Suvorov sotahistoriamatka 2012
Olin matkalla - tietenkin - jälleen kenraali Suvorovin
jalanjäljillä täällä Etelä-Karjalassa.
Nyt kohteemme oli etelärannikko "idäsn suunnalla".
Meillä oli neljä - viisi kohdetta jossa tulisimme tämän
päivän aikana. Hienoa!
Ensin ajoimme Miehikkälään korsumuseoon.
Korsumuseon aikaansaamisessa tekivät veteraanit suuren työn.
Itse museon alueella on tämän suuntaisia konekivääri- ja muita
korsuja. Kävin näiden sisässä ja havaitsín, että täällä on tilaa
valtavasti ja kohde oli sokkeloinen. Ilmanottoaukkoja
riittävästi - ja verkot paikallaan näissä käsikranaatteja varten.
Kyllä näissä periaatteessa vieläkin kykensi toimimaan, majoittuminen
ja eläminen olisikin sitten toinen juttu. Tosin - pakko on
hyvä motivaattori, itse asiassa paras!
Tässä olen korsun edessä, täältä kykeni ampumaan panssariesteen
suuntaan. Ampuma-aukot olivat näissä kaikissa siten,
että tulen kykeni keskittämään tiettyihin suuntiin.
Museon edessä oli aseita laidasta laitaan. Tykkejä, IT-tykkejä,
konekiväärejä, jne.
Tässä muuten Maxim konekivääri. Tämä oli pakko kuvata
koska jo edesmennyt pappani oli tämän aseen sarvissa
Talvisodassa. Lähti muuten sotaan varusmiehenä
Lappeenrannan konekiväärieskadroonasta.
Ja tuli takasinkin kotiin. Mutta kädestä oli ammuttu
vihollisen vataavanlaisella aseella hyökkäysvaiheessa läpi.
Käsi oli tosi vajaakuntoinen seuraavat 75 vuotta.
Sitten jätimme korsumuseon ja ajoimme Pyterlahden louhoksille.
Täällä olevan kotiseutumuseon lähellä sijaitsee Pyterlahden Heponiemen
louhos, josta on irrotettu Pietarissa sijaitseva Aleksanteri I monoliitti.
Vuonna 1830 alkanut maailman suurimpana kivipilarina tunnetun
25 metrisen monoliitin louhinta teki Virolahden Pyterlahden kylän
tunnetuksi. Myös Iisakin kirkon pylväät ovat Virolahden graniittia.
Louhintaa on kuvattu mm. Topeliuksen Maamme-kirjassa, ja monet
ylhäiset vieraat kävivät katsomassa työn edistymistä.
Tunnetuin kävijöistä lienee tsaari Nikolai I. Virolahdella viihtyi myös tsaari Nikolai II.
Tämä on juuri se paikka josta yhtenä palana louhittiin tämä Aleksantreri I
monoliitti. Opas keroi miten se louhittiin ja miten se pyöritettiin
pyöreillä puualustoilla vedenrajaan - joka on tästä paikasta vain
muutaman kymmenen metrin päässä. Siitä se laivattiin Venäjälle.
Tässä alakuvassa näkyy ne linjat jotka hakattiin irti kalliosta. Täällä
näkee vieläkin hakattuja reikiä kalliossa - niitä paikkoja, joista ei jostain
syystä koskaan kuitenkaan lohkaistu kiveä irti.
Alue oli laajahko ja maassa oli paljon ns. aikanaan irrotettua hukkakiveä
jäljellä. Jännä paikka.
Langinkoski on Kotkassa sijaitseva Kymijoen koski, jonka kautta
Langinkoskenhaara laskee Suomenlahteen. Langinkoski ympäristöineen
on valtion omistama luonnonsuojelualue, joka kuuluu osana
Kymijoen Natura 2000 -alueeseen. Alueeseen sisältyy luonnonsuojelualue,
luonnonhoitometsä ja arboretum.
Langinkosken itärannalla sijaitsee Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama
kalastusmaja, joka vihittiin käyttöön vuonna 1889. Rakennus toimii
nykyisin museona. Kosken itäranta kuuluu Metsolan kaupunginosaan ja
länsiranta Lankilan kaupunginosaan. Langinkosken mukaan on nimetty
Langinkosken seurakunta ja sen pääkirkko Langinkosken kirkko sekä
Langinkosken koulu. Langinkosken seurakunta on yksi Kotkan
alueella toimivan Kotka–Kymin seurakuntayhtymän kolmesta
evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. (WP).
