Suvorov V

 

SUVOROV V

 

Suvorov V retki suuntautui ns. lähikonnuille.

Usein on niin, että lähelle näkee kaikkein heikoiten, joten

nyt meillä oli tarkoitus perehtyä lähialueiden

mielenkiintoiseen historiaan.

 

Teemana retkellä olivat seuraavat asiat:

 

1. Lappeenrannan taistelu keskiviikkona elokuun 23 pv.1741

2. Generalissimus Suvorov Lappeenrannassa

3. Lappeenrannan linnoitus ja Viipurin pienoismalli, sekä

4. Simolan pommitukset ma – ti 19.-20.6.1944 Simolassa.

 

Näistä asetelmista lähdettiin liikkeelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tässä sitä on reppumatkaajan kamat kasassa,
nämä pykälään ja menoksi, kun aika on täysi.

Tänään oli pakko ottaa sateenvarjo mukaan, koska aamupäivällä
sateen todennäköisyys on 25%, ja iltapäivällä 65% (foreca).

 

Eteläpään bussi oli Nivan edessä odottamassa 09.40.

Tuttuja kasvoja oli ikkunoissa, koska aika lailla samoja

henkilöitä käy näillä matkoilla "aina".

 

Kaiken kaikkiaan meitä on tällä matkalla 46 henkilöä

tutustumassa paikalliseen sotahistoriaan.

 

Sitten ajettiin Konstun kautta Lappeenrannan keskustaan.

Sieltä oli tulossa vielä noin puolet matkaajista kyytiin.

 

Tänään oli muuten kulunut päivälleen 273 vuotta aikaa

Lappeenrannan taistelusta (23.8.1741). Tai jos ollaan ihan tarkkoja,

(ei olla) niin tässä meidän nykyisessä kalenterissa taistelupäivä olisi 3.9.,

Tässä välillä kun on oltu krekoriaanisessa ja juliaanisessa

kalenterissa.

 

Sitten bussiin tupsahti Patrian edessä Ida Shogster, Pormestarinna.

Olimme tulleet 1800-luvulle. Hän oli oikein elegantti aurinkovarjoineen,

mekkoineen, hattuineen, ja muine varusteineen.

 

Hän oli tullut matkaamaan meidän kanssamme halki

muutaman vuosisadan Lappeenrantaa. Hän siis kertoi meille

erilaisia asioita ja tapahtumia Lappeenrannan historiasta. Hänhän

ne tunsi, koska eli sillä vuosisadalla. 

Mutta ensin Osku johdatteli meidät Lappeenrannan
taistelun 23.8.1741 tiimellykseen. Muutamia hajalaukauksia
siitä seuraavaksi:

- vanha Viipurintie halkaisi Lappeenrannan, se alkoi
linnoituksesta ja jatkui nyk. Patrian suunnassa kohti nyk.
sankarihautausmaata, ja siitä edelleen kohti Rautatieasemaa.
Muuta tiestöä ei juurikaan ollut
- Ruotsalaisia sotilaita oli linnoituksessa, (ja nyk. satamassa
kytiksessä) noin 4300 sotilasta. Venäläisiä oli siirretty
Lappeenrantaan hyökkäystä varten n. 14 000 sotilasta. Näillä
oli yhteensä 13 rykmenttiä ja 8 kenraalia.
- Venäläisten marssipituus oli n. 10 km, kun he siirtyivät
Lappeenrantaan hyökkäämään
- Venäläiset sotilaat majoittuivat nyk. Armilassa, jossa oli
tasaista kangasta
- Venäläiset muodostivat kaksi hyökkäyslinjaa;
1. nyk. sankarihautausmaa - MAASK linja, ja
2. Keisarin (palanut) asema - Lentokenttä linja
- Ruotsalaisia oli myös Myllymäessä (siellä oli mylly, josta
nimi lienee tullut), nyt tällä alueella on Lappeenrannan kirkko
- Venäläiset tähystivät Lappeenrannan korkeimmalta kohdalta (1741),
nyk. siinä on Intersport Lappeenranta, tämä oli 109 metriä merenpinnasta
-  alueella oli 6:n ja 12:sta naulan tykkejä, eli joko 3 tai 6 kg:n
ammuksia ampuvia aseita
- Venäläiset hyökkäsivät heti kun olivat valmiita ja
kolminkertaisella ylivoimalla löivät ruotsalaiset
- kolme arvovaltaista neuvottelijaa siirtyivät neuvottelemaan
Linnoitukseen ruotsalaisten kanssa, mutta nämä hölmöt ampuivat
Venäläiset neuvottelijat
- tämän jälkeen Venäläiset polttivat koko kaupungin ja
tuhosivat kaiken, ja tuhosivat kaikki sotilaat jotka
kiinni saivat
- osa pääsi pakenemaan saariin Savonlinnan portista,
mutta pääosa tapettiin, päivä oli todella traaginen
- ei pidä mennä ampumaan neuvottelijaa, ei todellakaan!
- Venäjä voitti, Ruotsi vetäytyi hävinneenä, ja Lappeenrannasta tuli
Venäläinen kaupunki.

Tämä tarkoitti sitä, että Suvorov sai käskyn Keisarinnalta
saapua Lappeenrantaan ja aloittaa Linnoituksen linnoittamisen
suunnittelun.

Suvorov asui Linnoituksessa useita kuukausia 1791 aikana.
Linnoitus tuli valmiiksi 1803 jolloin keisari Aleksanteri tarkasti sen.

Palataan takaisin ajassa hieman, ja käydään
muutamassa museossa...

Ratsuväkimuseo; Hevosen kenkäkoukku (URR) ja
lentävä sammakko (HRR). Näin joukot nimittivät
toisiaan ja toistensa tunnuksia. Aika velikultia!

Tämä rakennus oli aikanaan vartiotupa, jonka kautta pääsi
Savonlinnan portista ja Pallosta nykyisen kaupungin
alueelle, ja päinvastoin.

Ruotsin ja Venäjän asepuvut Lappeenrannan taistelussa 1741.

Tämä on aito rajapylväs vuodelta 1741. Tämä oli jossain
vaiheessa Lappeenrannan taistelun muistomerkillä, mutta
kuten näette niin se koetettiin polttaa. Sen jälkeen se tuotiin
vitriiniin, ja sen tilalle muistomerkkiin laitettiin aito kopio.

Suomalaisten rakuunoiden lippuja, eskadroonalippuja.

Kaksi linnoittajaa Lappeenrannassa...

Axel Löwen 1720, ja Aleksandr Suvorov 1790.

Linnoitus on pyöreä koska on linnoitettu ensin itää
vastaan, ja siten länttä vastaan.

Ida kertoi meille Linnoituksen historiaa ja esitteli paikkoja.

 

Seuraava paikka oli Suomen vanhin ortodoksikirkko, 

Jumalansynnyttäjän suojeluksen (Pokrovan) kirkko Lappeenrannassa (v. 1785).

 

 

Tässä on alla paikka, jossa voi sytyttää kynttilän ja 

muistella jotain vainajaa

 

 

Tässä tämä siis on, Suomen vanhin lajissaan

Keltaisessa rakennuksessa asuivat upseerit, punaisessa rivimiehet.
Kuva on linnoituksen sisältä. Silloin ollaan Linnoituksen sisällä
kun ollaan Savonlinnan ja Alakaupungin porttien "välissä".
Aikanaan kun näissä oli isot portit, ja vartiotuvat vieressä.

Ja tässä asui varuskunnan komendantti

 

Seuraavassa museossa tutustuimme Viipuriin, pienoismallin

kautta - tosi hieno pienoismalli.

 

Pienoismalli on siltä ajalta kun Viipuria vielä

ei oltu pommitettu. Viipuria pommitettiin sodassa

onneksi aika vähän, sillä Suomalaiset irtautuivat

Viipurista melko lyhyen ja kevyen taistelun jälkeen.

 

Sanotaan "Viipurin menetystä ei ole varsinaisesti sotahistoriassamme

kovinkaan tarkkaan tutkittu, koska vajaan yhden päivän taistelussa

yhden prikaatin tappiot, 20.Pr., joka sinne viime hetkellä saatiin

paikalle, olivat noin 120 miestä kaatuneina ja kadonneina.

Eihän siellä ole edes kunnolla taisteltu. Viipurin menetystä on

pidetty esimerkkitapauksena siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen".

 

15.06 tuli päämajan käsky, että Viipurin välittömään puolustukseen

suunnataan kaksi divisioonaa ja 20.Pr. Viipuriin tuli ainoastaan prikaati.

Pääosa tuli paikalle 19.06. Viipurissa ei ollut valmisteltuja asemia tai

 taisteluhautoja. Puolustus oli laitettu kaupungin rajalle.

Taistelut alkoivat 19.06 aamuyöstä. Kenraali Lagus oli lähellä

Viipuria ja kauhistui. Hän esitti, että Viipurista luovuttaisiin

taistelutta, koska kaupunkia ei voitu puolustaa

näillä joukoilla. Tähän ei suostuttu.

 

Viipurin menetystä seurasi oikeudenkäynti, joka oli hyvin erikoinen

 tapaus oikeushistoriassamme. Kemppiä syytettiin Viipurin menetyksestä.

Syytettä muutettiin useampaan kertaan. Lopullisesti Kemppiä ei syytetty

Viipurin menetyksestä, vaan siitä, mitä tapahtui menetyksen jälkeen.

20.Pr. miehet ovat tavallaan kantaneet syyllisyyttä menetyksestä.

 

Mitä tapahtui...

 

Venäläiset joukot saapuivat puolustusasemien edustalle

aamuyöllä 20. kesäkuuta ja aloittivat hyökkäyksen

heti aamusta kello 7 jälkeen. Kello 11 aikaan Bäckman siirsi

pataljoonansa komentopaikan 500 metriä edemmäksi Ristimäen hautausmaan

taakse Asunto-osakeyhtiö Suorakaiteen taloon, jossa sijaitsi myös

pataljoonan puhelinkeskus.

 

Puhelinyhteydet 20. prikaatin komentopaikkaan ja prikaatin

komentajaan Armas Kemppiin olivat aamupäivällä

alkaneet katkeilla ja Bäckmanin pataljoona alkoi kärsiä myös

patruunapulasta. Bäckmanin oman kertoman mukaan patruunatäydennyksen

hankkiminen vei hänen kaiken aikansa, eikä hän ehtinyt käydä linjassa

olevien komppanioiden luona.

 

Noin kello 13 aikaan alkoi pataljoonan sotilaita irtautua linjasta.

Bäckman ei onnistunut saamaan pakenevia sotilaita

palaamaan asemiinsa ja hän luuli venäläisten saaneen aikaan

läpimurron naapuripataljoonan lohkolla. Lopulta hän antoi pataljoonalle

 irtaantumiskäskyn. Viipurin puolustus romahti ja kaupunki

menetettiin vain noin viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen.

Kemppi ja Bäckman yrittivät huonolla menestyksellä ryhmittää

puolustusta ensin Patterinmäen alueelle ja sen jälkeen Linnansalmen

 taakse. Asemat saatiin vakautettua vasta Kivisillansalmen taakse.

Sittemmin...

 Korkeat upseerit kunnioittivat Mannerheimia suuresti. Sen vuoksi tämä

asia pysyi näin kauan salassa. Kenraali Airo kertoi, että hän ajatteli,

että 50 vuoden kuluttua joku hoksaa, mitä todella tapahtui. Nyt on

kulunut yli 60 vuotta, ehkä nyt on aika katsoa totuutta silmiin.

Päätöksessä mukana olleet upseerit olivat isänmaallisia miehiä,

heille oli tärkeintä, että itsenäisyys säilyi. Heillä oli vain huonoja

 ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Kenraali Oesch mainitsee

 muistelmissaan, ettei Viipurin menetyksellä ollut strategista

merkitystä, se oli vain pieni kauneusvirhe kokonaisuudessa.

Suomen itsenäisyystaistelu on ollut Davidin ja Goljatin taistelua.

Se että itsenäisyys säilyi, on suunnaton ihme. Kiitos isänmaan puolustajille!

 

Tässä tämä pienoismalli näiltä ajoilta.

Sitten menimme syömään sataman Kasinolle seisovaan pöytään.
Todella hyvä lounas.

Sitten bussiin, ja kohta olimme Simolassa...

Tämä rakennus alla oli niitä harvoja, jotka jäivät pystyyn
Simolan pommituksissa. Tämä rakennus on vähän ennen
rautatieasemaa vasemmalla.

Kaikista Simolan rakennuksista vain noin kymmenkunta
jäi pystyyn ja vauriottomaksi. Kaikki muut kylän rakennukset
(radan molemmin puolin) joko tuhoutuivat täysin,
tai saivat vakavia vaurioita.

