Kreetalla Chaniassa 2010 matkaamassa
Onhan se pakko nähdä Välimeri, Libyanmeri ja Samarian rotko samassa vedossa.
Niitä kun ei muualla nän kun Kreetan Chanialla. Eli matkaan.
Chania (kreik. Χανιά, myös translitteroituna muotoihin Chania, Khania,
vanha muoto Hania, vanhalla ajalla Kydonia) on kunta Kreikassa.
Se on Kreetan saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen ja Hanian
alueyksikön, läntisimmän Kreetan neljästä alueyksiköstä, pääkaupunki.
Kunnassa asui vuoden 2011 väestölaskennan mukaan 108 310 asukasta.
Chaniasta ovat kotoisin muun muassa Espanjassa vaikuttanut ikonimaalari
El Greco, laulaja Nana Mouskouri ja kreikkalainen valtiomies
Elefthérios Venizélos. Chania on nykyään myös matkailijoiden suosiossa.
Chania kaupungin koillispuolella sijaitsee Hanian kansainvälinen lentoasema,
joka on tärkeä lomalentojen lähtö- ja saapumispaikka (WP).
Kato Stalos on kylä Nea Kydonian kunnassa Hanian prefektuurissa
Kreetalla Kreikassa. Kato Staloksen lähellä ovat kylät Agia Marina ja
Platanias. Kylä sijaitsee Välimeren rannalla kahdeksan kilometriä
Hanian kaupungista länteen.
Kato Stalos on kehittynyt viime vuosina matkailukeskukseksi.
Kylässä sijaitsee esimerkiksi paljon ravintoloita, baareja ja hotelleja.
Pano Staloksen kylä sijaitsee 1,5 kilometrin päässä Kato Staloksesta
150 metriä korkeammalla (WP).
ylhäällä rinteellä. Kylässä on useita hotelleja, joista osa
Rethymno (kreik. Ρέθυμνον) on Kreetan saaren kolmanneksi suurin kaupunki ja
Rethymnonin prefektuurin pääkaupunki Kreikassa. Kaupungissa on 31 687 asukasta.
Rethymnon on rakennettu ensimmäisen kerran jo antiikin aikaan,
vaikka se ei ollutkaan minolainen keskus. Nykyinen vanhakaupunki on
venetsialaisten ajalta. Kaupungin venetsialaisperäinen linna on yksi
Kreikan suurimmista. Muurit eivät kuitenkaan auttaneet turkkilaisia
vastaan, jotka valloittivat kaupungin melko nopeasti (WP).
Samarián rotko (kreik. Φαράγγι Σαμαριάς, Φάραγγας) sijaitsee
Samarián kansallispuistossa Lefká Óri -vuoristossa Kreetan saaren
länsiosassa Kreikassa. Rotko on Euroopan syvin ja pisin. Samarián
kansallispuisto on avoinna päiväsaikaan toukokuusta lokakuuhun.
Pääsymaksu puistoon on 5 euroa. Alle 15-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.
Talvella ja sateisina päivinä puisto on suljettu kivivyöryvaaran takia.
Puistossa ei myöskään saa yöpyä.
Puiston läpi kulkee 16 kilometriä pitkä merkitty polku, joka alkaa
Omalóksen kylästä 1 250 metrin korkeudesta ja laskeutuu Välimereen
kuuluvan Libyanmeren rannalle Agía Rouméliin. Omalóksen kylään
pääsee linja-autolla ja Agía Roumélista on venekyyti Chóra Sfakíoniin,
Soúgiaan, Loutróon ja Palaióchoraan, joista pääsee taas linja-autolla pois.
Polun varrella on metsänvartijoita ja Samarián autiossa kylässä on lääkäri.
Reitin varrella on kuivakäymälöitä, roskakoreja sekä lähteitä, joissa voi täyttää
juomapullonsa. Puistossa on omat säännöt, jotka jaetaan kaikille vaeltajille.
Samarián rotkossa elää harvinaisia kreetalaisia villivuohia (Capra aegagrus creticus),
joita paikalliset kutsuvat nimellä kri-kri.
2000-luvun alussa rotkon läpi kulki vuodessa n. 200 000 matkailijaa.
Kiireisimpinä päivinä polulla voi olla 3000 kävelijää.
Ruuhkaa voi yrittää välttää lähtemällä polulle aikaisin aamulla (WP).
Onhan se pakko nähdä Välimeri, Libyanmeri ja Samarian rotko samassa vedossa.
Niitä kun ei muualla nän kun Kreetan Chanialla. Eli matkaan.
Chania (kreik. Χανιά, myös translitteroituna muotoihin Chania, Khania,
vanha muoto Hania, vanhalla ajalla Kydonia) on kunta Kreikassa.
Se on Kreetan saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen ja Hanian
alueyksikön, läntisimmän Kreetan neljästä alueyksiköstä, pääkaupunki.
Kunnassa asui vuoden 2011 väestölaskennan mukaan 108 310 asukasta.
Chaniasta ovat kotoisin muun muassa Espanjassa vaikuttanut ikonimaalari
El Greco, laulaja Nana Mouskouri ja kreikkalainen valtiomies
Elefthérios Venizélos. Chania on nykyään myös matkailijoiden suosiossa.
Chania kaupungin koillispuolella sijaitsee Hanian kansainvälinen lentoasema,
joka on tärkeä lomalentojen lähtö- ja saapumispaikka (WP).
Putkea pitkin koneeseen ja eikun menoksi.
Koneessa ruokajuomat ensin kohdalleen, ja sitten joko beef tai
fish...
Näin lyhyellä lennolla tuskin ehtii syömään kun jo Kreetan maaperä
näkyy alhaalla. Tuli muuten "vastaan" todella vauhdilla
Kreikkalainen hävittäjä ilmassa - vauhtia oli rajusti ja lensi
aika lähellä meidän kurssia vastaan.
Sitten Chanian kentältä bussiin ja matka hotelliin alkoi. Täällä oli jo
pimeää, kun taas pilvien päällä paistoi aurinko ;-)
Hotelli oli aivan meren rannassa, siisti ja pieni, ja matkaajia
useista eri maista. Moni tuntui pitävän maansa lippua
parvekkeella "näytillä". Huone oli ihan ok - keittiö/olohuone,
wc ja makuuhuone. Tarkasti ottaen kylän nimi oli
Katos Stalos, jossa asuimme ja tukikohtaa pidimme.
Kreetalla Kreikassa. Kato Staloksen lähellä ovat kylät Agia Marina ja
Platanias. Kylä sijaitsee Välimeren rannalla kahdeksan kilometriä
Hanian kaupungista länteen.
Kato Stalos on kehittynyt viime vuosina matkailukeskukseksi.
Kylässä sijaitsee esimerkiksi paljon ravintoloita, baareja ja hotelleja.
Pano Staloksen kylä sijaitsee 1,5 kilometrin päässä Kato Staloksesta
150 metriä korkeammalla (WP).
Outoa oli se, että WC:ssä luki seuraava teksti "ethän halua että
kapeat putkemme menevät tukkoon - älä laita mitään paperin
WC pyttyyn vaan laita aivan kaikki paperi metalliastiaan, ja
sulje kansi". Tämän tarkoitti, että asioinnin jälkeen kaikki paperi
piti laittaa astiaan eikä vessaan. Aluksi tämä oli outoa - mutta
kaikkeen tottuu.
Hotellihuoneelta näkyi välimeri näin
JA tämä oli oma uimaranta, tässä kävin pulikoimassa
Matkaa huoneesta n 60 sekuntia mereen!
Teimme pienen kävelyreisun lähialueille ja tututuimme
alueeseen.
Tästä oli matkaa Chanian keskustaan muutama kilometri, ja
busseja meni hyvin suuntaan jos toiseenkin.
Hyvin moni rakennuksista oli valkoiseksi maalattu, varmaan kuumuuden
estämiseksi. Täällä oli melko kuuma näin pohjoisen ihmisen näkökulmasta
katsoen. Aina piti olla vesipullo mukana, menit sitten minne tahansa.
Sitten bussilla keskustaan katselemaan nähtävyyksiä.
Oli todella paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Täälläpäin
oli puhelipylväissä mummojen ja pappojen kuvia, ihmettelin että mitä nämä ovat.
TArkemmin asiaa tutkittuani, huomasin että ne ovat kaikki
kuolinlmoituksia. Meillä ne ovat lehdessä, Kreetalla ne
olivat keskustan puhelinpylväissä.
Keskustassa oli paljon hienoja ja koristeltuja rakennuksia.
Paljon erilaisia kirkkoja ja muitakin koristeltuja
rakennuksia. Pääväri oli valkoinen kaikkialla.
Chanian satama oli kaunis ja idyllinen. Kävelimme aallonmurtajan
päässä olevan majakan kupeeseen. Siltä näki koko satama-alueen. Täällä
oli aivan vieri vieressä erilaisia ravintoiloita, oikeastaan mitään
muuta siellä ei ollutkaan - ei sinne mahtunut muuta.
Satuimme sellaiseen aikaan paikalle, että ns. vaihtoparaati
oli juuri alkamassa sataman linnaakkeen edessä. Jäimme
siksi aikaa paikalle, että vaihtoparaati oli ohi. Hienosti poijat
vaihtoivat vahtivuorot.
Sana market ja supermarket tarkoittavat eri asiaa kuin meillä.
Tässä kuvassa alhaalla on market
ja supermarket tarkoittaa täällä noin 20-30 neliön kauppaa,
jossa myydään pääasiassa turistikamaa - mutta toki muutakin.
Kreetan Malemessa on suuri Saksalaisten hautausmaa. Nousimme
bussiin ja ajoimme tienhaaraan Malemen kylään.
Tästä oli vielä matkaa kävellen noin 2 km ylämäkeen.
Hautausmaa oli suurempi kun oli kuvitellut. Ainakin kaksi -
kolme jalkapallokenttää olisi mahtunut sen sisään.
Alue oli hyvin hoidettu ja erittäin siisti muutenkin.
Iso oli hautausmaa.
Täällä lepäsi tuhansia ja taas tuhansia Saksalaisia sotilaita.
Kukkia ja seppeleitä oli paljon kaikkialla.
Vaikuttava paikka.
Tälläinen näkymä oli meren suuntaan hautausmaalta
Mutta kyllä oli helle, pakko oli istua ja nauttia nestettä oliivipuiden
alla, joita oli muuten kaikkialla - samoin kuin appelsiinipuitakin.
Täällä oli myös näyttely, jossa oli MS:n aikaisia taisteluvälineitä aina
autoista lähtien
Tulomatkalla käytiin Mayojen rakentamassa luola ja
linnoitekombinaatiossa. Oli pari- kolmetuhatta vuotta ikää
laitoksella. Hieno paikka tämäkin Malemessa. Ja
oli laajalla alueella.
Malemen kylä sijaitsee hiukan toistakymmentä kilometriä Haniasta länteen.
Se on tyypillinen kreetalainen turismiin keskittyvä kylä, jossa uusi kylä
kaikkine turistipalveluineen on rannalla ja vanha kylä asukkaineen ylhäällä rinteellä. Kylässä on useita hotelleja, joista osa
suomalaisten matkailijoiden suosiossa.
Maleme on vihreä kylä ja se on paljolti rakentamaton, kaislikkoinen,
hiljainen ja poikkeaa siten lähempänä Haniaa sijaitsevista kylistä selvästi.
Lähellä on tieliittymä kansallistielle, joten autolla kulkeminen muualle
saarelle on helppoa. Malemen eteläpuolella on runsaasti
pientä paikallistiestöä (Kreeta info).
Oli muuten hotellin metalleja tuotu Suomesta saakka hotelliin,
nyt vasta sattui silmään tälläinenkin yksityiskohta
Hotellin pihassa oli makean veden allas. Tässä joka ikinen
päivä ennnen päivällistä tai sen jälkeen tuli käytyä polskimassa
päivän pölyjä irti
Seuraavana päivänä taas kylille ja isoon kauppahalliin keskustassa
jossa myös oluet olivat jääkylmiä ja isoja - ja halpoja!
Jos joku sanoo ettei liha ole tuoretta täällä kauppahallissa,
valehtelee. Se oli aivan vasta...
Ele ikinä käynyt niin hienossa vessassa kuin ihan Chanian keskustassa
olevassa laitoksessa. Jopa pyyheet olivat yksittäisiä kangaspyyhkeitä,
jotka käytön jälkeen heitettiin koriin. Kuten sanoin en ole koskaan edes
nähnyt näin tyylikästä mukavuuslaitosta. Tietenkin WC:n kannet
aukesivat sähköisesti...
Tämä kuva ei ole vessasta, mutta saman kokonaisuuden ravintolasta
kylläkin. Kun täällä tilasi oluen, tuli kylkiäisinä ilmaiseksi
pähkinöitä, sipsejä ja dippikastiketta. Uskomaton paikka. Ja
hinnat olivat samat kuin muuallakin. Tänne on tultava uudelleen -
vessaan!
Sitten kävelimme ympäri Chaniaa, myös pikkukujia pitkin.
Kaikenlaista näkee kun menee hieman sivuus niistä
paikoista jotka on ikäänkuin tarkoitettu turisteille.
Pieniä sivukujia
Kapeita kauppakujia
ja jopa Suomalainen ravintola tuli yllättäen vastaan
Tänne oli pakko mennä istumaan ja kyselemään kuulumisia.
Ravintoloitsijat olivat muuttaneet Kreetalle noin 10 vuotta
aikaisemmin. Ensin vain kesäksi - mutta sittemmin kokonaan.
He olivat Pohjois-Karjalaisia Kreetalaisia nykyään.
Kirkot ovat aina must-juttuja. Käyn niissä aina kun niitä näen,
ja jos ne avoinna ovat. Täällä oli ja kävin paikallisessa
isossa Chanialaisessa kirkossa - tyylikäs kun mikä
Seuraavana päivänä hypättiin bussiin taas ja ajettiin itään n 70 km.
Kohteenamme oli Rethymon ja siellä etenkin kaupungin linnoitus.
Bussiliput olivat uskomattoman halpoja, ja täällä on edelleen
rahastaja joka myy lipun kun olet jo kyydissä ja auto liikkuu.
Näinhän meilläkin aikanaan oli onnikoissa.
Tässä näkyy hieman Rethymonin linnoituksen
sivuseinä rakennelmaa.
Tänne käveltiin noin kilometrin matka ja sitten
oltiin linnoituksen sisällä.
Linnoitus oli n. 0,5 x 0,5 km:n kokoinen. sen sisällä
oli mm. moskeija jossa tietenkin kävimme.
Rethymnonin prefektuurin pääkaupunki Kreikassa. Kaupungissa on 31 687 asukasta.
Rethymnon on rakennettu ensimmäisen kerran jo antiikin aikaan,
vaikka se ei ollutkaan minolainen keskus. Nykyinen vanhakaupunki on
venetsialaisten ajalta. Kaupungin venetsialaisperäinen linna on yksi
Kreikan suurimmista. Muurit eivät kuitenkaan auttaneet turkkilaisia
vastaan, jotka valloittivat kaupungin melko nopeasti (WP).
Välillä tässä kuumuudessä piti ottaa sorbasta - näin Suomeksi
kirjoitettuna
Hotellissamme oli vahtikoita koko ajan valppaana. Aina kun
tuli uusia ihmisiä se meni heti tarkastamaan tilanteen. Mutta kaikkihan
sitä välillä tarvisevat lepoa - vahditkin.
Seuraavana aamuna - tai yönä, alkoi retken "kohokohta". Herätys oli 04.00 ja
busi tuli noutamaan vähän veille 05. Pakko oli lähteä näin aikaisin retkelle
Samarian rtkoon, ettei keskipäivän helle kovin montaa tuntia pure rotkossa
patikoiviin ihmisiin. Matkaa kuitenkin oli 16 km rotkovaelluksella.
Samarián kansallispuistossa Lefká Óri -vuoristossa Kreetan saaren
länsiosassa Kreikassa. Rotko on Euroopan syvin ja pisin. Samarián
kansallispuisto on avoinna päiväsaikaan toukokuusta lokakuuhun.
Pääsymaksu puistoon on 5 euroa. Alle 15-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.
Talvella ja sateisina päivinä puisto on suljettu kivivyöryvaaran takia.
Puistossa ei myöskään saa yöpyä.
Puiston läpi kulkee 16 kilometriä pitkä merkitty polku, joka alkaa
Omalóksen kylästä 1 250 metrin korkeudesta ja laskeutuu Välimereen
kuuluvan Libyanmeren rannalle Agía Rouméliin. Omalóksen kylään
pääsee linja-autolla ja Agía Roumélista on venekyyti Chóra Sfakíoniin,
Soúgiaan, Loutróon ja Palaióchoraan, joista pääsee taas linja-autolla pois.
Polun varrella on metsänvartijoita ja Samarián autiossa kylässä on lääkäri.
Reitin varrella on kuivakäymälöitä, roskakoreja sekä lähteitä, joissa voi täyttää
juomapullonsa. Puistossa on omat säännöt, jotka jaetaan kaikille vaeltajille.
Samarián rotkossa elää harvinaisia kreetalaisia villivuohia (Capra aegagrus creticus),
joita paikalliset kutsuvat nimellä kri-kri.
2000-luvun alussa rotkon läpi kulki vuodessa n. 200 000 matkailijaa.
Kiireisimpinä päivinä polulla voi olla 3000 kävelijää.
Ruuhkaa voi yrittää välttää lähtemällä polulle aikaisin aamulla (WP).
Tässä kuvassa olen vaelluksen alkupisteessä, viimeisessä "siviilisaation"
paikassa, tämän jälkeen seuraava paikka rotkon toisella puolella on Roumell.
Ja sinne on tämä 12 km:n matka. Pois pääsee rotkosta ainoastaan
aasin selässä, jos siellä sattuu jotain.
Oppaamme kertoi ainakin kolme kertaa ajomatkan aikana, että "jos
vähäkin tuntuu siltä ettet ole kunnossa ja nukkunut hyvin, ei pidä lähteä", jne.
Itse olin nukkunut huonostu ja mahani oli sekaisin, ollut jo kaksi päivää
hieman haasteita mahan kanssa. Muta tietenkin lähdin rotkoon - vaikka
pää kainalossa - mutta sinnehän mennään!
Ensimäiset kolme tuntia laskeuduimme rotkon pohjalle kiemurtelevia
polkuja myöden.
Sitten pääsimme pohjalle ja kuljimme pohjaa myöden seuraavat
n. 9 km. Ympärillä molemmin puolin oli noin 1 - 2 km:n korkuiset
miltei pystysuorat seinämän ja me olimme täällä pohjalla. Ei juuri
tuuli käynyt.
Ikävä että kamera ei anna edes sinnepäin olevaa vaikutelmaa siihen miltä
paikka oikeasti näytti.
Patikan aikana oli kolme pysäyspaikkaa josta sai ottaa suoraan
kalliosta tihkuvaa vettä juodakseen. Samalla söimme eväitä
näillä lepopaikoilla.
Nyt ymmärsin sen keskipäivän pahteen jutun. Aurinko ei paistanut
rotkoon ollenkaan ennen puoltapäivää, jolloin aurinko oli päällämme.
Silloin kanjonissa tuli melko lämmin. Mutta me olimme jo
ns. loppusuoralla tällöin.
Reitin päätepiste on Rautaportti (on muuten kaikissa Kreikan
matkaoppaissa tämä kuva).
Miltei ylsi käsillä vuoren kumpaankin seinämään kiinni. Täältä oli vielä
miltei kaksi km:ä matkaa Agia Roumeliin, jossa oli ravintola ja
patikoijien tapaamispiste.
Kyllä muuten maistuoi appelisiinimehu loistavalta patikan jälkeen,
ja ruoka maistui maailman parhaammalta. Eikä istuminenkaan
aivan hullummalta tuntunut. Oltiin oltu jalkojen päällä aika monta
tuntia - mutta sekuntiakaan en antaisi Samarian rotkon vaelluksesta
pois - mahtava veto. Tämän vois vielä joskus ottaa uudelleen.
Koska Ag. Roumeliin ei tule tietä ollenkaan, niin täältä piti mennä
laivalla seutaavaan sellaiseen paikkan jonne kulki tie. Se oli Sougia.
Tänne oli laivamatkaa noin tunnin verran. Tällä
aluksella Sougiaan seilattiin
Bussikyyti oli oikeasti rankkaa ja hurjaa Chaniaan. Ovet oli kinni narulla ja
tie oli aivan älyttömän mutaista. Ainakin toisella puolella oli aina hirvittävä
rotko ja kuski puhui toisella kädella ajaessaan kännykkään ja
toisella karisteli tuhkaa tupakastaan. Pelotti ihan aikuisten
oikesti olla kyydissä.
Luojan kiitos pääsimme Chaniaan takaisin, eli ajoimme saaren
pohjoisesta etelään ns. läpi tältä kohtaa saarta.
Seuraava päivä oli ainoa päivä jolloin vain lojuimme hotellin alueella,
altaalla ja lävimme vain lähellä syömässä. Pidimme siis tälläisen
"lepopäivän" tähän väliin.
Seuraavana päivänä pakkasimme laukut ja eikun Chanian kentälle.
Siellä oli aika ryysis, ja kaikki tuntui olevan vähän sekaisin. Mutta
kaikesta selvitään.
Tässä ryysiksessä vielä välpättiin laukkujakin siten, että
tasattiin panoa laukkujen kesken - ettei tule ylipainoa.
Sekin onnistui, jos tämä siis onnistui niin sitten kaikki muukin
onnistuu.
Ja onnistuihan se. Perinteoseen tapaan metallinpaljastin taas
piippasi minulle ja sain taas kerran käsikopelotsekkauksen
paljastimen lisäksi - puhdas kuin pulmunen taaskin.
Koneessa pikku unet ja sitten taas oltiinkin Hesassa.
Matka oli vain kotiinajoa vaille valmis.
Hieno matka. Tänne tullaan uudelleen. Kreetalla on tosi
paljon nähtävää ja koetavaa vielä. Nyt viikossa saimme pienen
pintaraapaisun saareen ja sen kulttuuriin ja aktiviteetteihin.
Kiitos vaimo matkaseurastasi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti