesti käynyt nykyisen Ristiinan paikalla sijainneessa

Pyrhölän kylässä muutamia vuosia aiemmin, eli Savon matkallaan 1639.

Brahelinnaa ei rakennettu puolustuslinnaksi, vaan läänin hallintopaikaksi.

Ristiinan kirkkopitäjä muodostettiin vuonna 1649.

Brahe-suku rahoitti myös seurakunnan kirkon rakentamista (WP).

Brahenlinnassa oli ollut kolme kerrosta. Alhaalla varastot, keskellä

palvelusväki ja ylhäällä ylimystö.

Tässä kuvaa Brahenlinnan muureista.

Täällä oli kuuluisan ja "tyhmänrohkean" Dunckerin (evlut) paasi.

Haän oli pystypäin taistelussa riehuttuaan saanut osuman päähänsä

ja kohdannut näin luojansa.

Joachim Zachris Duncker (12. marraskuuta 1774 Ristiina – 6. heinäkuuta 1809)
oli Ruotsin armeijan everstiluutnantti..
Dunckerista tuli 1789 Savon rykmentin vänrikki. Hän taisteli vuonna
1790 Kustaa III:n sodassa Venäjää vastaan Pirttimäen taistelussa 19. toukokuuta.
1805 Duncker ylennettiin kapteeniksi. Suomen sodan hän aloitti
Sulkavan komppanian päällikkönä.
Duncker komensi armeijan jälkijoukkoa Suomen sodan aikana
1808–1809 Johan Adam Cronstedtin armeijan perääntyessä Mikkelistä
Leppävirran kautta Iisalmeen ja Ouluun maaliskuussa 1808 (WP).

Paaden teksti "Ei kuolemassa kuole hän" piti paikkansa. Hän elää

meille tarinoiden kautta vieläkin.

Brahenlinnassa oli oma kaivo, mikä oli outoa sillä

linna oli korkeimmalla mäellä mitä alueella on. Paikka

oli huomattavan korkealla verrattuna muuhun lähialueen maastoon.

Brahenkinna oli kauttaaltaan ympäröity muureilla. Täältä
oli hyvä näkyvyys joka suuntaan.

Korkeita muureja joiden päällä oli aikaan hirsikehikot, ja kolme

kerrosta tilaa. Oli täällä myös ns. ampuma-aukkoja, ruutikellari,

varastoja ja muutama kulkureitti linnoitukseen.

Tämän jälkeen jatkoimme Ristiinan kirkkoon. Tämä on siitä

erikoinen kirkko, että se ei ole palanut koskaan. Eli on alkuperäinen,

kaunis, aika pieni kirkko.

Sisätilat olivat idylliset. Ikkunat oliva "vanhaa lasia" joissa saattoi

oikein hyvin nähdä miten lasi on valunut aikojen saatossa. Eli lasi

muodosti paksuhkoja kerroksia sinne tänne juovien muodossa, ja näissä

kohdissa näky oli tummempi kuin muissa kohdissa. Mielenkiintoinen oli

myös lattia, oikeasti ja kirjalimellisesti kirveellä tehty. Jokaisen

kirveenlyönnin jälken näkyi vieläkin paksuissa lattialankuissa. Tänne

ei ole sukkasillaan tulemista.

Kirkko oli kuten aiemminkin kirjoitin, pienehkö. Mutta se oli

sitäkin kauniimpi. Penkit olivat todellisia "ryhtipenkkejä",

todellakin selkä suorassa näissä istuttiin - nimim. testattu on.

Ristiinan kirkolta ajettiin Porrassalmen taistelupaikalle.

Porrassalmen taistelu käytiin Mikkelissä 13. kesäkuuta 1789. Se oli osa

Ruotsin ja Venäjän välistä Kustaan sotaa, jonka Ruotsi aloitti provokaatiolla.

Suomalaisjoukot voittivat määrältään ylivoimaiset venäläisjoukot.

Vain viikkoa myöhemmin uudessa taistelussa venäläiset kuitenkin löivät

Ruotsin joukot ja valloittivat Mikkelin 19. kesäkuuta 1789 (WP).

Kuvan silta jakoi osapuolet toisistaan. Tässä käyttiin erittäin kova ja

tappioita tuottava taistelu. Taistelijat ampuivat vastakkaisiin rinteisiin ja täällä

kaatui paljon taistelijoita. Mikäli Venäläiset olisivat tiedustelleet (kuva alhaalla) oikean

reunan jalan - läpi noin puolimetrisen "järven", - he olisivat päässeet toisen puolen

selustaan - vettä oli vain 0,5 m. Tätä ei kuitenkaan tehty, koska arveltiin että järvi on enemmän

kuin puoli metriä syvä. Niinpä ammuttiin päin, ja otettin kuulaa myös vastaan.

Porrassalmen puolustusvalmisteluita johti majuri Georg Henrik Jägerhorn.

Porrassalmen mäen etelärinteeltä kaadettiin mäntymetsää ampuma-alan

raivaamiseksi alarinnettä kohti. Harjun korkeimmalle kohdalle runsaan sadan

metrin päähän sillasta perustettiin luutnantti Ugglan johtamille kahdelle

kevyelle kolminaulaiselle tykille tuliasemat (kuva ylhäällä). Niiden oikealla puolelle sijoitettiin

Savon jääkäreitä (vahvuus 80) ja näiden oikealle puolelle jatkoksi vielä

osa vapaakomppaniasta (vapaakomppanian täysvahvuus 100).

Tykkien vasemmalle puolelle sijoitettiin Porin rykmentin lähettämä joukko.

Niiden vasemmalla puolelle tuli Karjalan rakuunoiden reservi, noin 50 rakuunaa.

Ensimmäisen linjan taakse jätettiin toiseksi linjaksi vielä

kohtalaisen suuri reservi.

Puolustajia komensi joukon virkaiältään vanhimpana upseerina Porin rykmentin

eversti Jakob Karl Gripenberg. Hyökkääviä 6 000 venäläistä komensivat

kenraalit Michelson, Rautenfelt ja Georg Magnus Sprengtporten,

joka oli aikaisemmin toiminut Savon jääkäreitä komentavana

everstinä Ruotsin armeijassa (WP).

Tässä seisoo näiden Porrassalmen taisteluiden muistomerkki - aivan

edellisen taistelupaikan tuntumassa.

Sitten ajettiin kohti Mikkeliä. By the way - tässä kulmauksessa

räjähti se auto, joka Mikkelin panttivankidraamassa 8. – 9. elokuuta 1986

torin kupeessa räjähti - Maaherrankadulla.

Mikkelin panttivankidraama oli siis 8. – 9. elokuuta 1986 sattunut tapahtumasarja,

joka päättyi dramaattiseen räjähdykseen Mikkelin torin laidalla,

Maaherrankadulla lähellä Raatihuoneenkadun risteystä. Helsinkiläinen

Jorma Kalevi Takala (s. 11. heinäkuuta 1950, Liperi) otti pankkiryöstön

yhteydessä Helsingissä kolme panttivankia, jotka hän kuljetti autolla

Mikkelin torille. Tapahtuma päättyi Takalan räjäytettyä auton, itsensä

ja kuljettajana toimineen panttivangin, Jukka Häkkisen (s. 1961).

Kyseessä oli tekotavaltaan ja loppuratkaisultaan Suomen oloissa

ennenkokematon rikos. Tapauksen jälkiselvittelyjen yhteydessä

viranomaiset joutuivat poikkeuksellisen kovan arvostelun kohteeksi (WP).

Mikkelissä kohteemme oli Päämaja.
Jatkosodan Päämaja perustettiin 18. kesäkuuta 1941. Päämajan keskeisen
valtarakenteen muodostivat ylipäällikkö Mannerheim ja hänen lähimmät miehensä.
Näitä olivat Yleisesikunnan päällikkö, jalkaväenkenraali Erik Heinrichs,
tykistön tarkastaja, kenraali Vilho Petter Nenonen, päämajoitusmestari,
kenraaliluutnantti Aksel Fredrik Airo, komentoesikunnan päällikkö,
kenraalimajuri Viljo Einar Tuompo sekä tiedustelujaoston päällikkö,
eversti Aladár Paasonen. Muodollisesti Heinrichs oli tämän ns. sisärenkaan
muiden jäsenten esimies, mutta käytännössä kukin esitteli oman
vastuualueensa asiat itsenäisesti ylipäällikölle. Heinrichsin vastuulla
olivat sotilas- ja yleispoliittiset sekä siviilihallinnon kysymykset,
Nenosella tykistö ja ampumatarvikehuolto, Airolla operatiiviset asiat,
Tuompolla komentoasiat sekä Paasosella tiedustelu ja vastavakoilu.
Aseman yhtenä merkkinä oli päivittäinen pöytätoveruus ylipäällikön kanssa.

Päämajan Mikkelissä ja lähiympäristössä olleiden toimintojen vahvuus
oli noin 650 henkeä, mutta kun mukaan lasketaan tarvittavat viesti-,
vartio- ja huoltoyksiköt, kokonaisvahvuus oli noin 2 500 henkilöä.
Päämajan viestiliikenteen hoiti Viestikeskus Lokki.

Päämaja muutettiin takaisin Puolustusvoimain Pääesikunnaksi 4. joulukuuta
1944, jolloin puolustusvoimat siirtyi rauhanajan kokoonpanoon (WP).

Tässä päämaja tänään.

Tämä kuva alla on Airon työhuoneesta.

Minä ja Marski päämajassa. Marski on minua

hieman pidempi ;-), mutta Airo lyhempi!

Mikkeliä pommitettiin rajusti, koska tiedettiin että

täältä johdetaan Suomen armeijaa, täällä oli rautatie, ja

lentokenttä. Kuvassa Mikkeli pommitusten jälkeen.

Ei kovin montaa ehjää taloa.

Päämajamuseossa on myös ns. siviiliosasto. Täällä kerrotaan

Suomesta siviilin silmin - ja kotirintamalta. Täällä on pula-ajan

vaatteita, työvälineitä, ruokakortteja ja vaikka mitä. Tämä

osasto kannattaa ehdottomasti myös tsekata kun täällä on.

Tässä on Mannerheimin työhuone. Huone on autenttisessa asussaan -

ja tämän erottaa meistä "vierailijoista" lasiseinä. Pöydällä on mm. aidot

Marskin silmälasit.

Marskin huone oli tehty perinteiseen koululuokkaan, ja täällä

oli mm. täytetty pöllö, kirjoja ja kaikkea muutakin mitä

nyt sen ajan koululuokassa saattoi olla.

Päämajan jälkeen menimme miltei vastapäätä sijaitsevaan

Lokkiin, joka oli louhittu kallion sisään.

Viestikeskus Lokki oli jatkosodan aikana Mikkelissä toiminut

Päämajan viestikeskus. Lokin toimitilat sijaitsivat Naisvuoreen louhitussa

kallioluolastossa.

Viestikeskus Lokki oli viralliselta nimeltään Päämajan yleisesikunnan viestikeskus.

Se toimi Päämajan yleisesikunnan viestitystoimiston alaisuudessa. "Lokki" oli

sekä päämajan että viestikeskuksen peitenimi, koska päämajan viestintä kulki

jälkimmäisen kautta. Päämajassa komentoesikunnan päällikkönä toiminut

Viljo Einar Tuompo käyttää päiväkirjoissaan Lokista nimeä Luola.

Viestitystoimisto käsitteli tulevia ja lähteviä kirjelmiä, sanomia ja puheluita.

Välitystehtävänsä lisäksi toimisto tilastoi ja tarkkaili viestiliikennettä (WP).

Täällä oli aivan kaikenlaisia viestijärjestelmiä ja laitteita.

Myös päämajan sisäisen puhelinluettelon ylläpito kuului sen tehtäviin. Puhelinluetteloa täydensi "Tieto-puhelin", joka vastasi päämajan henkilöiden sijoituspaikkoja ja numeroita koskeviin tiedusteluihin ja jolla oli organisaation ajantasainen rakenne hallussaan.

Tässä käytävää maan alle Lokkiin.

Täällä on kaksi asiaa jotka ovat täysin alkuperäisiä vielä tänäänkin; nämä

johdot, sekä punainen sähköjohto "katossa".

Lokin n. puolivälissä on tyhjä luola. Tätä ei ole vielä

rakennettu, koska ei ole löydetty tarkkoja rakennepiirroksia

luolan huoneista tai sen toiminnoista. Mitään ei tehdä täällä,

ellei se vastaa täysin alkuperäistä. Siis jos sinulla on piirrokset

Lokin tästä luolasta, toimita ne Mikkeliin - siten tämäkin

rakennetaan ;-)

Ja tässä sitä punaista sähköjohtoa, joka on

täysin koskemattomana ja on alkuperäistä.

Tässä oli mielenkiintoinen salakirjoituskone. Koska Suomessa

harrastettiin laajasti pianon soittoa, ajateltiin että pianomaiseen

muotoon rakennettu salakirjoituskone oli helppo käyttää.

Lopputulos oli se, että vain muutama hemmo osasi käyttää tätä

tehokkaasti - vaikka olikin pianomainen.

Puhelinkeskus - yhden välittäjän työpiste.

Puhelinkeskus - usealle välittäjälle, yksi oli edelleen työnsä touhussa.

PS. se en ollut minä.

Erilaisia johtamis- ja viestilaitteita oli paaaljooon.

Sähkökatkojen varalle oli tälläinen käsivoimalla sähköä

tuotava kone. Tästä kampea kiertämällä sai sen verran

sähköä, että viestiväline toimi.

Päämajan ja Lokin jälkeen ajoimme Rantasalmelle.

Täällä tutustuimme ensin Pekka Lipposen historiaan ja tarinaan
tämän Lipposen patsaan juuressa.

Pekka Lipponen on nimimerkki Outsiderin, oikealta nimeltään

Aarne Haapakoski (myöhemmin nimimerkistä tuli Haapakosken ja

Seppo Tuiskun yhteinen), luoma fiktiivinen veijarihahmo, joka on

seikkaillut romaaneissa, kioskilehdissä, sarjakuvissa, kuunnelmissa ja elokuvissa.

Haapakoski loi Pekka Lipposen ja tämän toverin Kalle-Kustaa Korkin

vuonna 1945. Koko kansan tuntemiksi hahmot tulivat erittäin suositussa,

tammikuussa 1945 alkaneessa radiokuunnelmassa Kalle-Kustaa Korkin

seikkailuja. Kuunnelmaa esitettiin radiossa keskipäivän aikaan viiden minuutin

mittainen jakso, joka päättyi Korkkia tulkitsevan Wilho Ilmarin murahdukseen

"Jatkuu huomenna". Päivittäiset viiden minuutin pätkät esitettiin sunnuntaisin puolen tunnin mittaisena koosteena.

Alun perin päähenkilöksi suunniteltu Korkki joutui antamaan nopeasti

enemmän tilaa Lipposelle. Suuri ansio tästä lankeaa näyttelijä Oke Tuurille,

joka onnistui tekemään Pekasta niin selkeästi erottuvan hahmon

inhimillisine heikkouksineen, että Suomen radiokuunnelmia kuunteleva

kansa oli myyty.^[Kuunnelmasarja jatkui Haapakosken kuolemaan saakka,

vuoteen 1961. Jotain sarjan suosiosta kertoo se, että radion

kuuntelijoista yli 90 % oli kuunnellut Lipposen ja Korkin seikkailuja (WP).

Kaffipaussin jälkeen - Rinssi everstissä - ajoimme minulle

erittäin tärkeään paikkaan, Haapaniemelle. Täällä oli saanut

alkunsa sotakoulu, jossa tuotettiin upseereita armeijaan.

Paikka oli hyvin pienen hiekkatien päässä, oli jopa usko loppua,

ei se täällä voi olla. Mutta olihan se tuon valkoisen aidan luona.

Paikalla oli paasi kertomassa, että 1779 - 1819 täällä

toimi Suomen ensimäinen sotakoulu. Täällä siis minun ammattini

ensimäiset sotakouluopiskelijat opiskelivat "minun" ammattiini.

Huima paikka.

Haapaniemen sotakoulu, myöh. Haapaniemen kadettikoulu,

Haapaniemen topografikunta, Haapaniemen kenttämittauskoulu oli

vuonna 1780–1819 toiminut kadettikoulua vastaava oppilaitos. Koulu toimi

aluksi Kuopiossa mutta siirtyi seuraavana vuonna Rantasalmelle Haapaniemen

ratsutilalle. Koulun perustajana pidetään Y. M. Sprengtportenia, jolla oli

ollut sotilasvirkatalossaan Ristiinan Brahelinnassa vuodesta 1777

yksityinen upseerikoulu. Hän teki aloitteen Haapaniemen perustamiseksi.

Alkuun koulusta valmistui upseereita vain Savon prikaatia varten,

mutta toiminta laajentui 1782 käsittämään koko Suomen.

Koulun toiminta oli keskeytyksissä vuosien 1788-1790 ajan mutta jatkoi

toimintaansa sitten vuoteen 1808, jolloin oppilaat siirrettiin kersantin

arvoisina liikekannalle pantuihin joukkoihin. Siinä vaiheessa koulun

oli läpäissyt 210 oppilasta. Tunnetuin koulun johtajista on

everstiluutnantti Samuel Möller (johtajana 1783–1788 ja 1791–1799).

Sodan päätyttyä koulu jatkoi toimintaansa nimellä Haapaniemen topografikunta,

ja 1816 se laajentui kadettikouluksi. Koulussa sattui tulipalo 1818, jolloin se

siirrettiin Haminaan ja se sai nimekseen Suomen kadettikoulu. Koulun sijaintipaikalle Haapaniemeen pystytettiin 1931 muistokivi (WP).

Kun nyt katsoi tarkasti niin maaperässä saattoi vielä nähdä sen

alueen, jossa itse rakennus oli ollut. Kivijalan jäännöksiä

oli tämän paikan kohdalla.

Olipa kyllä paikkaan laitettu sotakoulu. Mutta kaksi syytä puoltaa tätä paikkaa;

1) täältä ei hummaamaan voinut lähteä, koska matka oli

valtavan pitkä seuraavaan maalikylään, ja 2) maasto ympärillä

oli sellaista, että se soveltui vaikka minkälaiseen harjoitustoimintaan - teksisi

sitä vielä tänäänkin.

Sitten ajettiin Rantasalmen kirkolle ja sen hautausmaalle. Täällä yksi

ympyrä sulkeutui. Olin käynyt aiemmin Laatokalla Petäjäsaaressa,

jossa oli Rantasalmen miehiä taistelemassa. Nyt olin siinä

pisteessä, johon heitä (epäonnisia) vainajina tuotiin. Olin jopa nähnyt yhden vainajan

maalliset jäänökset Petäjäsaaressa. Tämä on se paikkakunta

josta nämä sankarit keskelle Laatokkaa läksivät, ja tänne heidät

takaisin tuotiin. 11 taistelijaa pääsi omin jaloin pois

saaresta.

Tämä muistomerkki on rakennettu Petäjäsaaressa kaatuneille.

Oli hienoa päästä nyt tähän päätepisteeseen Petäjäsaaren seikkailun jälkeen.
Tämä tarinan historia umpeutui nyt kohdallani. Kumpa näin
kävisi kaikkien kohteiden kanssa, että näet ja kuljet koko tarinan alusta loppun.