Koulusta päin teimme sotahostorian matkan Venäjälle 2009.
Meitä oli n. 90 matkaajaa ja kohteinamme oli Viipuri ja tämän alueen
taistelut sekä Pietari ja tämän alueen sotilaalliset - ja muutkin
mielenkiintoiset kohteet.
Matka tehtiin bussilla matkaamalla kohteelta toiselle.
Kolme päivää oli matkamme kesto.
Heti päästyämme rajan yli muuttuivat maisemat melko radikaalisti.
Maalia ei oltu taloissa jurikaan käytetty ja osa rakennuksista kirjaimellisesti
oli kaatumassa.
kaupunki Luoteis-Venäjällä Suomenlahden pohjoisrannikolla
Viipurinlahden perukassa Karjalankannaksen länsipäässä. Viipurissa oli
Venäjän vuoden 2010 väestönlaskennan mukaan 79 962 asukasta (14.10.2010).
Kaupunki on samalla Leningradin alueen 204 408 asukkaan Viipurin piirin
hallinnollinen keskus (WP).
Viipurissa oli vielä puhelin"koppeja", joista olisi voinut
soittaa, mutta mehän olemme jo kännykkä ajassa - olimme
jo vuonna 2009 myös sitä. Oli hienoa nähdä näitä, samanlaisia on vielä USA:ssakin
joissan paikoissa.
Rengaskauppaa tehtiin Viipurissa aika avoinaisessa paikassa, ihan
tien vieressä oli "kauppa", jossa kävi asiakkaita ihan hyvään
tahtiin. Tästä oli matkaa Viipurin keskustaan vain muutama
kilometri. Kuten näkyy - asiakkaita on!
Viipurin linna on aina yhtä kaunis, ja tosi kauniilla paikalla keskellä
kaupunkia (maantieteellisesti). Jollain tasolla tästä
tulee aina mieleeni Olavinlinna Savonlinnassa. Jotain samaa
näissä on. Tässä kuvassa ja tähän aikaan torni oli
remontin alla, kuten näkyy. Tosin oli kuulemma ollut sitä
jo melko kauan...
Ja siellä jö näkyykin majoituskohteemme, Druzhba Hotel Vyborg.
Tämä on Suomalaisten rakentama hotelli, josta aika on jo hieman ajanut ohi.
Paikka on kauniissa Salakkarannan poukamassa. Kaukana ei ole Monrepos - puistokaan.
Todella luonnonkaunis paikka.
Kun Viipurista ajetaan "ulos", muuttuu maisema ja arkkitehtuuri
melko lailla karumpaan suuntaan. Vaikka ei se kaupungissakaan
joka paikassa läsimaisen silmään kovin ns. kaunista ole.
Mutta täällä syrjemmällä se on aika karua toisaalla. Mutta
täälläkin asutaan ja savut nousevat piipuista. Olen keskustellut
monessa paikassa näiden "paikallisten" kanssa, ja he ovat oikein
hyvän tuntuista väkeä.
Jännä homma oli se, että metsässä oli juna jolla ei ollut raiteita, mutta
valtavasti postilaatikkoja ja kaikkien vaunujen edessä portaat ja verhot
ikkunoissa. Rivitalo oiken sanan varsinaisessa merkityksessä.
Heti kun saavuimme Pietarin porteille, niin sen kyllä näki
taloista ja rakennustyylistä. Oli moderneja lasitaloja, kulmikkaita
tiilitaloja, jne. ja näillä kaikilla oli massiivisuutta.
Myös siisteys oli hyvää Pietariin saavuttuamme -
siis ulkona oleva siisteys. Me matkaajat olimme yhtä sivottomia
edelleen ;-)
Pietari (ven. Санкт-Петербург, Sankt-Peterburg, kutsumanimeltään, Piter ,
vuosina 1914–1924 Petrograd ja 1924–1991 Leningrad) on noin
viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki. Se on rakennettu
suomalaisheimojen ikivanhan kauppapaikan Nevanlinnan päälle.
Pietari on Venäjän toiseksi suurin ja Euroopan neljänneksi suurin kaupunki
ja tärkein Venäjän Itämeren satamakaupunki. Pietari on myös maailman
pohjoisin yli miljoonan asukkaan kaupunki. Se sijaitsee Suomenlahden
pohjukassa Nevan suistossa, osittain Karjalankannaksen kaakkoisosassa ja
suiston saarissa. Pietari on Venäjän suurimpia kulttuurin ja koulutuksen
keskuksia. Pietarin historiallinen keskusta on
Majoitumme hotelli Moscov:n. Se oli hyvin perus perus hotelli. Siinä
on muuten 777 huonetta varattavissa (helppo muistaa).