 

Tässä asemarakennus, joka oli käytössä 1870. Tämä oli ensimmäinen

asematalo Simolassa. Varsinaiseksi ns. risteysasemaksi Simola

muodostui 1885. Tämä oli aikanaan iso asema, ja vielä Etu-Simola

tuki tätä kokonaisuutta. Sitten kun rakennettiin vielä suurempi

asema, jäi tämä rakennus asemapäällikön taloksi.

Tässä oli vetureiden jäähdytysvesivarasto. Täällä oli
kolmannessa kerroksessa melko suuri päältä avoin
vesipönttö. Täältä vesi johdettiin putkistoja myöden
alas, ja siitä vetureihin.

 

Nykyään tämä on yksityistä omaisuutta, ja toimii

kylämuseona. Seinää ei ole muurattu uudelleen, ihan

tarkoituksella. Rakennus saa kertoa omalla karulla

tavallaan Simolan pommituksista.

 

Kestikievari (alla) Villanen on tässä. Täällä ennen matkaa

tai sen jälkeen sai alkoholia ja pikkupurtavaa.

Tässä rakennus jossa säilytettiin vetureita, eli veturitalli. Tämä
on ratapihan "päässä".

Ja tässä sen vieressä on Venki, jossa veturit hevosvoimalla
käännettiin ns. ympäri. Keskellä oli pyörivä nivel, jonka päällä oli
taso. Tähän tasolle veturi ajettiin. Sitten vedettiin hevosilla,
ja pian juna oli nokka päinvastaiseen suuntaan...

Tässä taas tämä Simolan ensimmäinen asemarakennus uudelleen.

Tässä alla on uusin Simolan asema. Toiminta tällä asemalla loppui 1996,
sen jälkeen junat eivät enää pysähtyneet täällä. Asema täällä kuitenkin
vielä on, tosin alue on pusikoitunut, ja kohta luonto peittää aseman taakseen.

Tässä on Simolan Kotosen kauppa.

Kotosen kaupan pihapiirissä oli kellari.
Tähän kellariin kuoli pommituksissa 43 ihmistä.

Kuulin tarinan joka meni näin: juuri ennen pommituksia
moni vielä kävi ovella kysymässä, että pääseekö vielä kellariin.
Periaatteessa tilaa olisi ollut, mutta kellarissa olijat eivät
tahtoneet sinne liian ahdasta, eivätkä päästäneet
enää ketään sisään, vaan ovi pantiin kiinni.
Nämä jotka kellariin eivät mahtuneet jäivät henkiin, mutta
kaikki 43 kellarissa ollutta kuolivat.
Heistä osaa ei koskaan tunnistettu, koska niin kovaa
jälkeä pommi teki kellarissa. Eräskin nainen
tunnistettiin vain hänen oikeasta jalastaan, ja etenkin
siitä kengästä joka tässä jalassa oli.

Pienestä on ollut elämä kiinni, valintoja ja jätettyjä valintoja.

Kellari oli tässä heti punaisen rakennuksen päässä.

Tässä on kellarin takana oleva rakennus, täällä
lotat keittivät kaffia ja toimivat täällä muutenkin.

Tässä on tämä kellari, tosin tämä on uudelleen rakennettuna kellarina,
mutta paikka on täsmälleen tämä. Tähän tuli täysosuma, ja 43
ihmistä kuoli "tunnistamattomaan" tilaan tässä paikassa.

Tässä on Maire Ilveksen talo, joka säästyi, tuhoutui ja
taas rakennettiin uudelleen.

Maire oli 16 vuotias, 19.6.1944 kun hän tapasi kylätiellä
naapurinsa joka toi lehmää laitumelta.
Elias oli sanonut Mairelle, "mihin tämä lehmä nyt pannaan" Maire ei tällöin
 tiennyt, että näkisi naapurinsa viimeisen kerran. Pommitusten jälkeen niin Elias kuin
lehmäkin olivat puoliksi maan alle hautautuneina.

Tässä on kuvaa portaista, jota vievät ylös Simolan
vesivaraston yläkertaan, jossa avovesisäiliö oli.

 

Tässä kuvaa alas kolmannen kerroksen ikkunasta Simolaan.

Tässä on tämä yläkerran avovesisäiliö. Pohjassa
on pieni reikä jonka kautta putkea myöden
painovoiman avulla vesi johdetaan alas säiliöstä.

Portaat olivat melko tiukat ja jyrkkyyttä niissä riitti.

Tällaista materiaalia tänne pudotettiin.

Tässä materiaalia lisää, joka putosi tänne kolmen aallon aikana.

 

Tämä kertoo kaiken...

 

Tämän vesivaraston vieressä, heti sen tuntumassa on

muistojen puutarha. Täällä oli eri tahojen kasvattamia

kasveja uhrien muistoa kunnioittamassa.

 

Valkoinen lappu kertoo tahosta, joka muistoa

kunkin kasvin kodalla vaalii.

Minä ja vesivarasto.

Junia menee radalla edelleen. Nyt vain yksi raide on paikallaan,
ennen näitä oli tässä 9, ja Etu-Simolassa vielä 5 lisää.
Tätä raidetta pääsee Savonradalle sekä Kouvolaan, ja
sieltä taas minne vaan Suomen rataverkkoon.

Ajoimme seuraavaksi Simolasta Lepolan hautausmaalle, jossa
on paasi (ja pienempiä kiviä) Simolan pommitusten
siviiliuhreille. Tässä nämä ovat.

Sitten ajo Lappeenrannan sankarihautausmaalle (keskusta), ja
katsomaan Simolan pommituksiin liittyen sotilaille
pystytetyt muistomerkit. Tässä ne olivat.

 

Tiiviisti vielä Simolan pommituksiin liittyen:
 

- tapahtuivat 19.- 20.6.1944 kolmena aaltona, noin puolen

vuorokauden väliajoin

- Simola oli Kaakkois-Suomen (ja koko Suomen) keskeinen

asema 1944

- Simolan ratapiha rakennettiin 1869, 9 raiteiseksi

- Ilmavalvontaa tai -torjuntaa ei Simolassa juuri ollut, Lappeenrannassa

oli 45 Iv.K.

- Simolassa oli vain I/303. Kev.Ptri

- Ilmapuolustukseen liittyen Suomella oli Lappeenrannassa HLe.Lv.26,

ja Kuhlmey Immolassa, 15.- 16.6.1944 - yhteensä 130 konetta

- Neuvostoliitolla oli yhteensä n. 1300 konetta suurhyökkäyksessään

- vetureista oli kova puute, prioriteetti 1 oli Viipurin suunta

- Simolassa oli paljon kalustoa ja henkilöstöä odottamassa

kuljetuksia: sotilaita, linnoitusmateriaalia, haavoittuneita,

sankarivainajia, mutta ennen kaikkea evakkoja (siviilejä)

- Venäjä pommitti 19.6, 47:llä koneella, ja 20.6, 67:llä koneella

tätä joukkoa Simolassa "summittain"

- Muita asemia joita pommitettiin (risteysasemia): Eilisenvaara, Hiitola,

Antrea, ja Viipuri

- 19.6 annetussa käskyssä käskettiin pommittaa Viipuria, Simolaa,

Hiitolaa ja Eilisenvaaraa "heti"

- lennot suunnattiin Pushkin:n - Sivoritsyn alueilta meren yli

Koivistoa viistäen Simolaan

- Simolassa surmansa sai 137 - 142 henkilöä, haavoittui n 150

- 2 veturia menetettiin, 63 vaunua tuhoutui, rataa ja vaihteita tuhoutui

- 15 taloa paloi, ja 23 vaurioitui

- mm. sankarivainajat saivat taas osumaa, ja heidän koottiin

13 arkkuun "palasina"

- jatkosodan tuhoisimmat pommitukset: Helsinki 504 haav. ja kaat.,

Simola 292, Eilisenvaara 272

- Simolassa nuorin surmansa saanut oli 11 kuukautinen Mauri, joka

sai sirpaleen takaraivoonsa olleessaan sylissä,

hänet käärittiin peittoon ja laitettiin ensin aitan alle.

 

Rajua on ollut kohtalon tie tähän maailman aikaan.

Kovia ovat olleet ihmiset, että tämän kaiken ovat jaksaneet.

 

Suomi on hyvä maa, ja sitä kannattaa puolustaa.

Parhaiten sen tekee Suomalainen itse.

 

Kiitos kaikki matkaajat mielenkiintoisesta ja erittäin

antoisasta matkasta. Kiitos Osku taas kerran

matkasta. Kiitos oppaat, Oikkonen-Hytti Anja ja

Oikkonen Matti Simolan kertomuksista ja opastuksesta.

Kiitos Ida opastuksesta Lappeenrannassa.

 

Olen taas paljon sivistyneempi kuin aikaisemmin.

Tähän päättyi Suvorov retkisarja.

Tässä lepää Suvorov.