Lions-matkalla Tallinnassa 2013

 

Vierailu LC Tallinn/ Vanalinn:n vieraiksi Tallinnaan

 

Teimme 2013 järjestyksessä toisen klubimme Lions-matkan Tallinnaan. Aloitimme

vierailumatkat LC Tallinn/ Vanalinn:n vieraiksi siis 2011. 2011 oli

oma pressakauteni ja aivan extempore otin yhteytä Tallinn/ Vanalinn:n

silloiseen pressaan Andrukseen. Kysyin voimmeko tavata Tallinnassa,

koska olemme tulossa klubimatkalle sinne - vastaus oli "ilman muuta".

LC Tallinn/ Vanalinn oli sittemmin meidän vieraanamme Taipalsaaressa ja

Lappeenrannassa 2012.

 

Toimin taas, kuten viimeksikin meidän klubimme "matkanjohtajana". Eli

järjestin kyydit, liput, majoituksen ja kaiken muun pikkusälän.

Oli todella vaikeaa saada elokuulla Tallinnan keskustan hotelleihin

6 - 2xhh huonetta. Kaikki paikat tuntuivat olevan täynnä. Vasta neljäs

hotelli kykeni majoittamaan meidät - tämä oli Tallink Express Hotell.

Hotelli on D-terminaalia vastapäätä, eli kävelymatka tänne oli lyhyt
laivalta jolla Tallinnaan tulimme

 

Tässä kuvaa ulos huoneeni ikkunasta "takapihalle"

 

Hotelli oli ihan hyvä. Siisti, sopivan tilava, aika hiljainen ja

alakerassa oli ravintola, josta sai juotavaa ja syötävää.

 

Sijainti oli hyvä, koska Vanhaan kaupunkiin täältä on lyhyt, Mere

Puiestee kadulle ensin ja sitten Tallinn - Pärnu lkla:lle ja olit

Vanhan kaupungin porteilla.

 

Olimme sopineet että tapaamme LC Tallinn/ Vanalinn:n leijonat

uuden (ainakin meille täysin uuden) Lentosataman P-paikalla.
Tänne suunnistin käsikartalla, mutta opasteetkin olivat hyvät.

Lentosatama (viroksi Lennusadam) on Viron Tallinnassa keväällä 2012
avattu merimuseo. Museo kuuluu Viron merenkulkumuseoon.
Museo sijaitsee Tallinnan lentosatamassa alkujaan vesitasohalliksi
1916–1917 tehdyssä rakennuksessa Pietari Suuren merilinnoitusvyöhykkeellä.
Hallilla on laajuutta 8 000 m². Halli poistettiin käytöstä neuvostovallan aikana.
Sen entistäminen alkoi 2010. Rahoituksesta vastasi 70-prosenttisesti
Euroopan aluekehitysrahasto ja 30 prosentin osuudesta Viron valtio.

Museon päänähtävyys on Viron valtion Englannista tilaama vuonna 1936
valmistunut sukellusvene Lembit, joka on entistetty 1930-luvun asuun.
Museossa on myös keltainen sukellusvene, jossa voi tutustua sukellusveneen
ohjaamiseen, ja ensimmäisen maailmansodan aikaisen vesitason
Short Type 184 täysikokoinen jäljennös. Alkuperäisiä vesitasoja ei ole
säilynyt yhtään. Puurunkoinen laivanhylky Maasilinn on peräisin
1500-luvulla ja purjehti silloin Saarenmaan ja Viron mantereen väliä.
 Jäänmurtaja Suur Tõll on ollut Suomen lipun alla nimellä Wäinämöinen.
Se kaapattiin venäläisiltä Helsingin lähellä vuonna 1918 ja luovutettiin 1922
Suomesta Tarton rauhansopimuksen perusteella Viroon.

Museon näyttelyesineet sijaitsevat kolmessa tasossa: ilmassa, meren pinnalla
 ja sen pohjalla. Museossa esitellään modernilla visuaalisella kielellä vanhan
merenkulkumaan Viron historiaa. Museossa on sukellusvene- ja
lentosimulaattorit, sekä allas jossa voi uittaa laivojen pienoismalleja ja
katsella mereneläviä (WP).
 

Tämä nähtävyys ja kohde oli muistaakseni saanut Eestin parhaan

kohteen palkinnon viime vuonna. Paikka on iso ja laaja, jossa on

aivan historian "alkuajoista" tähän päivään saakka ulottuva Eestin

(vähän muidenkin) merellinen historia esillä.

 

Hallin yläreunassa kulkee metallinen kaitein varustettu kulkutie, josta

näkee oikein hyvin kaikkialle. On paljon opastauluja joissa kerrotaan

eri kohteista. Tässä vähän yleiskuvaa kohteesta.

 



Tämän lisäksi pääsee ns. alakertaan. Täällä on valtavan paljon

kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Kaikkien kohteiden kupeessa on

edelleen opastaulut, eli tietää mikä kampe kulloinkin on kyseessä.

Vaikka kyseessä näin periaatteessa on meri ja lentomuseo, niin

on täällä paljon myös sodanaikaisia "maavoimien" kamppeita. Tässä alla on esim. 57-2.

Voi sitä porinaa kun veljet kertoilivat omia inttikokemuksiaan ja puhuivat

näistä 50 ja 60-luvulla olleista sotavälineistä. Jokaiselle oli jotain; tykkimiehelle,

it-miehelle, viestimiehelle, pioneerille, jne. Tällä osastolla meni muuten aikaa...  

 



Erittäin mielenkiintoinen oli sukellusvene - täysin oikea ja aito palveluksessa

ollut vene. Tänne pääsi siään ja sai kävellä ja tutkia koko veneen aina konetilasta

torpedohuoneeseen saakka. Myös täällä olisi mennyt aikaa vaikka kuinka paljon - jos

sitä olisi ollut enemmän. Allaolevassa kuvassa on torpedohuone aivan veneen

keulassa. 

 

Kylläpä olin tyytyväinen, että olen maavoimien mies kun kapusin

pois veneestä. En voi edes kuvitella miltä täällä on saattanut tuntua veden alla.

Kuumuus, ahtaus, hajut, happi, sosiaaliset suhteet, pelko, ja valtava

jännitys siitä että päästäänkö ylös - ovat varmaan olleet läsnä veneen

ollessa toimissaan. Kovia jätkiä ovat olleet, minua pelotti vaikka vene oli

tukevasti hallin lattialla - kun sisällä tosi ahtaissa paikoissa remusin.

 

Tässä alla tämä komeus on.

Oli myös ns. sotapukuosasto. Täällä puin päälleni matruusin, upseerin ja

vähän muitakin pukuja ja ihmettelin, miten huonosti ne sopivatkaan

päälleni. Näitä kuvia luonnollisesti en tänne laitanut ;-)

Täällä siis sai vapaasti pukea päälleen "mitä vaan", ja ottaa kuvia

ison screeniä vasten - jossa oli sataman kuva ja siellä sukellusvene parkissa.



Täällä on myös ravintola, eli täällä voi syödä. Ei tarvitse siis
lähteä koko päivänä pois ellei halua ;-)

Lentosataman näyttely jatkui ulkona, Lentosataman takana. Siellä oli

mm. tämä Suur Töll laiva parkissa. Tänne sai kavuta sisään ja tutkia laivaa ja

sen tiloja. Melkoinen murtaja.

Alus on rakennettu Tallinnan satamaa varten Vulcanen telakalla Stettinissä,
Saksassa vuonna 1914. Se oli hiililämmitteinen 2622 tonnin uppoamainen ja
6900 hevoisvoiman tehoinen, 75,4 metrin pituinen, 19,2 metrin levyinen
ja syväykseltään 5,7 metriä, jossa oli uutuuksina täydellinen sähköistys ja
kallistustankit, joiden avulla se saattoi irtautua jäistä helposti. Lisäksi aluksessa oli yhden
keulapotkurin lisäksi yhden sijasta kaksi peräpotkuria (WP). 

 

Tässä on tämä komea Suur Töll.

Sitten oli Eestin ensimäinen sukellusvene. Puuta ja vaneria ja saumoissa

jotain josta en tiedä. Aika kampe, ei mennyt montaa sotilasta sisään,

eikä varmaan happikaan kauan kestänyt. Oli periskoopit ja kaikki.

Huima vehe.

Täällä olisi mennyt vaikka kuinka paljon aikaa, mutta me olimme "kiireisiä"

koska olimme menossa Andruksen kotiin jatkamaan klubitapaamista.

Suomen klubi tarjosi syötävät, ja niin me ajoimmekin Andruksen kanssa kauppaan

ja ostimme syötävää. Sattui muuten niin, että ostimme kaupan kaikki

sian sisäfilepötköt - joka ikisen.

 

Sitten ajoimme perille ja minä aloitin grillimestarina. Leikkasin lihat,

marinoin pikaisesti ja eikun grillaamaan. Siinä grillatessa muutkin

alkoivat saapumaan paikalle.

Tässä on osa grillattavista eväistä. Meitä oli paikalla noin 25 lejonaa.

 



 

Nautimme päivällisen Andruksen tiluksilla, ja myös nautimme aivan

mahtavasta säästä täällä.

 

Mutta sitten alkoi se tärkein ohjelma, miksi siis me oikeastaan olimme

täällä nyt. Olimme (LC Taipalsaari) esittäneet aiemmin LC Tallinn/ Vanalinn:lle

pyynnön tulla meidän klubiystäväpariksi. He niin kuin mekin, olivat

käsitelleet asian ensin hallituksessa ja sitten klubikokouksessaan. Lopputulema

oli se, että he hyväksyivät pyyntomme. Meillä oli mukana ystäväparisopimukset

ja pressat (2013) allekirjoittivat sopimukset. Eli me saimme täällä ja nyt

Lions Club ystäväpariklubin Tallinnasta. Hienoa.

 

Tässä pressat allekirjoittavat historiaan jäävää asiakirjaa.

 

Sitten syötiin lisää, ja juotiin vaikka mitä.

Pelattiin ja leikittiin erilaisia ulkoleikkejä - tyyliin Suomi vs. Eesti.

Tasaista oli.

 

Paikalla oli suunnilleen yhtä monta Tallinnan leijonaa kuin

meitä Taipalsaarelaisiakin.

Sitten jaettiin muistolahjoja puolin ja toisin ja pidettiin siinä

muutamia puheitakin. Oli tosi hauskaa.

 

Sovimme jo täällä että perinne jatkuu, ystäväparimme tulee

ensi vuonna taas Suomeen vierailemaan. Ohjelmassa on

taas mökkeilyä, Mikon tiluksilla kalassa käyntiä,

grillaamista, ja otammne uusiksi näitä pihaleikkejä ja kisoja.

Me olemme hyvin samanlaisia kummatkin, - välivedestä

huolimatta - Tallinnan ja Helsingin välissä.

 

Sitten hotelliin ja nukkumaan kunnon yöunet. Tässä hotellimme

pääoven edestä kuva. Uusi kylpylä on ihan naapurissa.

 

Seuraava päivä oli varattu kokonaan jokaiselle matkaajalle itselleen. Eli

kuljimme Tallinnaa ristiin rastiin ja tutustuimme kaupunkiin kukin omalla

tavallamme.

 

Minä kuljin pääasiassa sivukujia Tallinnassa. Kiertelin Toompean suunnan,

ja sitten vielä täysin vastakkaisen suunnan - Lai:n suunnan. Kanutin eteläpuoliset

tosi pienet kadut olivat aivan mahtavia. Täynnä käsityöläisten pikkutaloja

ja myyntipisteitä. Katarina Käik:llä oli tosi hienoja holvikaaria teiden yli,

mahtavan idyllinen paikka. Suosittelen käymään. On siellä muutama "hotellikin" -

mutta paikkoja mahtaa olla näissä (oikeasti pikkuhotelleissa) ehkä 3 - 5 ;-)

Mahtavan näköisiä rakennuksia.

On pieniä kahviloita ja baareja ja vaikka mitä. Täällä olin käynyt vain

kerran aiemmin, silloin kävelin hieman kiireen kanssa, enkä

nähnyt näin paljon tätä paikkaa kuin mitä nyt ajan kanssa näin.

 

Ja yleiskuvaa elokuisesta Tallinnasta 2013 ja sen linnoituksesta.

 

Raekoja Platsilla oli isot markkinat, aukio täynnä kojuja. Ja pääasia, siellä

oli Eestiläiset kansantanssi ja -musiikkijuhlat. Taisi olla kuusi ilmaista

näytöstä, pystytetyllä lavalla. Näitä katselimme ja kuuntelimme.

Hienoa nähtävää oli, ja musiikki oli myös oikein hyvää.

Oli siellä muitakin...  

 

Vielä ehti käymään muutamassa paikassa. Yksi paikka jossa usein käyn

on Lossi Plats:n puisto. Siinä usein istuskelen ja katselen Tallinnaa ja

ihmisiä kun he Toompealle nousevat, ja sieltä pois lähtevät.

Puistossa on miltei aina joku esiintyjä, niin oli nytkin.

Olipa outo ja jännä muusikko, soitti kitaraa mutta ei koskenut kitaran

kieliin. "Kitaraääni" tuli suusta ja välillä aina hän lauloi muutaman sanan, ja taas

"dän dän dää" jne. Kuulosti yllättävän oikealta ja hyvältä.

Kuuntelin ainakin tunnin tätä esiintyjä penkillä auringossa istuen.

Kyllä taas kannatti tulla tähän paikkaan.

Sitten taas kohti keskustaa takaisin.

 



Matkalla keskustaan poikkesin eräässä museossa. Tässä museossa

kerrottiin Eestin historia aina keskiajalta tähän päivään saakka.

Museo oli aika piilossa ja vahingossa minäkin sinne osuin.

Siellä oli iso rautapallo jossa oli koko maailma hakattuna/ kaiverrettuna

siihen. Otin kuvan siitä kohtaa jossa nyt itse olin.

 



 ´

Sitten tuli aika tulla takaisin D-terminaaliin. Näytää olevan

kotisuomeen matkaa 76 km. Tähän kuluu aikaa SuperStarilla

noin kaksi tuntia. Sitten vielä bussimatka päälle ja ollaan taas kotona.

 



 

Oli meillä hieno matka, vaikka itse sanonkin.

 

Saimme ystäväparin lahden toiselta puolelta. Vaikka klubimme ovatkin

olleet ystäviä käytännön tasolla jo kolme vuotta, niin nyt se

on "virallista".  Me myös tunnemme toisemme ns. henkilötasolla

jo oikein hyvin. Kaikkina kolmena kertana sama runkomiehitys

on on ollut aina mukana kuviossa - puolin ja toisin. Eli olen esim. itse saanut

Eestiläisiä hyviä ystäviä paljon tämän kautta.

 

Ensi vuonna toimimme sitten isäntinä Suomessa ystäväparillemme.