Tässä Pietarin Nevski prospekt -valtakadun lähellä sijaitsevassa 4 tähden hotellissa
on ilmastoituja huoneita, sekä 5 ravintolaa, joista yksi on näköalaravintola. Aleksanteri Nevskin aukion metroasema on muuten vain 50 metrin päässä.
Kaikesta huolimatta huoneet olivat aika vaatimattomia neljän tähden hotellin
huoneiksi. Ainakin nämä halvat, jotka meillä oli varattuna.
Hyvää täällä oli alakerran massiivinen ravintola. Tarjoilijat ymmärsivät
vähän englantia ja kaikki sujui aika nopeasti ja suvuvasti.
Tässä vielä hotellimme kuvattuna näin P-paikalta päin.
Pietarin keskustan liikenne on meko kaaottista suomen
liikenteeseen tottuneelle kuljettajalle. Välillä tuntui että logiikka:
nopein, röyhkein ja rohkein - piti paikkansa. Itse en mielelläni
lähtisi ajamaan tänne edes henkilöautolla. Iso hatunnosto siis
kuljettajallemme. Täällä oli melkein yhtä paljon lommoilla olevia
autoja kuin mitä Kreetalla oli, mutta ei kuitenkaan aivan niin paljon.
Punaiset palaa mutta ei se mitään!
Mutta on täällä myös erittäin kauniita rakennuksia, ja paljon. Sellaisia
mitä ei useassa paikassa näe. Aivan uudessa maalissa ja kaikki
kiillottuna. Tosi kauniita.
Siten menimme meidän "pääkohteeseemme", Pietarin paikalliseen
pääesikuntaan. Kolmekerroksinen erittäin hieno ja hyvässä kunnossa
oleva tyylikäs rakennus.
Täällä saimme tavata Pietarin / luoteisen piirin koulutupäällikön.
Hän kertoi meille tulkin välityksellä koulutukseen liittyviä asioita.
Mekin saimme kysyä, kirjoitimme lappuun kysymyksemme ja niistä
valittiin joitain kysymyksiä. Minun kysymykseni tuli valituksi vaikka oli
aika "arkaluonteinen" sotilaallisesti. Kun kenraali vastasi niin kuka vaan
Savolainen olisi tullut kateelliseksi, niin hyvin osattiin vastaus
muotoilla että mitään ei sanottu vaikka puhetta tulikin. Kaikki
olisivat jääneet hopealle tämän älykkään veijarin kanssa.
Sitten mentiin alas lounaalle. Meille sanottiin (oma johto), että alkoholiin ei
kosketa vaikka sitä tarjotaan! No kävi niin että isäntä ensimäisenä nousi
ylös ja kehotti ottamaan maljan (n 2-3 cm raakaa vodkaa) maidemme
väliselle ystävyydelle, ei sitä ihan oikeasti voinut olla ottamatta. Sitten otettiin
malja Suomalaisille naisille, Venäläisille naisille, sotilaan kunnialle, jne.
Kukaan ei kehdannut olla ottamatta maljaa tai se olisi voitu kokea siten, että
emme halua kunioittaa sitä kohdetta jota varten malja on kehoitettu ottamaan.
Ja homma vaan yltyi, pakko oli meidänkin delegaation johtajiston
pitää vastaavat maljapuheet ja kohottaa aina maljaa jos millekin
Venäjän ja Suomen väliselle sille ja sille, jne. Otimme varmaan
toistakymmentä maljaa, söimme aika vähän - ei siinä oikein ehtinyt, kun
koko ajan oltiin maljalla. Selän takana seisoivat n. 10-15 vuotiaat kadetit ja kun
kunkin malja oli edes vähän huvennut, kadetti kaatoi sen aivan
välittömästi ihan piri pintaan. Nyt ymmärsin mitä se vitsikäs puhe tarkoitti, että
Kekkonen pärjäsi Venäläisten kanssa kun hänellä oli niin
hyvä viinapää. Itse en olisi pärjännyt, alkoi tulla huppeli
väkisinkin. Että sellainen lounas.
Tässä kuvaa meidän maljojen nostopaikasta.
Ja tässä pikkuhuppelissa oleva kaikkien mahdollisten ystävyyden kunniaksi otettujen
maljojen ottaja
Täältä ajoimme Pietarin merimusoon, hien paikka. Täällä kannattaa
käydä uudelleen paremmalla ajalla, ja ilman maljojen nostelua.
Paikassa on valtavasti todella mielenkiintoista nähtävää.
Paikan maamerkkinä toimii hyvin outo patsas, jossa on pystytolpassa
kiinni merellisiä laivojen osia.
Aika monessa paikassa näkyi taisteluvälineitä ihan normaalin yhteiskunnan
keskellä. Tässä alakuvassa esim. MTLB-Vvaunuja junan kyydissä jotka olivat joko
matkalla harjoitukseen tai pois sieltä.
Sitten alkoi maastovaiheemme. Menimme sodan "aloituspikalle" ja täällä
kuulimme esitelmän karttaan sitoen taisteluiden kulusta täällä.
Kaikki luennoijat olivat huippuosaajia alallaan. Oli hieno kuulla autenttisilla
paikoilla kunkin paikan taistelut ja sotahistoriaa.
Kiersimme myös kaikki keskeiset muistomerkit, niin omat kuin
vieraatkin. Tässä ollaan Kuuterselässä.
Viipurissa paluumatkalla näin hedelmäkaupan, näitä ei kovin usein missään
näe. Ainakaan tässä muodossa.
Kävimme myös ev. Kempin "aikaisilla" taistelupaikoilla Vipurin kaupungin
itäpuolella. Täälläkin oli ollut Suomalaisia puolustajia ennen menetystä.
Nyt paikka ja alue näyttikin siltä se se oli sananmukaisesti menetetty.
Alue oli melko roskainen ja epäsiisti.
Sitten mentiin jo aiemmin mainitsemaani Viipurilaiseen Druzhba hotelliin.
Perushotelli joka kaipaisi pientä remonttia hieman sieltä täältä.
Mutta on kuitenkin todettava että olen yöpynyt Venäjällä
kymmenen kertaa huonoimissakin hotelleissa joissa on yhteisvessat
ja yhteissuihkut - eikä lämmintä tule hanasta. Siihen nähden tämän
taso on oikein hyvä.
Aamulla lähdettiin liikkeelle kohti Suomea. Alue ja rakennukset olivat
karuja. Olimme matkalla Munakukkulan suuntaan ja alueelle.
Tulimme munakukkulalle joka oli odotuksiin nähden yllättävän pieni.
Tämä kukkulan valloittamiseksi käytiin sotaa edes taas, ja sankarivainajia
tuli puolin ja toisin runsaasti. Nyt olin itse tällä kukkulalla.
Tämä sama ilmiö on toistunut usein merkittävillä taistelupaikoilla
käydessäni. Niistä on kirjoitettu ja puhuttu niin paljon, että ne
mieltää valtaviksi ja massiivisiksi. Esimerkiksi Tali-Ihantalan taistelut
käytiin pienehköllä ja kapeahkolla peltoaukealla, myös täällä
olen käynyt ihmettelemässä että näinkö pieni tämä alue onkin.
Ja tässä tämä Tali-Ihantalan peltoaukea sitten on
Tässä tuskin jalkapalloa kokonsa vuoksi kykenisi pelaamaan.
Ja tässä Tali-Ihantalan aukean toinen puoli, joka on vähän
suurempi
Sitten matka jatkui kohti kotia. Matkalla pysähdyimme Viipuriin ja kävimme
syömässä pyöreässä tornissa melkolailla Viipurin keskustassa. Täällä heti
pihassa tuli hihaan kiinni kolme noin 30:stä miestä ja sanoivat "tule
tuonne takapihalle ostamaan meiltä CD-levyjä", melkein lähdin
yksinäni heidän kanssaan ränsistyneen kerrostalon takapihalle ;-)
En siis tietenkään lähtenyt ostoksille, vaan lähdin syömään
Paikkana torni on hieno, mutta olisi pitänyt ottaa lihan asemesta keitto.
Parasta ruokaa kokemukseni mukaan usein ovatkin keitot, niiden tekoon satsataan
ja ne ovat erinomaisia. Kummallista mutta usein parhaan aterian olen syönyt ihan rajan
pinnassa olevissa paikoissa, ja nimenomaan keittoruuan.
Sitten Venäjä alkoi jäädä taakse.
Oltiin jo rajan pinnassa, ja eikun passijonoon.
Tämän jälkeen tulee kohtapuolin aina se hetki kun tekee mieli taputtaa
Eli kun tullaan taas rakkaseen, turvalliseen, siistiin, ja selkeään isanmaahan.
Lähelle ei näe aina hyvin, mutta kun tulee kaukaa lähelle uudestaan niin
johan alkaa näkymään. Mutta sitten käy taas niin, että kun aikansa on rakkaassa
isänmaassa, tähän kaikkeen hyvään turtuu - eikä enää huomaa kuinka hyvä
maa tämä meille on.
Venäjällä ei mikään toimi mutta kaikki järjestyy - sanonta, pitää usein
paikkansa, kuten he itsekin sanovat siellä. Mutta siitäkin huolimatta tulin monta
hienoa kokemusta rikkaampana takaksin. Matkailu sivistää aina.
Kiitos kurssiveljet ja kurssini johto hienosta kokemuksesta rajan taakse.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti