Kreikan Kreetalla (Chania) 2010

 

Kreetalla Chaniassa 2010 matkaamassa


Onhan se pakko nähdä Välimeri, Libyanmeri ja Samarian rotko samassa vedossa.
Niitä kun ei muualla nän kun Kreetan Chanialla. Eli matkaan.

Chania (kreik. Χανιά, myös translitteroituna muotoihin Chania, Khania,
vanha muoto Hania, vanhalla ajalla Kydonia) on kunta Kreikassa.
Se on Kreetan saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen ja Hanian
alueyksikön, läntisimmän Kreetan neljästä alueyksiköstä, pääkaupunki.
Kunnassa asui vuoden 2011 väestölaskennan mukaan 108 310 asukasta.
Chaniasta ovat kotoisin muun muassa Espanjassa vaikuttanut ikonimaalari
El Greco, laulaja Nana Mouskouri ja kreikkalainen valtiomies
Elefthérios Venizélos. Chania on nykyään myös matkailijoiden suosiossa.
Chania kaupungin koillispuolella sijaitsee Hanian kansainvälinen lentoasema,
joka on tärkeä lomalentojen lähtö- ja saapumispaikka (WP).

 

Putkea pitkin koneeseen ja eikun menoksi.

 

Koneessa ruokajuomat ensin kohdalleen, ja sitten joko beef tai

fish...

 

 

Näin lyhyellä lennolla tuskin ehtii syömään kun jo Kreetan maaperä

näkyy alhaalla. Tuli muuten "vastaan" todella vauhdilla

Kreikkalainen hävittäjä ilmassa - vauhtia oli rajusti ja lensi

aika lähellä meidän kurssia vastaan.

 

 

Sitten Chanian kentältä bussiin ja matka hotelliin alkoi. Täällä oli jo

pimeää, kun taas pilvien päällä paistoi aurinko ;-)

 

 

Hotelli oli aivan meren rannassa, siisti ja pieni, ja matkaajia

useista eri maista. Moni tuntui pitävän maansa lippua

parvekkeella "näytillä". Huone oli ihan ok - keittiö/olohuone,

wc ja makuuhuone. Tarkasti ottaen kylän nimi oli

Katos Stalos, jossa asuimme ja tukikohtaa pidimme.

 

Kato Stalos on kylä Nea Kydonian kunnassa Hanian prefektuurissa
Kreetalla Kreikassa. Kato Staloksen lähellä ovat kylät Agia Marina ja
Platanias. Kylä sijaitsee Välimeren rannalla kahdeksan kilometriä
Hanian kaupungista länteen.
Kato Stalos on kehittynyt viime vuosina matkailukeskukseksi.
Kylässä sijaitsee esimerkiksi paljon ravintoloita, baareja ja hotelleja.
Pano Staloksen kylä sijaitsee 1,5 kilometrin päässä Kato Staloksesta
150 metriä korkeammalla (WP).

 

 

Outoa oli se, että WC:ssä luki seuraava teksti "ethän halua että

kapeat putkemme menevät tukkoon - älä laita mitään paperin

WC pyttyyn vaan laita aivan kaikki paperi metalliastiaan, ja

sulje kansi". Tämän tarkoitti, että asioinnin jälkeen kaikki paperi

piti laittaa astiaan eikä vessaan. Aluksi tämä oli outoa - mutta

kaikkeen tottuu.

 

Hotellihuoneelta näkyi välimeri näin

 

 

JA tämä oli oma uimaranta, tässä kävin pulikoimassa

 

 

Matkaa huoneesta n 60 sekuntia mereen!

 

Teimme pienen kävelyreisun lähialueille ja tututuimme

alueeseen.

 

 

Tästä oli matkaa Chanian keskustaan muutama kilometri, ja

busseja meni hyvin suuntaan jos toiseenkin.

 

Hyvin moni rakennuksista oli valkoiseksi maalattu, varmaan kuumuuden

estämiseksi. Täällä oli melko kuuma näin pohjoisen ihmisen näkökulmasta

katsoen. Aina piti olla vesipullo mukana, menit sitten minne tahansa.

 

 

Sitten bussilla keskustaan katselemaan nähtävyyksiä.

Oli todella paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Täälläpäin

oli puhelipylväissä mummojen ja pappojen kuvia, ihmettelin että mitä nämä ovat.

TArkemmin asiaa tutkittuani, huomasin että ne ovat kaikki

kuolinlmoituksia. Meillä ne ovat lehdessä, Kreetalla ne

olivat keskustan puhelinpylväissä.

 

 

Keskustassa oli paljon hienoja ja koristeltuja rakennuksia.

Paljon erilaisia kirkkoja ja muitakin koristeltuja

rakennuksia. Pääväri oli valkoinen kaikkialla.

 

Chanian satama oli kaunis ja idyllinen. Kävelimme aallonmurtajan

päässä olevan majakan kupeeseen. Siltä näki koko satama-alueen. Täällä

oli aivan vieri vieressä erilaisia ravintoiloita, oikeastaan mitään

muuta siellä ei ollutkaan - ei sinne mahtunut muuta.

 

 

Satuimme sellaiseen aikaan paikalle, että ns. vaihtoparaati

oli juuri alkamassa sataman linnaakkeen edessä. Jäimme

siksi aikaa paikalle, että vaihtoparaati oli ohi. Hienosti poijat

vaihtoivat vahtivuorot.

 

 

Sana market ja supermarket tarkoittavat eri asiaa kuin meillä.

Tässä kuvassa alhaalla on market

 

 

ja supermarket tarkoittaa täällä noin 20-30 neliön kauppaa,

jossa myydään pääasiassa turistikamaa - mutta toki muutakin.

 

Kreetan Malemessa on suuri Saksalaisten hautausmaa. Nousimme

bussiin ja ajoimme tienhaaraan Malemen kylään.

 

 

Tästä oli vielä matkaa kävellen noin 2 km ylämäkeen.

 

Hautausmaa oli suurempi kun oli kuvitellut. Ainakin kaksi -

kolme jalkapallokenttää olisi mahtunut sen sisään.

Alue oli hyvin hoidettu ja erittäin siisti muutenkin.

 

Iso oli hautausmaa. 

 

 

Täällä lepäsi tuhansia ja taas tuhansia Saksalaisia sotilaita.

Kukkia ja seppeleitä oli paljon kaikkialla.

Vaikuttava paikka.

 

Tälläinen näkymä oli meren suuntaan hautausmaalta

 

 

Mutta kyllä oli helle, pakko oli istua ja nauttia nestettä oliivipuiden

alla, joita oli muuten kaikkialla - samoin kuin appelsiinipuitakin.

 

 

Täällä oli myös näyttely, jossa oli MS:n aikaisia taisteluvälineitä aina

autoista lähtien

 

 

Tulomatkalla käytiin Mayojen rakentamassa luola ja

linnoitekombinaatiossa. Oli pari- kolmetuhatta vuotta ikää

laitoksella. Hieno paikka tämäkin Malemessa. Ja

oli laajalla alueella.

 

 

Malemen kylä sijaitsee hiukan toistakymmentä kilometriä Haniasta länteen.

        Se on tyypillinen kreetalainen turismiin keskittyvä kylä, jossa uusi kylä

kaikkine turistipalveluineen on rannalla ja vanha kylä asukkaineen
ylhäällä rinteellä. Kylässä on useita hotelleja, joista osa

suomalaisten matkailijoiden suosiossa.

Maleme on vihreä kylä ja se on paljolti rakentamaton, kaislikkoinen,

hiljainen ja poikkeaa siten lähempänä Haniaa sijaitsevista kylistä selvästi.

Lähellä on tieliittymä kansallistielle, joten autolla kulkeminen muualle

saarelle on helppoa. Malemen eteläpuolella on runsaasti

pientä paikallistiestöä (Kreeta info).

 

Oli muuten hotellin metalleja tuotu Suomesta saakka hotelliin,

nyt vasta sattui silmään tälläinenkin yksityiskohta

 

 

Hotellin pihassa oli makean veden allas. Tässä joka ikinen

päivä ennnen päivällistä tai sen jälkeen tuli käytyä polskimassa

päivän pölyjä irti

 

 

Seuraavana päivänä taas kylille ja isoon kauppahalliin keskustassa

jossa myös oluet olivat jääkylmiä ja isoja - ja halpoja!

 

 

Jos joku sanoo ettei liha ole tuoretta täällä kauppahallissa,

valehtelee. Se oli aivan vasta...

 

 

Ele ikinä käynyt niin hienossa vessassa kuin ihan Chanian keskustassa

olevassa laitoksessa. Jopa pyyheet olivat yksittäisiä kangaspyyhkeitä,

jotka käytön jälkeen heitettiin koriin. Kuten sanoin en ole koskaan edes

nähnyt näin tyylikästä mukavuuslaitosta. Tietenkin WC:n kannet

aukesivat sähköisesti...

 

 

 Tämä kuva ei ole vessasta, mutta saman kokonaisuuden ravintolasta

kylläkin. Kun täällä tilasi oluen, tuli kylkiäisinä ilmaiseksi

pähkinöitä, sipsejä ja dippikastiketta. Uskomaton paikka. Ja

hinnat olivat samat kuin muuallakin. Tänne on tultava uudelleen -

vessaan!

 

Sitten kävelimme ympäri Chaniaa, myös pikkukujia pitkin.

Kaikenlaista näkee kun menee hieman sivuus niistä

paikoista jotka on ikäänkuin tarkoitettu turisteille.

 

 

Pieniä sivukujia

 

 

Kapeita kauppakujia

 

ja jopa Suomalainen ravintola tuli yllättäen vastaan

 

 

Tänne oli pakko mennä istumaan ja kyselemään kuulumisia.

Ravintoloitsijat olivat muuttaneet Kreetalle noin 10 vuotta

aikaisemmin. Ensin vain kesäksi - mutta sittemmin kokonaan.

He olivat Pohjois-Karjalaisia Kreetalaisia nykyään.

 

Kirkot ovat aina must-juttuja. Käyn niissä aina kun niitä näen,

ja jos ne avoinna ovat. Täällä oli ja kävin paikallisessa

isossa Chanialaisessa kirkossa - tyylikäs kun mikä

 

 

Seuraavana päivänä hypättiin bussiin taas ja ajettiin itään n 70 km.

Kohteenamme oli Rethymon ja siellä etenkin kaupungin linnoitus.

Bussiliput olivat uskomattoman halpoja, ja täällä on edelleen

rahastaja joka myy lipun kun olet jo kyydissä ja auto liikkuu.

Näinhän meilläkin aikanaan oli onnikoissa.

 

Tässä näkyy hieman Rethymonin linnoituksen

sivuseinä rakennelmaa.

 

 

Tänne käveltiin noin kilometrin matka ja sitten

oltiin linnoituksen sisällä.

 

 

Linnoitus oli n. 0,5 x 0,5 km:n kokoinen. sen sisällä

oli mm. moskeija jossa tietenkin kävimme.

 

 

Rethymno (kreik. Ρέθυμνον) on Kreetan saaren kolmanneksi suurin kaupunki ja
Rethymnonin prefektuurin pääkaupunki Kreikassa. Kaupungissa on 31 687 asukasta.
Rethymnon on rakennettu ensimmäisen kerran jo antiikin aikaan,
vaikka se ei ollutkaan minolainen keskus. Nykyinen vanhakaupunki on
venetsialaisten ajalta. Kaupungin venetsialaisperäinen linna on yksi
Kreikan suurimmista. Muurit eivät kuitenkaan auttaneet turkkilaisia
vastaan, jotka valloittivat kaupungin melko nopeasti (WP).

 

Välillä tässä kuumuudessä piti ottaa sorbasta - näin Suomeksi

kirjoitettuna

 

 

Hotellissamme oli vahtikoita koko ajan valppaana. Aina kun

tuli uusia ihmisiä se meni heti tarkastamaan tilanteen. Mutta kaikkihan

sitä välillä tarvisevat lepoa - vahditkin.

 

 

Seuraavana aamuna - tai yönä, alkoi retken "kohokohta". Herätys oli 04.00 ja

busi tuli noutamaan vähän veille 05. Pakko oli lähteä näin aikaisin retkelle

Samarian rtkoon, ettei keskipäivän helle kovin montaa tuntia pure rotkossa

patikoiviin ihmisiin. Matkaa kuitenkin oli 16 km rotkovaelluksella.

 

Samarián rotko (kreik. Φαράγγι Σαμαριάς, Φάραγγας) sijaitsee
Samarián kansallispuistossa Lefká Óri -vuoristossa Kreetan saaren
länsiosassa Kreikassa. Rotko on Euroopan syvin ja pisin. Samarián
kansallispuisto on avoinna päiväsaikaan toukokuusta lokakuuhun.
Pääsymaksu puistoon on 5 euroa. Alle 15-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.
Talvella ja sateisina päivinä puisto on suljettu kivivyöryvaaran takia.
Puistossa ei myöskään saa yöpyä.

Puiston läpi kulkee 16 kilometriä pitkä merkitty polku, joka alkaa
Omalóksen kylästä 1 250 metrin korkeudesta ja laskeutuu Välimereen
kuuluvan Libyanmeren rannalle Agía Rouméliin. Omalóksen kylään
pääsee linja-autolla ja Agía Roumélista on venekyyti Chóra Sfakíoniin,
Soúgiaan, Loutróon ja Palaióchoraan, joista pääsee taas linja-autolla pois.
Polun varrella on metsänvartijoita ja Samarián autiossa kylässä on lääkäri.
Reitin varrella on kuivakäymälöitä, roskakoreja sekä lähteitä, joissa voi täyttää
juomapullonsa. Puistossa on omat säännöt, jotka jaetaan kaikille vaeltajille.
Samarián rotkossa elää harvinaisia kreetalaisia villivuohia (Capra aegagrus creticus),
 joita paikalliset kutsuvat nimellä kri-kri.

2000-luvun alussa rotkon läpi kulki vuodessa n. 200 000 matkailijaa.
Kiireisimpinä päivinä polulla voi olla 3000 kävelijää.
Ruuhkaa voi yrittää välttää lähtemällä polulle aikaisin aamulla (WP).

 

Tässä kuvassa olen vaelluksen alkupisteessä, viimeisessä "siviilisaation"

paikassa, tämän jälkeen seuraava paikka rotkon toisella puolella on Roumell.

Ja sinne on tämä 12 km:n matka. Pois pääsee rotkosta ainoastaan

aasin selässä, jos siellä sattuu jotain.

 

 

Oppaamme kertoi ainakin kolme kertaa ajomatkan aikana, että "jos

vähäkin tuntuu siltä ettet ole kunnossa ja nukkunut hyvin, ei pidä lähteä", jne.

Itse olin nukkunut huonostu ja mahani oli sekaisin, ollut jo kaksi päivää

hieman haasteita mahan kanssa. Muta tietenkin lähdin rotkoon - vaikka

pää kainalossa - mutta sinnehän mennään!

 

Ensimäiset kolme tuntia laskeuduimme rotkon pohjalle kiemurtelevia

polkuja myöden.

 

 

Sitten pääsimme pohjalle ja kuljimme pohjaa myöden seuraavat

n. 9 km. Ympärillä molemmin puolin oli noin 1 - 2 km:n korkuiset

miltei pystysuorat seinämän ja me olimme täällä pohjalla. Ei juuri

tuuli käynyt.

 

 

 

Ikävä että kamera ei anna edes sinnepäin olevaa vaikutelmaa siihen miltä

paikka oikeasti näytti.

 

Patikan aikana oli kolme pysäyspaikkaa josta sai ottaa suoraan

kalliosta tihkuvaa vettä juodakseen. Samalla söimme eväitä

näillä lepopaikoilla.

 

Nyt ymmärsin sen keskipäivän pahteen jutun. Aurinko ei paistanut

rotkoon ollenkaan ennen puoltapäivää, jolloin aurinko oli päällämme.

Silloin kanjonissa tuli melko lämmin. Mutta me olimme jo

ns. loppusuoralla tällöin.

 

Reitin päätepiste on Rautaportti (on muuten kaikissa Kreikan

matkaoppaissa tämä kuva).

 

 

Miltei ylsi käsillä vuoren kumpaankin seinämään kiinni. Täältä oli vielä

miltei kaksi km:ä matkaa Agia Roumeliin, jossa oli ravintola ja

patikoijien tapaamispiste.

 

Kyllä muuten maistuoi appelisiinimehu loistavalta patikan jälkeen,

ja ruoka maistui maailman parhaammalta. Eikä istuminenkaan

aivan hullummalta tuntunut. Oltiin oltu jalkojen päällä aika monta

tuntia - mutta sekuntiakaan en antaisi Samarian rotkon vaelluksesta

pois - mahtava veto. Tämän vois vielä joskus ottaa uudelleen.

 

 

Koska Ag. Roumeliin ei tule tietä ollenkaan, niin täältä piti mennä

laivalla seutaavaan sellaiseen paikkan jonne kulki tie. Se oli Sougia.

Tänne oli laivamatkaa noin tunnin verran. Tällä

aluksella Sougiaan seilattiin

 

 

Bussikyyti oli oikeasti rankkaa ja hurjaa Chaniaan. Ovet oli kinni narulla ja

tie oli aivan älyttömän mutaista. Ainakin toisella puolella oli aina hirvittävä

rotko ja kuski puhui toisella kädella ajaessaan kännykkään ja

toisella karisteli tuhkaa tupakastaan. Pelotti ihan aikuisten

oikesti olla kyydissä.

 

 

Luojan kiitos pääsimme Chaniaan takaisin, eli ajoimme saaren

pohjoisesta etelään ns. läpi tältä kohtaa saarta.

 

Seuraava päivä oli ainoa päivä jolloin vain lojuimme hotellin alueella,

altaalla ja lävimme vain lähellä syömässä. Pidimme siis tälläisen

"lepopäivän" tähän väliin.

 

Seuraavana päivänä pakkasimme laukut ja eikun Chanian kentälle.

Siellä oli aika ryysis, ja kaikki tuntui olevan vähän sekaisin. Mutta

kaikesta selvitään.

 

 

Tässä ryysiksessä vielä välpättiin laukkujakin siten, että

tasattiin panoa laukkujen kesken - ettei tule ylipainoa.

Sekin onnistui, jos tämä siis onnistui niin sitten kaikki muukin

onnistuu.

 

Ja onnistuihan se. Perinteoseen tapaan metallinpaljastin taas

piippasi minulle ja sain taas kerran käsikopelotsekkauksen

paljastimen lisäksi - puhdas kuin pulmunen taaskin.

 

Koneessa pikku unet ja sitten taas oltiinkin Hesassa.

 

 

  Matka oli vain kotiinajoa vaille valmis.

 

Hieno matka. Tänne tullaan uudelleen. Kreetalla on tosi

paljon nähtävää ja koetavaa vielä. Nyt viikossa saimme pienen

pintaraapaisun saareen ja sen kulttuuriin ja aktiviteetteihin.

 

Kiitos vaimo matkaseurastasi.

 

 

Suvorov sotahistorian reissu 2010

 

Suvorov 2010

 

Olin mukana Suvorov sotahistorian matkalla 2010. Nämä retket
liikkuvat Venäläisen kenraali Suvorovin toimien piirissä täällä
Suomessa.

Aleksandr Vasiljevitš Suvorov  24. marraskuuta 1729 Moskova
– 18. toukokuuta 1800 Pietari) oli venäläinen generalissimus.
Suvorovia pidetään yhtenä suurimmista sotastrategeista, ja hänet tunnetaan
yhtenä harvoista sotapäälliköistä koko maailmassa, joka ei hävinnyt
yhtään käymäänsä taistelua.

Suvorov pestautui Henkikaartin Semjonovin jalkaväkirykmenttiin sotamieheksi
1742 ja aloitti palveluksensa 1748. Hänestä tuli Inkerin rykmentin luutnantti
1754, ja hän osallistui seitsenvuotisessa sodassa (1756–1763)
mm. Kunersdorfin (12. elokuuta 1759) ja Berliinin (1760) ja
Kolbergin (16. joulukuuta 1761) taisteluihin.

1762 Suvorov komennettiin everstin arvoisena Astrahanin jalkaväkirykmenttiin
ja seuraavana vuonna Suzdalin rykmenttiin, missä hän palveli vuoteen
1769 saakka. Hän osallistui vuotta aikaisemmin alkaneeseen Puolan vastaiseen sotaan.
Hänet ylennettiin 1770 kenraalimajuriksi ja 1773 kenraaliluutnantiksi.
Hänet komennettiin ensimmäiseen turkkilaissotaan (1768–1774), missä hänen
joukkonsa valtasivat Turkutain ja Hirsovin linnoituksen, mitä
onnistuttiin puolustamaan. 20. kesäkuuta 1774 hänen joukkonsa
voittivat 60 000 miehen Turkin armeijan Kozlujissa.

1787 Suvorovista tuli komentaja toiseen turkkilaissotaan (1787–1792).
Suvorov osallistui menestyksellä myös Napoleonin sotiin.
Hän sai generalissimuksen arvon komennettuaan Venäjän ja Itävallan armeijoita
voitokkaan Italian Alpeille suuntautuneen sotaretken aikana vuonna 1799.

Venäjän Ruotsia vastaan käymän Kustaa III:n sodan (1788-1790)
 jälkeen rakennettiin Vanhan Suomen alueelle kenraali Suvorovin johdolla
voimakas Kaakkois-Suomen linnoitusjärjestelmä suojaamaan keisarikunnan
pääkaupunkia Pietaria.

Suvorov kuoli 1800. Hänet haudattiin Aleksanteri Nevskin luostarin alueelle,
Neitsyt Marian Taivaaseenastumisen kirkkoon. Omasta toivomuksestaan
haudalla oli vain messinkilevy, joka vaihdettiin 1800 -luvun puolivälissä
 laattaan, jossa on kirjoitus: "Zdes lezhit Suvorov"("Tässä lepää Suvorov").
 Suvoroville on omistettu oma museo Pietarissa. (WP)

Tämän miehen suomen vaiheita me pohdimme ja kuljemme samoja
paikkoja "kuin hän kulki" täällä toimiessaan.
 

Matkamme vei meidät ensin Kärnäkoskelle ja sen
linnoitteiden maailmaan.

Tässä kuvassa on Kärnäkosken alueen laajin ja suurin linnoite.

 

Kärnäkoskella oli yhteensä n. 500 metrin matkalla linnoitetta. Linnoitteet
olivat kahdella eri suunnalla; mantereen ja Saimaan suunnalla.
Täältä kyettiin hallitsemaan Savitapialeen suuntaan
menevää tietä sekä Saimaan suunnalla Lappeenranna
suuntaan menevää väylää.

 



 

Tässä alla on kuvaa linnoitteen sisältä. Linnoite oli

rakennettu siten, että valleilta kykeni ampumaan sivuille

joka suuntaan. Linnoituksen sisällä on erilaisia lohkoja,

osassa oli mieheistöä, osassa ruutia - elintarvikkeita -

ja miehistöä. Varsin paha olisi ollut vallata tämä

linnoite. Linnoite sijaitsee muuta aluetta ylempänä,

joten sieltä maastollisestikin hallitsi aluetta. 

Täällä oli pitkiä linnoitevalleja joiden suojissa
kykeni myös siirtymään linnoitteen eri osasta toiseen osaan.
Täältä kykeni valvomaan myös vesialueita, taisi täällä
olla jopa oma kaivokin.
Aika isoja laitoksia keskellä metsää.
 



 

Opastaulut ovat paikalla kertomassa linnoitteesta ja sen eri osista.

Näissä oli hyvin tietoa linnoitteen kokonaisuudesta.

Sitten kun kävelimme sotavenesatamsta maalinnoiteseen niin
minä onneton kävelin ruohonleikkurin pas...
Ehkä tämä on juuri se lammas. Näitä oli siellä jonkin verran hoitamassa
maisemointia.

 



 

Lammas (Ovis aries) on sorkkaeläinten (Artiodactyla) lahkoon kuuluva

nisäkäs. Lammasta pidetään muflonin kesynä muotona.

Lammas kesytettiin Lähi-idässä noin 10 000 vuotta sitten.

Kesylampaita on yli 800 rotua. Vuonna 2007 Suomessa lampaita oli noin 119 000

ja lampoloita noin 1 900. Suomessa lampaita voi usein nähdä maatiloilla,

maaseutunäyttelyissä ja kotieläinpuistossa. Lammaskarjan kasvattajaa

kutsutaan lampuriksi. Uroslammasta kutsutaan pässiksi, naaraslammasta

uuheksi, nuorta lampaanpoikasta karitsaksi ja kuohittua pässiä oinaaksi.

Lammas elää keskimäärin 10–12-vuotiaaksi. Vanhin lammas oli kuollessaan

23 vuoden 7 kuukauden ja 28 päivän ikäinen. Lammas on laumaeläin ;-)

(WP).

Tämä oli tienposkessa muistuttamassa Suvorovista.

 



Käsin kaivettua kanava keskellä metsää, huima juttu.
Tänne oli kaivettu kahden vesiväylän väliin (n. 1 km) - käsin
tietenkin - sellainen kanava että sotalaivat pääsivät nopeasti
vesistöstä toiseen vesisitöön metsän läpi. On tässä muutama
lapiollinen maata pitänyt siirtää että valmiiksi on tullut. Oli
muten aika syväkin tämä kanava, kova juttu!

 



Tässä kuva satamasta jossa sotalaivaston laivat olivat parkissa. Tämän
poukaman satamapaikkaan mahtui muistaakseni yhdeksän laivaa vieri
viereen. Tästä ne ovat startanneet - ihan linnoituksen "alapuolelta" kun
käsky on käynyt. Enää en oikeastaan ihmetellyt miksi Suvorov ei ollut
koskaan hävinnyt ainuttakaan taistelua. Kaikki oli mietitty, suunniteltu
ja vaivoja säästämättä valmisteltu - lähes kaiken mahdollisen varalle.
Oli muuten laituripaikat säilyneet aika hyvin koko tämän ajan - nämä
veden alla olevat osat. Selkeästi näki jokaisen puutapin ja rakenteet.

 



 

Saimaan soutulaivasto oli venäläinen laivasto-osasto, joka aloitti toimintansa

Lappeenrannassa vuonna 1788 alkaneen Kustaan sodan aikana.

Saimaan laivasto oli osa Lappeenrannan venäläistä varuskuntaa.

Lappeenranta oli joutunut Venäjän valtaan Turun rauhassa vuonna 1743 ja

oli nyt venäläinen varuskuntakaupunki Ruotsin rajan tuntumassa.

 

Saimaan sotalaivaston tehtävänä oli järjestellä kuljetukset sisäreiteillä,

vastata erityisesti maihinnousuoperaatioiden sotajoukkojen kuljettamisesta ja

raja-alueen vesistöjen vartioimisesta. Laivaston satama sijaitsi Lappeenrannan

 Tyysterniemessä.

 

Laivaston tunnetuimmat alukset olivat tykkijollia, joilla oli yksi tykki,

2–3 mastoa purjeineen ja 18–30 airoa. Vuonna 1795 tuolloinen Saimaan

laivastokomentaja Mihail Borisov kertoi, että hänen komennossaan oli 88 alusta.

Näistä yhdeksän oli suuria tykkisluuppeja, seitsemän tykkijollia,

kuusi maihinnousualusta ja yksi oli salaperäinen "konevoimainen alus Josef".

 

Saimaan laivasto lakkautettiin Suomen sodan jälkeen. Sen ylläpito oli

käynyt tarpeettomaksi, kun Suomen alue liitettiin kokonaisuudessaan

 osaksi Venäjän keisarikuntaa eikä Ruotsin ja Venäjän raja enää

 kulkenut Saimaalla (WP).

 

Sitten tuli lounasaika. Grilli esiin ja eväät kanssa. Lounaan söimme

sellaisessa paikassa että hupsista! Söimme ne nimittäin vanhassa

myllyssä, ikivanhojen lattialautojen päälle kyhätyissä

pöydissä. Todella erikoinen paikka. Jäi mieleen elävästi.

 

Täällä myllyssä ol vielä paikallaan mm. Kärnäkosken myllyn jauhinkivi.

Kuva ei anna oikeutta sen massiiviselle koolle.

Kyllä tällä jauhoksi muuttuu vaikka pienet kivet.

Paikka oli "virallinen", siitä oli rätinkikin vielä seinässä.

 



Tämä on se paikka jossa me söimme lounaan. Aika
eksoottinen paikka nykyajan ihmisille. Meitä mahtui tänne noin
40 ihmistä lounastamaan. Tämä paikka näytti siltä "sisältäpäin",
että toiminta on lopetettu vasta pari viikkoa sitten koska kaikki tavarat
olivat ns. paikallaan. Tämä paikka vaikutti siltä, että ei kun
jauhamaan, kaikki olisi voinut vaikka toimia!

 



 

Lounaan jälkeen matkattiin seuraavaan linnoitteeseen, Taavetin linnoitealueelle.
Paikka on miltei Taavetin keskustassa, ja aivan päätien vieressä.
Olin ajanut ohi tästä satoja kertoja, mutta en tiennyt että tässä on tälläinen ja
näin iso linnoite.

 



Alue oli laaja kuten Kärnäkoskellakin. Täällä oltiin
pidetty silmällä Lappeenrantaa kulkevaa tietä. Kaikki asemat - ainakin
melkein kaikki - olivat päätiele päin. Täällä oli mm. 102 tykkiasemaa,
ja sadoille jalkaväkiampujille tuliasemat.

 



 

Linnoitteen sisällä oli ollut miehistölle erilaisia tiloja, ruutikellari,

muonavarastoja, vastahyökkäysreittejä, jne. Hyvin organisoidulle

joukolle tehokas suoja ja linnoite. Linnoite oli myös hyvin laaja,

noin 500 metriä tien suuntaisesti se jatkui.

 

Täällä oli vielä muutamia vanhoja rakennuksia pystyssä. Eivät

nämä tietenkään linnoituksen "ajoilta" olleet, mutta hyvä ettei

kaikkea vanhaa pureta - vaan jätetään aloilleen ja koskemattomaksi.

Täällä oli myös pikku museo aivan Taavetin linnoitteen kupeessa. Tätä
en tiennyt täällä olevan. Tottakai tänne piti heti päästä.

Museossa oli tosi paljon - aika tiiviisti - esillä tavaraa. Osa oli
50 ja 60 - luvuilta ja osa huomattavan paljon vanhempaa.

 



Mielenkiintoinen etenkin oli yhdestä puusta tehty pöytä. Tämän pöydän
kokonaisuudesta löytyi vain puunauloja. Ketkähän kaikki tämänkin
pöydän yllä ovat aterioineet?

 



Kouluakin täällä oli käyty. Muistan itsekin nämä
pullot oikein hyvi. Ollenssani 1 ja 2 luokalla peruskoulussa, oli
meillä samanlaiset. Silloin vielä 70-luvulla koulussa opetettiin
sulkakynällä kirjoitamista. Onneksi olin oikeakätinen...
Kolamnnella luokalla tämä oppaine jäi minulta pos.

 



Asepuku näytillä museossa. 6-kersantti!

 



 

Tästä museosta ajoimme sitten Ukko-Pekan kotimuseoon. Tämän
paikan kyltin olen usein nänhyt 6-tien varressa ja ihmetellyt, että
mitähän tuollakin on. Nyt olin paikalla tarkastamassa tilanteen.

Pehr Evind Svinhufvud (15. joulukuuta 1861 Sääksmäki –
29. helmikuuta 1944 Luumäki) oli itsenäisen Suomen ensimmäinen
valtionhoitaja 27. toukokuuta 1918 – 12. joulukuuta 1918 ja Suomen tasavallan
 kolmas presidentti (2. maaliskuuta 1931 – 1. maaliskuuta 1937).
Hän oli puoluetaustaltaan nuorsuomalainen. Vuonna 1918 hänestä tuli
kokoomuslainen, puolueen perustamisen jälkeen (WP)



Ukko-Pekan kotimuseeon vie hänen mukaansa nimetty tie.

 



Kaunis päärakennus jonka kohtalosta on käyty vilkasta keskustelua
viime aikoina. Tukiosuudet on uhattu ottaa pois tältä
museolta - ei tunnu hyvältä.
Museossa on paljon nähtävää ja koettavaa. Ja kun meidänkin
oppaan toimi kolmannen polven Ukko-Pekan "jälkeläinen", oli
opastus ja taustoitus kaikkeen aivan mahtavaa.

 



Ukko-Pekan olohuone. Täällä oli matkamuistoja
ja lahjoituksia ympäri maailmaa. Mahtavan hieno huone - ja
koko talo.

 



Maalauksia oli kaikilla seinillä.

 



Tässä talon isäntäväki kuvassa.

 



Ukko-Pekan työhuone.

 



Matkamuistoja ja lahjoituksia oli lattiapintaan saakka.

 



Ukko-Pekan muistomerkki on myös täällä.

 



Ukko-Pekan ampumarata oli mielenkiintoinen paikka.
Päärakennuksesta vain vähän matkan päässä veden ääressä
oli Ukko-Pekan ikioma ampumarata. Täällä hänellä oli
ollut tauluja ja muita maalilaitteita, ja tätä
kivikkoa vasten hän näihin ampui. On siinä
saattanut jokin kimmarikin kivistä tullut, mutta
tuskin kukaan sitä pahemmin Ukko-Pekalle valitteli.

Säilyttäkää tämä paikka; "aikanaan hän piti meidän puoliamme,

nyt on meidän vuoro".

 

Näin oli Suvorov reissu tehty. Lähihistoriaa parhaimmilaan.

Se pitää paikkansa että lähelle ei aina näe hyvin. Kuitenkin

aivan lähellä on uskomattoman hienoja ja historiallisia

paikkoja. Näihin vaan pitää lähteä.

Kyllä nytkin taas kannatti lähteä.

 

Kiitos matkanjohtaja Osa, kiitos muut

matkalaiset.