LIETTUA ja PUOLA 

Suwalki-Gdansk-Suwalki-Vilna

Nämä - alla olevat - kaupungit ja paljon muuta niiden alueilla koetaan 6.- 10.5.2025.

Suwalki on 70 000 asukkaan kaupunki Pohjois-Puolassa. 

Gdansk on tärkeä satamakaupunki Gdansklahden rannalla Pohjois-Puolassa. Gdansk on Pommerin voivodikunnan pääkaupunki ja Puolan kuudenneksi suurin kaupunki. Sen asukalasluku on 460 000 ja esikaupunkialueineen yli miljoona asukasta. 

Vilna on Liettuan pääkaupunki. Sen asukasluku on 580 000. Vilna on Liettuan suurin kaupunki. Kaupunki sijaitsee Liettuan kaakkoisosassa Neris-, ja Vilna -jokien yhtymäkohdassa. Kaupunki on maan koulutuksen, kulttuurin ja talouden keskus.

Sitten itse reissuun ja matkaan...

5.5.2025 -> auto - juna - paikallisjuna - LEKE-bussi - LEKE-hotelli. Näin se menee

matkan ensimmäinen päivä kohti Helsinki-Vantaata ja seuraavan aamun lentoa Vilnaan. Saa nähdä miten onnistuu lennot, kovasti IAU lakkoilee ja Finnair on peruuttanut satoja lentoja viikon sisällä. Taitaa olla niin, että päivää ennen lentoamme (6.5.2025), eli 5.5.2025 taas lakkoillaan... no sen näkee tiistai aamuna, lentääkö kone vai jäädäänkö maihin. Jos jäädään maihin, niin sitten on saatava korvaava lento, mutta sitten menee ohjelma "pers.." kohteessa, koska kaikki on varattu ja sovittu etupeltoon. 

No tiistai aamuna ollaan viisaampia tässäkin asiassa. 

Helsinki-Vantaalla ollaan ja lento näyttää lähtevän... ensin Kaunasiin

1800-luvun lopulla Kaunasin puolustusta vahvistettiin ja vuonna 1890 sitä ympäröi kahdeksan linnoitusta ja yhdeksän tykistöpatteria. Yhdeksännen linnoituksen, jota kutsutaan myös "Kumpen kartanon suureksi linnakkeeksi", rakentaminen aloitettiin vuonna 1902 ja päättyi ensimmäisen maailmansodan syttymiseen. Täälä tänään tutustumassa tähän hienoon mutta rajuun kohteeseen.

Kaunasin yhdeksäs linnake on osa Kaunasin puolustuslinnoitusta Liettuassa. Linnaketta käytettiin natsimiehityksen aikaan toisessa maailmansodassa Liettuan suuren juutalaisvähemmistön hävittämiseen. Neuvostoliiton miehityksen aikaan linnaketta käytettiin vankilana ja kidutuspaikkana.

Kesäkuusta 1941 kesään 1944 natsit tappoivat yhdeksännessä linnakkeessa yli 50 000 ihmistä, enimmäkseen Neuvostoliiton sotavankeja, juutalaisia ​​ja maanalaisia ​​​​työläisiä Kaunasista sekä juutalaisia, jotka karkotettiin Saksasta ja Ranskasta. Vuonna 1944, vetäytyessään kaupungista, saksalaiset kuljettivat jäljellä olevat vangit muille leireille, teloitettujen ihmisten jäännökset yritettiin tuhota polttamalla ruumiita. Siitä lähtien yhdeksäs linnoitus on tunnettu "Kuoleman linnoituksena". Toisen maailmansodan jälkeen linnoitusta käytettiin pidätyspaikkana vielä useita vuosia. Seuraavassa kohteen muistomerkki!

Puolan Suwałki on 69 900 asukkaan kaupunki Pohjois-Puolassa. Czarna Hańcza -joki kulkee kaupungin halki. Se on Suwałkin piirikunnan hallintokeskus ja yksi Podlasian voivodikunnan tärkeimmistä kaupungeista. Suwałki sijaitsee noin 30 kilometrin päässä Liettuan rajan eteläpuolella. 

Suwalkin käytävä on nimitys alueesta Liettuan ja Puolan rajalla, joka erottaa Venäjään erillisalueena kuuluvan Kaliningrain Valko-Venäjästä. Kaistale on noin 65 kilometriä leveä. Kaliningradista on 96,6 kilometriä matkaa Valko-Venäjän rajalle.

Käytävä on yksi Euroopan tulenarimpia alueita, koska se on pääosin Nato-maa Puolan alueella, jota sekä Nato että Venäjä tarkkailevat tiiviisti. On myös huomioitava, että Baltian maiden ainoa maayhteys muihin Euroopan Nato-maihin ja muuhun Manner-Eurooppaan kulkee Suwalkin kautta. Tänään liikenteessä tällä alueella - rauhallista ja hyvin pääsimme etenemään kohteesta toiseen. 

Vajaan tunnin ajomatkan päässä Gdanskin kauniista Vanhastakaupungista sijaitsee natsien ensimmäinen Saksan ulkopuolelle rakentama keskitysleiri Stutthof. Nykyisin keskitysleiri toimii museona joka esittelee natsien suorittamia kauheuksia jälkipolville. Stutthofin keskitysleiriä alettiin rakentaa vuonna 1939. Leiri jatkoi toimintaansa vuoteen 1945 asti. Aluksi leiri toimi työleirinä Danzigista (nykyinen Gdansk) vangituille 150 henkilölle. Vankien määrä kasvoi nopeasti, nimittäin vain 13 päivää myöhemmin leirillä oli jo 6000 vankia.

SS:n ja Gestapon päällikkö Heinrich Himmler tarkasti leirin ja totesi sen sopivan keskitysleiritoimintaan. Vuonna 1942 leiri siirtyi SS:n Wirtschaftsverwaltungshauptamtin haltuun muuttuen tärkeimmäksi Pohjois-Puolan miehitetyn alueen keskitysleiriksi. Samalla raakuudet alkoivat. 

Viidessä vuodessa varsinainen Stutthofin leiri kasvoi pienestä 12 hehtaarin alueesta, joka oli tarkoitettu 3 500 vangille, 120 hehtaarin alueeksi, jossa oli vuonna 1944 57 000 vankia. Pääleirin lisäksi keskitysleiri käsitti 39 alaleiriä. Pääleiri oli jaettu kahteen osioon. Stammlagerissa pidettiin puolalaisia ja juutalaisia vankeja. Sonderlagerissa vankeina oli muiden maiden kansalaisia joiden olot  olivat hieman paremmat kuin Stammlagerin vangeilla oli. 

Suomesta vietiin jatkosodan aikana Saksaan poliittisia vankeja. Näiden vankien lisäksi leirille joutui noin 90 suomalaista internoitua merimiestä, joiden joukossa oli 12 naista sodan loppuvaiheissa vuosina 1944-1945.

RAJU paikka!

Gdanskin vanhakaupunki - tämän päivän seuraava kohde - ei itseasiassa ole kovin vanha vaikka se siltä saattaa vaikuttaakin. Syy tähän on, että Gdanskin vanha kaupunki tuhoutui erittäin pahasti Toisen maailmansodan mainingeissa ja jopa 90% pääkatu Długan ympäristöstä tuhoutui. Katu ja sen ympäristö on kuitenkin taidokkaasti uudelleenrakennettu vanhojen kuvien ja piirrustusten perusteella sodan jälkeen ja paljon tästä uudelleenrakennuksesta tehtiin lahjoitusten ja talkootyöläisten voimin.

Pitkä Katu eli Ulica Długa ja Pitkä Tori eli Długi Targ muodostavat Gdanskin vanhankaupungin selkärangan eli pääkävelykadun. Pitkä katu alkaa Kultaiselta Portilta (Złota Brama) ja levetessään se muuttuu Pitkäksi Toriksi, joka taasen loppuu Vihreälle Portille (Brama Zielona) Motlawa -joen varteen. Yleensä ihmiset puhuvat vain Długasta eli Pitkästä, koska torin alkua oikein edes huomaa. Se on enemmänkin leveämpi katu. Tämä kävelykatu on erittäin suosittu kohde niin turistien kuin paikallisten keskuudessa eli siellä on aina ihmisiä ja liikettä. Kadun varrella on paljon ravintoloita, kahviloita ja baareja terasseineen, eli nälän tai janon yllättäessä tarjontaa on paljon. Suurin osa paikoista on turisteille suunnattuja eli hinta-laatu-suhde ei välttämättä ole paras mahdollinen, kuten usein kaupunkien pääkatujen kanssa.

Führerhauptquartier Wolfsschanze (Johtajan päämaja Sudenpesä) oli koodinimi, jota käytettiin Adolf Hitlerin Itä-Preussissa sijainneesta päämajasta II MS:n aikana. Hitleriä vastaan tehty murhayritys tehtiin 20. heinäkuuta 1944 juuri täällä.

Sudenpesä koostui joukosta bunkkereita ja rakennuksia metsäisellä alueella, minne pystytettiin yhteensä noin 200 betonibunkkeria ja rakennusta sekä lentokenttä. Rakennustyö suoritettiin vuonna 1941 juuri ennen operaatio Barbarossan alkua 22. kesäkuuta 1941.

Valmistumisensa jälkeen siellä oli töissä noin 2 000 henkeä. Eri vyöhykkeet oli erotettu toisistaan niitä ympäröivillä puolustusrakennelmilla joita oli vahvistettu moninkertaisin piikkilangoin ja miinakentin. Siinä oli kolme turvallisuusvyöhykkettä, joista Sperrkeiss I, eli turvallisuusvyöhyke 1, oli tarkimmmin vartioitu ja sen sisällä sijaitsi Hitlerin bunkkeri, 10 muuta teräsbetonista bunkkeria ja se oli ympäröity teräsaidalla. Hitler saapui alueelle ensimmäistä kertaa Barbarossan aattona 21. kesäkuuta 1941 ja poistui sieltä viimeisen kerran 22. marraskuuta 1944. Sodan aikana hän oleskeli Sudenpesässa yli 800 päivää.

Miksi sudenpesä? Hitlerin itsestään käyttämä lempinimi oli sutta tarkoittava Wolf. Hän alkoi käyttää nimeä 1920-luvun alkupuolella ja hänen lähipiirinsä käytössä se pysyi sodan loppuun. Useilla muillakin Hitlerin käyttämillä päämajoilla, muun muassa Wolfsschluchtilla Belgiassa ja Wehrwolfilla Urkainassa on sama liite. Olipa paikka käydä tämä kokemassa! Jotenkin tuntui epätodelliselta olla paikassa, jossa Hitler oleili esikuntineen yli 2 vuotta yhteenlaskettuna ajanjaksona.

Tässä seuraavaksi paikka (rakennuksen kivijalka) jossa Hilterin murhayritys tehtiin. 

Trakain linna on 1300-luvulla rakennettu linna, joka sijaitsee Liettuan historian - ajallisesti - toisessa pääkaupungissa Trakaissa, 27 kilometriä Vilnasta länteen. Linna sijaitsee Galve-järven saarella. Linna edustaa pääosin goottilaista arkkitehtuuria.

Esilinnan laajennustyöt jatkuivat 1400-luvun alussa. Esilinnan muurit vahvistettiin 2,5-metrisiksi, ja niitä korotettiin entisestään. Muureille lisättiin ampumatasanteet, ja esilinnan nurkkiin rakennettiin kolme suurikokoista puolustustornia.

Linna menetti sotilaallisen merkityksensä pian Tannenbergin taistelun (1410) jälkeen. Tämän jälkeen se toimi asuinlinnana. 1500-luvulla linna sisustettiin renessanssityyliseksi, ja se toimi kuninkaallisena kesäasuntona. Myöhemmin linna toimi vankilana, kunnes se vaurioitui 1600-luvulla sodassa ja se hylättiin.

Ensimmäiset suunnitelmat linnan kunnostamiseksi esiteltiin jo 1800-luvulla, mutta varsinaisiin kunnostustöihin päästiin vasta vuosina 1935–1941, jolloin muureja vahvistettiin ja esilinnan kaakkoistorni rakennettiin uudelleen. II MS keskeytti työt. Sodan jälkeen korjaussuunnittelu käynnistettiin vuonna 1946. Kunnostustyöt jatkuivat vuoden 1956 jälkeen ja vuoteen 1961 mennessä linna oli kunnostettu 1400-luvun tyyliin.

Uskomaton paikka joka oli todellakin kokemisen arvoinen.

Vilnan vanhassakaupungissa sijaitseva KGB-museo on hyytävä kokemus. Kolme kerrosta ja kaksi kansanmurhaa kattava museo tutustuttaa liettualaisten veriseen lähimenneisyyteen. Liettuaa ovat koetelleet aikojen saatossa niin Napoleon kuin Venäjän tsaarikin, mutta KGB-museo keskittyy Hitlerin ja Stalinin hirmutekoihin. Ensin saapunut Hitler murhautti yli 200 000 Liettuan juutalaista ja Stalinin vainoissa on arvioitu menehtyneen ainakin saman verran. Stalinin määräyksestä kokonaisia perheitä kuljetettiin Siperiaan.

Museo sijaitsee rikospaikalla eli rakennuksessa, jossa KGB toteutti salakuuntelua, kidutuksia ja teloituksia 50 vuoden ajan. Kahdessa ylimmässä kerroksessa on näyttely, jossa terrorin vaikutukset näyttäytyvät yksittäisten ihmisten ja perheiden kautta. Kasvot ja nimet tuovat tapahtumat lähelle, aivan iholle. Näyttely kertoo myös syntyneestä vastarintaliikkeestä ja sen epätoivoisesta kamppailusta ylivoimaista vihollista vastaan.

KGB-museo on rankka ja mitään peittelemätön paikka. Täällä voi havaita, että ihminen on kykenevä kaikenlaisiin hirmutekoihin. Uhrien luita on nähtävillä teloitusosaston lasilattian alla. Menehtyneet eivät ole päässeet haudan rauhaan, mutta tila saa tuntemaan hiljaista kunnioitusta, aivan kuin hautausmaalla kulkiessa. Museo ei välttämättä sovi heikkohermoisille - eikä lapsille. Museossa vierailu on kuitenkin käymisen arvoinen, kovasti ajattelemaan herättelevä - melko raju - kokemus.

Paikka oli karmiva ja veti hiljaiseksi. Täällä ammuttiin noin 2000 miestä ja 8 naista.

Tänne ei pidä tulla lasten kanssa, liian kova paikka lapsille.

Lopuksi vähän "helpompi" kohde, Vilnan katedraali. Tämä ei tullut ihan niin vahvasti iholle - vaan oli välillä vähän rennompi kohde.

Kuva eivät tee oikeutta paikan massiivisele koolle. Joka paikassa tauluja, patsaita, sivuhuoneita jne. Upea kohde. 

Sitteb oli aika palata Vilnan lentokentälle ja matkata Finnairin siivin Suomeen. Lento kesti vain vähän yli tunnin Embrair 190 koneella. Koneessa oli tilaa erittäin hyvin, eli matkaajia melko vähän. Finski näytti lentävän väliä Vilna-Helsinki kolme kertaa vuorokaudessa. 

Mukavan selkeä ja pieni lentoasema jossa kaikki toimii. 

Olipa reissu. Kaksi maata - paljon kohteita - noin 1200 km - kolme hotellia. 

Milloin vain voin palata niin Vilnaan kuin Gdanskiinkin.