Tässä kuvassa on keisarillisten olohuone.
Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin
käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja
sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla
aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II
vieraili Langinkoskella vain kerran. Tässä nämä keisarilliset:
kuvassa Keisari Aleksanteri III ja kesarinna.
Tuntui oudolta että nämä seinällä nyt kuvissa olleet henkilöt
olivat aivan aikuisten oikeasti nukkuneet esim. näissä
sängyissä ja vietäneet kesiään täällä.
Tässä vartiomiesten maja. Tämä on kalastusmajalle vievän
tien varrella ja täällä oli aiva tiukka vartio, etenkin silloin
kun keisaripehe oli paikalla.
Juuri kun olimme saapumassa majaa, tuli meitä vastaan
ikivanhaan palvelijan pukuun pukeutunut mies.
Hän pyysi välttämään kovaa äänen käyttöä, koska keisarinna
on paikalla. Hän kertoi että jalat on pakko suojata "pienin muvipussein", kun
saliin mennään. Hän kertoi minne ei saa istua, mitkä kulkureitit täytyy pitää
auki keisarinnaa varten, kielsi puhuttelemasta keisarinnaan ja pyysi
olemaan mahdollisimman rauhallisesti koko keisarinnan vierailun ajan.
Hetkeksi jo unohdin, että me emme oikeasti elä keisarinnan aikaa,
niin todentuntuisesti kaikki meille esiteltiin.
Odottelimme täysin tuppisuina ja paikoillamme noin viisi
minuuttia ja sitten palvelija avasi oven ja keisarinna
astui saliin. Hän käveli ylväästi eteemme ja alkoi tarinansa.
Hän kertoi perheestään, kesistään täällä Langinkoskella ja
kaikkea muuta tähän paikkaan liittyvää.
Aivan mahtava monologi ja aivan mahtava kokonaisuus.
Säväytti.
Poislähtiessäni sain vielä nimmarit keisariperheeltä.
Tässä ne ovat alla
Siten ajoimme Ahvenkoskelle. Täällä oli aikanaan
Ruotsin ja Venäjän välinen raja - Pyhtään tasalla.
Juuri tällä rannalla alkoi taistelu.
Tähän rantaan Ruotsalaiset tulivat, ja täällä oli mäen päällä
Venäläinen sotakoukko odottamassa. Tässä käytiin kovat
taistelut.
Sitten ajettiin Haminaan. Kävimme Tattoo-montussa. Täällä
olis uskomaton akustikkka, vaikka edes seiniä ei ollut.
Nämä bastionit muodostavat Haminan linnoituksen. Haminan linnoitus sijaitsee
Suomenlahden rannalla ja se on nykyisin tiiviisti osa Haminan kaupungin
keskustaa. Haminan linnoitus on yksi maailman harvoista niin sanotuista
ympyrälinnoituksista. Se edustaa Välimeren maissa kehitettyä
renessanssin ihannekaupunki-ideaa ja sen esikuvana voidaan pitää
Pohjois-Italian Palmanovan kaupunkia (WP).
jalanjäljillä täällä Etelä-Karjalassa.
Nyt kohteemme oli etelärannikko "idäsn suunnalla".
Meillä oli neljä - viisi kohdetta jossa tulisimme tämän
päivän aikana. Hienoa!
Ensin ajoimme Miehikkälään korsumuseoon.
Korsumuseon aikaansaamisessa tekivät veteraanit suuren työn.
Halusimme kunnostaa palan Salpalinjaa alkuperäiseen asuun
nimenomaan nykyisiä ja tulevia sukupolvia varten. Heidän on hyvä
tietää, minkälaisia uhrauksia Suomen itsenäisyyden hyväksi on tehty,
maanviljelijä, reservin vääpeli Heimo Harjula sanoo.
Ja tuota tietoa esimerkiksi Salpalinjasta tuntuu nuoremmilla
olevan varsin vähän. Se kävi selvästi ilmi opastaessamme museoon tutustujia
viime kesänä, Harjula jatkaa.
Miehikkälän korsumuseo ei ole vielä lopullisesti valmis. Sitä parannetaan kaiken aikaa.
(Terho Ahonen)
Tämä panssarieste on vastassa heti museoon kulkevan tien vaerrella.
Se muistuttaa meitä: Pysy seiso kestä - vainolainen estä!
Itse museon alueella on tämän suuntaisia konekivääri- ja muita
korsuja. Kävin näiden sisässä ja havaitsín, että täällä on tilaa
valtavasti ja kohde oli sokkeloinen. Ilmanottoaukkoja
riittävästi - ja verkot paikallaan näissä käsikranaatteja varten.
Kyllä näissä periaatteessa vieläkin kykensi toimimaan, majoittuminen
ja eläminen olisikin sitten toinen juttu. Tosin - pakko on
hyvä motivaattori, itse asiassa paras!
Tässä olen korsun edessä, täältä kykeni ampumaan panssariesteen
suuntaan. Ampuma-aukot olivat näissä kaikissa siten,
että tulen kykeni keskittämään tiettyihin suuntiin.
Museon edessä oli aseita laidasta laitaan. Tykkejä, IT-tykkejä,
konekiväärejä, jne.
Myös taisteluhautaa oli entisöity - ja sitä oli paljon. Kävelin
näitä hautoja lävitse ja totesin, että homma toimii! Riittävän
tilavat ja syvät.
Tässä muuten Maxim konekivääri. Tämä oli pakko kuvata
koska jo edesmennyt pappani oli tämän aseen sarvissa
Talvisodassa. Lähti muuten sotaan varusmiehenä
Lappeenrannan konekiväärieskadroonasta.
Ja tuli takasinkin kotiin. Mutta kädestä oli ammuttu
vihollisen vataavanlaisella aseella hyökkäysvaiheessa läpi.
Käsi oli tosi vajaakuntoinen seuraavat 75 vuotta.
Sitten jätimme korsumuseon ja ajoimme Pyterlahden louhoksille.
Täällä olevan kotiseutumuseon lähellä sijaitsee Pyterlahden Heponiemen
louhos, josta on irrotettu Pietarissa sijaitseva Aleksanteri I monoliitti.
Vuonna 1830 alkanut maailman suurimpana kivipilarina tunnetun
25 metrisen monoliitin louhinta teki Virolahden Pyterlahden kylän
tunnetuksi. Myös Iisakin kirkon pylväät ovat Virolahden graniittia.
Louhintaa on kuvattu mm. Topeliuksen Maamme-kirjassa, ja monet
ylhäiset vieraat kävivät katsomassa työn edistymistä.
Tunnetuin kävijöistä lienee tsaari Nikolai I. Virolahdella viihtyi myös tsaari Nikolai II.
Tämä on juuri se paikka josta yhtenä palana louhittiin tämä Aleksantreri I
monoliitti. Opas keroi miten se louhittiin ja miten se pyöritettiin
pyöreillä puualustoilla vedenrajaan - joka on tästä paikasta vain
muutaman kymmenen metrin päässä. Siitä se laivattiin Venäjälle.
Tässä alakuvassa näkyy ne linjat jotka hakattiin irti kalliosta. Täällä
näkee vieläkin hakattuja reikiä kalliossa - niitä paikkoja, joista ei jostain
syystä koskaan kuitenkaan lohkaistu kiveä irti.
Alue oli laajahko ja maassa oli paljon ns. aikanaan irrotettua hukkakiveä
jäljellä. Jännä paikka.
Sitten mentiin (minun mielestäni kohokohtaan) erittäin
mielenkiintoiseen paikkaan, Langinkoskelle.
Langinkoskenhaara laskee Suomenlahteen. Langinkoski ympäristöineen
on valtion omistama luonnonsuojelualue, joka kuuluu osana
Kymijoen Natura 2000 -alueeseen. Alueeseen sisältyy luonnonsuojelualue,
luonnonhoitometsä ja arboretum.
Langinkosken itärannalla sijaitsee Venäjän keisari Aleksanteri III:n rakennuttama
kalastusmaja, joka vihittiin käyttöön vuonna 1889. Rakennus toimii
nykyisin museona. Kosken itäranta kuuluu Metsolan kaupunginosaan ja
länsiranta Lankilan kaupunginosaan. Langinkosken mukaan on nimetty
Langinkosken seurakunta ja sen pääkirkko Langinkosken kirkko sekä
Langinkosken koulu. Langinkosken seurakunta on yksi Kotkan
alueella toimivan Kotka–Kymin seurakuntayhtymän kolmesta
evankelis-luterilaisesta seurakunnasta. (WP).
Tässä kuvassa on keisarillisten olohuone.
Majan rakentaminen aloitettiin kesällä 1888, ja se vihittiin
käyttöön seuraavana vuonna. Rakennuksen suunnitteli Magnus Schjerfbeck ja
sisustuksen Johan Jacob Ahrenberg. Aleksanteri III vietti kalastusmajalla
aikaa useana kesänä. Vuonna 1894 valtaan astunut keisari Nikolai II
vieraili Langinkoskella vain kerran. Tässä nämä keisarilliset:
kuvassa Keisari Aleksanteri III ja kesarinna.
Tuntui oudolta että nämä seinällä nyt kuvissa olleet henkilöt
olivat aivan aikuisten oikeasti nukkuneet esim. näissä
sängyissä ja vietäneet kesiään täällä.
Tässä vartiomiesten maja. Tämä on kalastusmajalle vievän
tien varrella ja täällä oli aiva tiukka vartio, etenkin silloin
kun keisaripehe oli paikalla.
Juuri kun olimme saapumassa majaa, tuli meitä vastaan
ikivanhaan palvelijan pukuun pukeutunut mies.
Hän pyysi välttämään kovaa äänen käyttöä, koska keisarinna
on paikalla. Hän kertoi että jalat on pakko suojata "pienin muvipussein", kun
saliin mennään. Hän kertoi minne ei saa istua, mitkä kulkureitit täytyy pitää
auki keisarinnaa varten, kielsi puhuttelemasta keisarinnaan ja pyysi
olemaan mahdollisimman rauhallisesti koko keisarinnan vierailun ajan.
Hetkeksi jo unohdin, että me emme oikeasti elä keisarinnan aikaa,
niin todentuntuisesti kaikki meille esiteltiin.
Odottelimme täysin tuppisuina ja paikoillamme noin viisi
minuuttia ja sitten palvelija avasi oven ja keisarinna
astui saliin. Hän käveli ylväästi eteemme ja alkoi tarinansa.
Hän kertoi perheestään, kesistään täällä Langinkoskella ja
kaikkea muuta tähän paikkaan liittyvää.
Aivan mahtava monologi ja aivan mahtava kokonaisuus.
Säväytti.
Poislähtiessäni sain vielä nimmarit keisariperheeltä.
Tässä ne ovat alla
Tälläinen on itse Lanngiskoski, virtaa vuolaana aivan kalastusmajan
vieritse. Kalastusmajan terassilla istuessaan voi tuntea
vesipisaroiden kosteuden.
Siten ajoimme Ahvenkoskelle. Täällä oli aikanaan
Ruotsin ja Venäjän välinen raja - Pyhtään tasalla.
Juuri tällä rannalla alkoi taistelu.
Tähän rantaan Ruotsalaiset tulivat, ja täällä oli mäen päällä
Venäläinen sotakoukko odottamassa. Tässä käytiin kovat
taistelut.
Juuri täällä minulle selveni se, miksi tämän nimiset
paikat on olemassa - Pyhtää oli Venäläisten hallisemnalla puolella ja
Ruotsinpyhtää Ruotsin hallitsemalla alueella.
Täällä taistelupaikalla oli mielenkiintoinen talo, talo joka säilö
historiaa itseensä. Sisällä näytti miltei siltä että talossa asuva
perhe on vain vähän aikaa sitten lähtenyt "jonnekin". Polttopuut
olivat paikoillaan, astiat näkyvissä, lehdet pöydällä, jne. Ties kuinka
kauan talo oli ollut koskematon. Tavarasta päätellen
vuosikymmeniä.
Tämä muistomerkki muistuttaa täällä meitä siitä, että
paikka jakautui kahteen osaan. Tämä on Ahvenkosken
taisteluiden muistomerkki.
Sitten ajettiin Haminaan. Kävimme Tattoo-montussa. Täällä
olis uskomaton akustikkka, vaikka edes seiniä ei ollut.
Nämä bastionit muodostavat Haminan linnoituksen. Haminan linnoitus sijaitsee
Suomenlahden rannalla ja se on nykyisin tiiviisti osa Haminan kaupungin
keskustaa. Haminan linnoitus on yksi maailman harvoista niin sanotuista
ympyrälinnoituksista. Se edustaa Välimeren maissa kehitettyä
renessanssin ihannekaupunki-ideaa ja sen esikuvana voidaan pitää
Pohjois-Italian Palmanovan kaupunkia (WP).
Haminan jälkeen ajoimme Kotkan Merikeskus Vellamoon.
Tällä kertaa emme käyneet sisätiloissa, kunhan ihailtimme
arkkitehtuuria. Omituinen rakennus mutta tässä paikassa se
on maiseman mielestäni sopiva.
Kahville menimme Kotkan höyrypanimoon. Täällä on nykyään
kahvila ja jopa museoksi tätä paikkaa voi sanoa. Vanhoja
esineitä ja vanhaa idylliä ympärillä hieno taukopaikka.
panimo. Kotkan Höyrypanimo Oy vihittiin käyttöön 22. elokuuta 1895.
Kotkan Höyrypanimon rakennus on myös Kotkan toiseksi vanhin rakennus.
Kotkan Höyrypanimon rakennus sijaitsee Metsolan kaupunginosassa.
Ruotsalaisen panimoarkkitehdin Alwin Jacobin suunnittelema rakennus on
rakennustaiteellisesti, historiallisesti ja maisemallisesti arvokas suojeltu rakennus.
Rakennuksessa on nykyisin kokous- ja koulutustiloja sekä
ravintolapalveluita (WP).
Oli siellä meille miehillekin jotain silmän iloa ;-)
Vanhoja "isoja" olutpulloja. Oli mylös sellaisia puukoreja
joissa olut ennen kaupassa oli - ennen muovikoreja.
Kahvitauon jälkeen ajoimme Kyminlinnaan. Täällä oli vallien kunnostus
käynnissä. Hieno sisälinnoitus oli täällä, ja kivimuurit ympärillä.
Kyminlinnan kaupunginosassa sijaitseva linnoitus. Kyminlinna kuuluu osana
venäläisten Kustaa III:n sodan jälkeen rakennuttamaan
Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmään. Linnoitus muodosti
Ruotsinsalmen merilinnoituksen kanssa kaksoislinnoituksen ja sen pohjoisen
osan, jonka tarkoituksena oli torjua hyökkäykset rannikkoa pitkin maitse
Kuninkaantien suuntaisesti.
Kyminlinna on viisikulmainen ja halkaisijaltaan noin 800 metriä oleva
kaponieerilinnoitus. Linnoituksen kokonaispinta-ala on noin 74 hehtaaria
ja se käsittää suuren osan Kyminlinnan kaupunginosasta.
Linnoitusta ympäröivät keskeneräiset vallihaudat, jotka toimivat osana
linnoituksen kuivattamiseksi tarkoitettua ojaverkostoa (WP).
Portti Kyminlinnaan oli niin ahdas että ei olisi
Hesari mahtunut bussin ja muurin väliin.
Hienoja valleja oli koko alueen ympärillä. Myös itse
sisälinnoitteen ulkopuolella oli näitä vallituksia siellä täällä.
By the way; tässä paikassa Suvorov asui täällä olonsa aikana.
Rakennus vaan taisi olla eri. Mutta paikka on tämä kulma.
Kyminlinnaan taas, Kyminlinnassa on paljon keltaisia kerrostaloja.
Nämä ovat lukitut ja hyvässä kunnossa. Rapistumista oli
tapahtunut vain vähän.
Oli myös puisia rakennuksia, nämäkin olivat
suhteellisen hyvässä kunnossa.
Ikävää, että tämä paikka on jäänyt tyhjäksi, sillä tämä
paikka on hyvällä paikalla ja tänne voisi rakentaa - tai
peruskorjata nämä vaikka mihin kuntoon tahansa.
Tässä vielä poistumistien suuntaisia linnoitteita.
Sitten lähdettiin kotiin, ja päivän reissu oli tehty.
Oli taas oikein hyvä matka, tuli nähtyä kaikenlaista mukavaa
ja sivistyin taas aika lailla.
Kiitos matkanjohtaja Osa, kiitos muut matkaajat.
Nämä Suvorovit on aina yhtä hyviä reissuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti