Milano lokakuussa 2017

 

Italian Milano syksyllä 2017

 

 

Milano on Pohjois-Italian "pääkaupunki" ja ehdottomasti

muodin, kaupan ja liike-elämän keskus.

Milanon kunnan alueella asuu noin 1,3 miljoonaa asukasta.
Milano kuuluu Lombardian alueeseen. Metropolialueen
lähialueet mukaan lukien asukasluku nousee 4,2 miljoonaan.

Milano on tunnettu maailmalla etenkin Alfa Romeon ja Pirellin
kotipaikkoina. Edelleen AC Milan ja Inter Milan ovat
kaupungin lippulaivoja. Myös oopperatalo La Scala
on maailmalla hyvin tunnettu talo.
 

 

Milano sijaitsee Po joen lähettyvillä, sen sivujen Olonan

varressa. Po joelle on matkaa kaupungista noin 35 km.

 

Kaupungissa on edelleen keinotekoisia kanavia jäljellä vaikka

1900 alkupuolella ne miltei kaikki peitettiin. Kaupungin ulkopuolella

taitaa olla kolmessa paikassa laajat kanavat vielä olemassa, ja

kaupungin sisällä, alueella nimeltään Navigli on edelleen

kanava-aluetta. Naviglissa kanava haarautuu kolmeen

erilliseen kanavaan; Naviglio Paveseen, Naviglio Grandeen ja

Darsenaan. Täällä on ravintoloita ja baareja joka lähtöön.

 

Vain muutamia kohteita ja alueita jotka on Milanossa käytävä katsomassa:

 

- Navigli ja sen kanavat

- San Eustorgion alue

- San Lorenzo Maggiore (vanhin kirkko)

- La Scala oopperatalo

- Palestron puistoalue

- Pirellin torni

- Santa Maria Delle Grazie (Da Vincin pyhä ehtoollinen maalaus)

- Castello Sfozesco

- iso puistoalue Porta Sempionessa

- Cimitero Monumentale

- Duomon alue kokonaisuudessaan

- Galleria Vittorio Emanuelle

- Via Monte Napoleone (tärkein ostoskatu)

sekä paaaljooon muuta nähtävää ja koettavaa.

 

Torstaina matkaamme Milanosta Genovaan aamun

luotijunalla. 140 km taittuu melko nopeasti. Genovassa

pääasema on Genova Piazza Principe.

 

Genovassa aivan must juttuja ovat ainakin seuraavat:

 

- Galeone Neptune (merirosvolaiva)

- Genovan akvaario

- Kristoffer Columbuksen syntymätalo

- Piazza De Ferrari

- Docen palatsi

- Genovan oopperatalo

- Italian suurin satama

- Genovan rantabulevardi ravintoloinene

- Genovan vanha kaupunki.

 

 

 Ja paljon muita mahtavia Genovan kohteita. Mutta nämä

on jo nyt rasteina kartalla, että osaa suunnistaa kohteelle "oikeasta"

suunnasta ja leimata kameralla kohteen bitteinä itselleen.

 

------------------------------------------------------------

 

Matka alkaa aina kotipihasta ja ensimmäinen varsinainen

etappi on Helsinki. Täältä kotoa kun ei pääse lentämällä Hki-Vantaalle.

Se on sellainen vajaa kolme tuntia ja ollaan perillä.

 

Perustaukopaikka, Pukaro. Täällä tankki aina niin täyteen

että matkan jälkeen pääsee kotiin saakka Hesasta tankkaamatta.

Outo juttu että tämä asema ei enää ole 7/24h auki.

 

Täältä jo ostettiin muuten Iinalle "tuliaiset", ettei vaan unohdu.

Kotiin ei voi mennä ilman että Iinalle on tuliaisia. Tämän koiran

nokka on heti laukussa kiinni, ja se tietää että tuliaisia on! 

 



Yöksi Cumulukseen - siihen toiseen - siihen joka on

lähempänä liikenneympyrää. Muuten OK, mutta parkki

on älyttömän kallis. Jos voisi tehdä matkan muuten, niin

en missään nimessä laittaisi parkkiin autoa tähän näillä hinnoilla.

 



Kuljetusten aikataulut - LEKE -bussilla kentälle ja takaisin.

 



Seuraavana aamuna, eli tiistaina oli melko aikainen

herätys. Bussilla 04.40 kohti lentoasemaa laukun kanssa.

 



Taulua tiiraamaan, ensin kohti Frankfurtia. Lento lähtee sinne

klo 06.25 ja se kestää noin kaksi tuntia.

Portti 14 terminaali ykkösessä on meidän porttimme. Tästä lennolle.

Kone oli muuten miltei täynnä. Kaikki lennot olivat muuten melko täynnä.

 



Kyllä täältä malttaa lähteä aurinkoon. Muutama aste lämmintä

ja vettä sataa "taas". Milanossa on lämpöä yli 20 astetta ja

aurinkoa on siis tiedossa pilvettömältä taivaalta.

 



Aurinko alkaa nousta idästä lennon aikana.

 



Ja sitten ollaankin jo Frankfurtin kentällä. On tämä

valtavan iso kenttä. Kone rullasi maassa ainakin 10

minuuttia että päästiin terminaaliin A.  

Täällä on Lufthansan portit.

 



Asemakin on todella kookas. Löytyy joka lähtöön vaikka mitä.
A - F terminaaleja löytyy ja kaikissa näissä 50 - 60 porttia.

 



Täällä on paljon vaakatasossa olevia liukkareita. Näin pitää

ollakin, koska etäisyydet täällä ovat pitkiä.

Tässä odotetaan lentoa Milanon Linaten kentälle.
Eka lento on jo takana.

 



Ja seuraavalla Lufthansalla Milanoa kohti. Tämä lento

kestää vain noin tunnin ja viisi minuuttia. Juuri ehditään nousta

lakikorkeuteen ja alkaa tarjoilut. Viimeiset roskat kerätään

pois silloin kun turvavöiden valot alkavat taas palamaan.

 

Mahtavasti muuten Alpit näkyivät alapuolella.  

 

Lasku Milanoon ja Linatelle. Linaten kenttä on siitä erinomainen

kenttä että siitä on matkaa Milanon keskustaan vain 7 km. Tästä

pääsee nopeasti ja edullisesti taxilla keskustaan. Näin mekin tehtiin.
 

Taksissa ei ollut taksamittaria lainkaan, mutta sovin kyydin hinnan ennen

autoon istumista - lupasin 20 € rahaa. Kun pääsimme hotellin eteen

niin kuski sanoi että 20 euroa - kuittia ei tietenkään ollut, eikä siitä

ollut edes puhetta.

 

Hotel Demo on melko vilkkaan tien, Via Tonalen varressa. Melu

ei haittaa lainkaan, eikä se kuulu ollenkaan hotelliin.
 

Hotellissa on vain noin 20 huonetta ja se on erittäin persoonallinen.

Tämä hissikin oli melkoinen, just ja just mahtui

kaksi ihmistä laukkujen kanssa sisään.

 

Voin suositella tätä boheemia hotellia.

 



Huoneemme Hotel Demossa. Tämä oli siisti ja kaikki

perusasiat olivat hyvässä kunnossa.

 

Seinät olivat ohuehkot, eli kuului ajoittain kun naapurihuoneessa

Italialainen pariskunta "jutteli" Italialaiseen tapaan -

Suomessa tätä sanottaisiin lieväksi huutamiseksi.
Tämä ei kuitenkaan haitannut millään tavalla, ja vain
tarinoiden huippukohdissa kuului muutama lause joka
lausuttiin siellä hieman äänekkäämmin.

 



Hotellin takapihalla on sisäpiha jossa voi viettää aikaa

tai käydä vaikka tupakalla, jos sellaista harrastaa.

 

Täällä muuten poltetaan tupakkaa melko paljon. Myös ja etenkin

nuoret tytöt polttavat - tosi moni - tupakkaa. Ne ovat sellaisia

hyvin ohuita ja pitkiä röökejä usein. Täällä myös tupakoidaan

esimerkiksi rautatieasemalla, ravintoloissa (ulkoilma sellaisissa) ja miltei

kaikkialla ulkona.

 



Toinen asia jota täällä tehdään todella paljon, on puhelimen
välppääminen. Paljon enemmän kuin suomessa täällä puhutaan
puhelimeen. Todella moni on puhelimessa esimerkiksi kadulla
kävellessään. Ellei hän puhu siihen, niin sitten pelailee tai välppää muuten
vaan puhelintaan. Me suomalaiset siis jäämme aivan selkeästi
hopealle tässä jutussa!

Tässä on Via Tonalea Milano Centrale F.S:n suuntaan. Eli

kotikatumme.

 



Ja alla kotikatuamme metron suuntaan, eli Sondrion aseman suuntaan - länteen.

Täällä muuten on melko harvakseltaan; a) nostoautomatteja ja b) postilaatikoita.

 

Ja se mikä oli outoa oli se, että postimerkkejä täytyy metsästää

ihan oikeasti aika sinnikkäästi. Niitä ei myydä juuri missään, tai

sitten ne ovat juuri loppuneet. Eräskin myyjä hymähti tyyliin "voi ei"

täytyy myydä kaksi postimerkkiä. Kaikkea muuta kyllä myydään

hyvin auliisti, mutta tämä on tuote joka on hankala hankkia täällä.
Kerrankin kysyimme yhteen putkeen ainakin viidestä eri paikasta,
eikä missään ollut ainoatakaan!

 



Metroilimme Duomon plazalle, joka on Milanon ehkä tunnetuin

maamerkki ja suosituin nähtävyys. Aukiolla on valtavan kokoinen

Duomon kirkko. Samalla aukiolla on lisäksi Kuninkaan palatsi,

Museo del Novecento ja valtava (Europan suurin lasikatettu)

ns. kauppahalli ja käytäväkompleksi.

 

Metroilu täällä vaatii huomattavasti enemmän tarkkuutta ja pohdintaa

kuin miltei missä muussa isossa kaupungissa. Opasteita on vähän ja

ne ovat melko "vaikeita". On oltava oikeasti tarkkana metroillessa että pääsee

oikeaan suuntaan. Metroissa ei myöskään kaikissa kuuluteta mitään,

kaikissa ei ole infotauluja joista näkee missä ollaan ja mikä on seuraava

asema jne. Joissakin taas nämä ovat. Paras tapa on lukea metroaseman

seinästä aseman nimi ja katsoa omaa karttaa. Näin tämä homma onnistuu.

 

Tässä alla vielä Duomon aukiolta kuvaa Kuninkaan palatsin suuntaan.

 



 

Täällä muuten on poliiseja kiitettävän paljon julkisilla paikoilla.

Näillä on autot mukanaan ja aseet ovat näkyvästi esillä. Monissa

paikoissa lisäksi on vielä sotilaita samalla tavalla, aseet esillä.

Täällä on turvallinen olo liikkuessa julkisilla paikoilla.

 

Tässä vielä Duomo.

Tässä selän takana (alla) on tämä valtava Galleria Vittorio Emanuelle II.

 

Todella iso ja laaja ristin muotoinen katettu hallikompleksi. Tänne on turha

tulla varsinaisesti ostoksille, täällä on miltei vain luxusta. Saman katon alla

myydään maailman kalleimpia merkkejä ja vieressä MAMU myy

rihkamaa sulassa sovussa. Melkoinen ristiriita, mutta hyvin tänne kaikki mahtuvat.

 



Milanossa on paljon pieniä kioskeja joista voi ostaa kaikkea matkamuistokamaa.

Täältäkään postimerkkejä vaan ei tahdo saada. Niitä pitäisi esitteiden mukaan

olla myynnissä ns. tupakkakaupoissa, mutta eipä ole läheskään kaikissa.
 

Jotain tupakoinnista kertoo se, että on nimenomaan tupakkakauppoja

siellä täällä. Tämä kioski (alla) on Duomon aukiolla.

 



Tässä vähän sisäkuvaa Galleria Vittorio  Emanuellesta.

 

 

 On siinä turistilla ihmettelemistä.

 

Tämän vieressä heti se "takana" on kuuluisa oopperatalo

La Scala. Päältäpäin talo on aika - yllättävän - vaatimattoman näköinen.

Tämän edessä on kiva pieni puisto. Täällä oli ihmisiä
istuskelemassa ja ottamassa aurinkoa rentoillen.

 



Sitten taas Metroon ja kohti Milano Centralea keltaisella linjalla.

 



Hotellimme lähellä on yksi Milanon maamerkeistä, Pirellin torni.

Tämä näkyy pitkälle ja pimeällä se on todella upean näköinen.

Löytyy ihan läheltä Milano Cenratele F.S:n "pääovea".

 



Milano Centrale F.S on massiivinen asema. Mussolini oli aikanaan käskenyt

suunnitella kolossimaisen aseman ja näin on tehty. Täällä on kolmessa

kerroksessa vaikka mitä. Kuitenkin aika simppeli kulkea ja löytää junat ja metrot.

Tämä on myös samalla Milanon suurin metroasema. Junalaitureita on yhteensä

22 kappaletta vierekkäin. Ja kun juna lähtee asemalta, niin se kulkee 45 sekuntia

"sisällä" katon alla, ennen kuin se on ulkona asemalta - kellotin tämä ihan itse.
Pituutta on siis noin puoli kilometriä tällä asemalla.

 

Tässä kuvassa alla on vasta tuloaulan edessä oleva käytävä ja

ensimmäinen infotaulu, ei mitään muuta. Tässä ei siis vielä olla

edes aseman sisällä.

 



Tässä on aseman pääsisäänkäynti, joita niitäkin periaatteessa on kolme.

Ainoa paikka jossa laivamatkasta (Afrikasta) selvinneitä on runsaammin, on

tämän aseman edessä. Kun ottaa huomioon kuinka paljon Italiassa on

näitä matkaajia, niin siihen nähden näitä näkee varsin vähän missään Milanossa.

 





Tässä julkisen liikenteen lippu. Tämä työnnetään aina lukijaan ja se menee

lukijan "läpi". Sen jälkeen portti aukea. Eli metrolaiturille ei edes pääse ilman

lippua. Kun tulet pois asemalta niin sama tehdään uudestaan. Eli et pääse pois

metroasemalta, ellet käytä korttiasia lukijassa. Eipä näin ollen näy "ylimääräisiä"

hahmoja laitureilla. Hyvä systeemi.

 

Näitä voit ostaa esim. 1, 2, 3, ja 4 vuorokauden lippuina. Aika alkaa

ensimmäisestä leimaamisesta. Tässä on omani, 48 tunnin lippu.

 

 

Tässä näkyy Via Tonalen suunnasta Milano Centralen rautatieasemaa.

Tällaista katettua osuutta on noin 500 metriä, ja leveyttä on se verran

että 22 rataa mahtuu kulkemaan sisällä. Suurin rautatieasema jonka

allekirjoittanut on koskaan nähnyt ja kokenut.  

Tässä vähän sisäkuvaa Milano Centralen sisältä.

 



Ajoimme metron vihreällä linjalla asemalle Porta Genova, eli

Naviglin kanava-alueelle. Täällä on vielä jäljellä kolme kanavaa. Näitä oli

runsaasti kaupungissa vielä 1900 -luvun alussa, mutta sittemmin ne

täytettiin. Täällä Naviglissa on rauhallista ja rentoa. Hieno alue. Hienoja

rakennuksia ja paljon ravintoloita kanavien vierustoilla.

 



Naviglin kanavaa Porta Genovan suunnasta kohti Porta Ticineseä.

 



Tässä takana on Leorando da Vincin suunnittelema "systeemi". Tämän kautta

kulkee kanavien vesi ja tällä säännöstellään kanavien juoksutusta ja veden

korkeutta. Tyylikäs kohde.

 



Naviglia systeemin suunnasta kohti S. Agostinoa. Tämä kanava muuten

oli 100 metriä lyhempi kuin mitä kartassa on merkittynä. Kävelimme päähän

saakka ja siitä ylikin ja totesimme, että kanavaa ei ole Parco Solarille saakka, kuten

kartassamme oli. Mahtaako kulkea maan alla.

 



Naviglista suunnistimme kohti Saint Eustorgion masiiviseen pyhäkköön.

Täällä oli 70 vuotias sisäänheittäjä ja hän heitti meidät sisään kirkkoon ja museoon.

Kyllä kannatti käydä, oli vaikka mitä nähtävää.

 





Jos on tehnyt pahaa, niin täällä pääsee myös

rippituoliin siitä ketomaan ja anteeksi saamaan. Ei
onneksi ollut tällä kertaa tarvetta tähän asiaan!

 



Tässä alla on pyhä Eustorgio joka kuoli juurikin näin, miekka päähän.

Hänen muistolleen tämä pyhäkkö on rakennettu.

 



Pyhäköstä löytyy erilaisia tiloja todella paljon. On pieniä

kirkkoja ja rukoustiloja varmaankin kymmeniä. Löytyy

alttareita, oma hautausmaa alhaalta ja pappien tiloja.

 



Tässä on rakennuksen kellarissa oleva hautausmaa. Tässäkin kuvassa

on yksi hauta. Kivipaasi haudan päällä ja sisällä ruumis. Täällä ei välttämättä

olisi kiva viettää yötä retkisängyn kera, aika hyytävä paikka pyhäkön kellarissa.
Oli muuten laaja ja iso hautausmaa, ollakseen rakennuksen sisällä!
Useita eri huoneita täynnä hautoja.

 



Jatkoimme matkaa kohti Porta Ticineseä. Hieno vanha portti

jonka kautta on aikanaan Navigliin tultu.

 



Lounastauko. Nautimme paikallisia herkkuja, esim. pizzaa, lasagnea ja muita

paikallisia ruokia. Tässä olemme V. Delle Armi Molinolla tauolla.

Näitä hienoja ruokapaikkoja on miltei joka kadulla. Hintataso on sopiva.

Kaksi ihmistä syö ruuat ja nauttii esimerkiksi oluet ruuan kera, ja tavallinen hinta

kahdelle totalhintana on noin 20 euroa. Jos nauttii kaffit päälle, niin

se on noin euron per henkilö. Ja ruokahan on hyvää kaikkialla.

 



 

Tässä ollaan lähellä S. Amborgion metroasemaa. Täälläkin

oli portti nimeltään Pusterla Saint Amborgio. Nyt tästä kulkee

tie Via G. Carducci. Tämä oli ns. työn alla ja liikenne

ei kulkenut tällä kertaa portin läpi.

 

Tämän rakennuksen sisällä - Santa Maria Delle Grazie - on Leorando

Da Vincin maalaus "viimeinen ehtoollinen". Tänne pääsee sisään vain jos on

erikseen varannut ajan, ja sen voi varata vain "ryhmä". Tämän

lähemmäksi siis ei pääse pyhää ehtoolliskuvaa ilman ryhmää ja varausta.

Ja sama rakennus etupihan ja aukion suunnasta. Täällä oli paljon ihmisiä

kokemassa tunnelmaa, jota olikin mukavasti. Täällä myytiin "viimeinen ehtoollinen"

paitaa, kynää, kuvaa jne. Hieno paikka ja hieno aukio viettää aikaa rennosti. 

Tämän suuntaisia ja näköisiä katuja oli paljon Milanossa. Puut ympärillä ja

katu kiskoineen välissä. Milano on kaunis kaupunki jossa on

paljon vanhaa jäljellä. Täällä ei tekisi mieli ajaa kuorma-autolla ja vielä
vähemmän rekalla! Katujen varret ovat täynnä parkkeerattuja autoja, molemmin puolin.

 



Seuraava kohteemme on Genova. Juna lähtee Milano Centale F.S asemalta.

Tässä infotaulu. Junamme on EC 141 Nica Ville.

 



Sitten laitureille ja etsimään omaa laituria 22 laiturin joukosta.

Löytyi melko kivuttomasti laiturimme n:o 16. Vaunumme oli n:o 13 ja plaseeratut

paikkamme olivat 6A ja 6C.

 



Do dii, vaunussa ollaan. Nyt matkaamista luotijunalla 1,30 tuntia ja

olemme välimeren rannalla Genovassa, tarkemmin asemalla nimeltään

Genova Piazza Principe.

 



Mahtavia maisemia. Suunnilleen puoleen väliin saakka maisema

oli tasaista, mutta sen jälkeen ajoimme tunnelista toiseen ja

molemmin puolin oli vuoret ympärillä. Rata kulki vuonosta toiseen.

 



Tässä ollaan sitten Genovan rautatieaseman edessä.

Genova on täynnä mahtavia kapeita katuja ja kaupunki on rakennettu

kolmeen eri tasoon. Tämä on HIENO kaupunki. Koko kaupunki

on periaatteessa vanha kaupunki. Täällä ei juuri uutta ole.

Joka paikassa on pieniä putiikkeja joissa saattaa olla vain muutama

neliö tilaa mutta kauppa käy.

 



Täällä kulkee myös autoja jotka; a) huoltavat kaupunkia, tai

b) kuljettavat ruokaa ja muuta materiaalia. Katu on melko

täynnä kun auto sattuu kohdalle.

 



Varsinainen moottoritie kulkee Genovan satamassa, mutta yllätys yllätys, se

kulkee ilmassa pilareiden päällä. Sen alla kulkee toinen maantie josta ajetaan

Genovaa pohjois - etelä suuntaan. Vain täällä rannan ja sataman tuntumassa on

autoliikennettä enemmän.

 



Yleiskuvaa Genovasta. Rannassa on vanhoja rakennuksia, keskellä

historiaa ja ylhäällä omakotitaloja.

 



Roman Polanskin leffa Pirates of Caribian merirosvolaiva on täällä

parkissa pysyvästi, Genovan satamassa. Upea paatti.

 



Sama laiva "takaapäin". UPEA.

 





 

Kuvaa satamasta välimerelle. Oikealla on erittäin massiivinen

Aquarium of Genoa. Pallo joka näkyy laiturin päässä on

nimeltään Biosfera.

 

Sataman ja rannan keskeisin maamerkki on ns. hässäkkä. Siitä löytyi ainoa

suomalaisuuteen viittaava asia koko Genovassa. KONE on rakentanut hissilaitteen

jolla nostetaan yleisöä n. 20 metriin "hytissä" katsomaan maisemia.

 



Tässä tämä hässäkkä näkyy. Valtavan suuri ja massiivinen

vekotin joka mm. kannattelee ulkoilmaterassin kattoa, hissiä ja muutakin.

Tämä näkyy kaikkialle Genovan satamassa.

Tässäpä kubistiikkaa satamassa, kyseessä on Bigo ja minä. Tämä löytyy viimeisen

rakennetun laiturin kohdalta pohjoisen suunnasta. On se tyylikäs.

 



Tällaisia katuja on kaikkialla Genovassa. On melkein ihan sama

missä päin vanhaa kaupunkia kuljet, niin tämän suuntaista se on.

Todella idyllistä.

 







Tässä on Genovan MUST -paikka, plaza de Ferrari. Täällä ovat kaikki

lounaalla ja kaffilla. Tämän vieressä on lisäksi Ducalen palatsi, ja

oopperatalo. Plazan keskiössä on suihkulähde.

 



Selän takana Genovan oopperatalo.

 



Kuvassa olemme edenneet Piazza de Ferrarilta Via Dantea

kaakkoon. Täällä tulee vastaan Kolumbuksen syntymäkoti.

Se on tässä selkäni takana. Täälläkin oli jengiä koolla haistelemassa

tämän merenkulkijan jalanjälkiä.

Tätä rakennusta heti vastapäätä on pieni alue jossa voi istuskella ja
katsella rakennusta. Nytkin täällä oli ihmisiä viettämässä vapaa-aikaansa.
Myös täällä elämänrytmi oli rento, jos sitä vertaa esimerkiksi Milanon keskustaan.

 



Kolumbuksen takapiha. Täällä oli hieno kuvassa näkyvä neliönmuotoinen
pylväsrakennelma. Täälläkin oli ihmisiä istuskelemassa ja rentoilemassa.

 



Piazza de Ferrari ja turisti. Tämä on tällainen kuvanotto paikka. Tähän

oli pikku jonoa ja kaikki halusivat luonnollisesti ottaa kuvan tässä.

Kävelimme läpi Unescon maailmanperintökohteen, Via Garibaldin.
Tästä se alkaa ja sen pituus on noin 400 metriä. Kadulla on paljon
erilaisia muotiliikkeitä ja nämä vaatteet olivat melko erikoisia (miehen
näkökulmasta katsoen lue - rumia ja kalliita).

 



Via Garibaldia. Tämä on katu jonka jokainen haluaa kävellä läpi juuri siksi
että tämä on maailmanperintökohde. Tämän kadun toisessa päässä on ulkoilmapaikkoja.
Mekin istuimme alas patiolle ja ruokailimme täällä. Mielenkiintoista oli se, että
ikkunoiden edessä oli ristikoita melko useassa eri rakennuksessa.

 



Myös tämä kuvaa Genovaa hienosti. Kädet seinissä kiinni. Tällaisia katuja

täällä oli paljon. Upeita rakennuksia ja sekin oli mielenkiintoista, että jopa

vierekkäiset kadut saattoivat olla korkeuseroltaan noin 20 metriä toistaan.

Karu Hotelli Genovassa, Strada Statalella, Genova Principen länsipuolella.
Tähän ei aivan välttämättä ole hinkua majoittua. Kun tästä kävelee Principen
suuntaan niin tässä oli kyllä hienojakin hotelleja.

 



Genovan rautatieasema sisältä. Tämäkin oli melko suuri mutta
kuitenkin simppeli osata kulkea. Erikoista oli se, että kaikki kyltit kertoivat yläkerrassa
samaa informaatiota - eli laiturit 1 - 20. Eli menit mistä tahansa niin pääsit alakertaan
jossa oli pitkä käytävä josta haarautuivat asemalaiturit. Sieltä sitten ylös ja olit
omalla laiturillasi.

 



Tässä kyltti ja 17.23 junaan ja kohti Milanoa. Laiturimme
oli numero 18. Täältäkin lähti koko ajan junia aina Ranskan
Nizzaan saakka. Melkoinen kuhina. Tuntui siltä että Italiassa
ihmiset käyttävät junia melko runsaasti.

 



 

Via Tonale illalla. Täällä oli aina liikennettä. Tästä kun edetään

kohti F.S asemaa niin muutamassa paikassa tuoksui melko

voimakkaasti urea. Näitä pestiin vedellä ja todennäköisesti kloorilla.

Tässä samassa suunnassa oli MAMUja myymässä latureita ja

kaikkea pikku sälää. Myyntipyyhe kadulla ja tuotteet sen päällä.

Enpä ostanut mitään.

Täällä oli illallakin melko turvallisen tuntuista. En nähnyt koko
reissulla ainoatakaan tappelua, huutamista tai muutakaan rähinää.

Muusikko metrossa. Tämä soitti liikkuvassa metrossa
viulua ja soittonsa jälkeen keräsi rahaa kuppinsa.
Milanossa oli melko vähän kerjäläisiä, vain siellä täällä joitain
pikku kuppinsa kanssa kadulla istumassa.

 



Turistit metrossa. Metrot olivat melko täysiä etenkin aamulla 8 - 10.00 aikana ja
taas 15 - 17.00 aikoina. Vain seisomapaikkoja jaossa. Metrot olivat siistejä ja niitä
oli useaa eri "ikäkautta" - osa aivan uusia ja osa iäkkäämpiä.

Kaupungissa on yhteensä 190 metroasemaa ja viisi eri linjaa. Itse
käytimme kahta linjaa reissumme aikana: keltaista ja vihreää. Niillä
pääsimme joka paikkaan johon halusimme.

 



Castello Sforzesco oli upea ja mahtipontisen suuri linnoitus. Tämä
on ollut Milanon ensimmäinen asuttu "paikka", ja täällä Milano on
alun perin sijainnut. Tämä sijaitsee Duomon länsipuolella noin
kilometrin päässä siitä. Linnoituksen sisällä sijaitsee nykyään
kaupunginpuisto. Myös täällä oli paljon ihmisiä viettämässä aikaa,
ja etenkin koiria oli paljon. Yllättävää oli se että täällä Milanossa koirat juoksivat
isäntien vieressä melko usein ilman "narua". Koirat eivät karanneet vaan
kulkivat hienosti ja kurinalaisesti isäntiensä vieressä.

 



Samaa linnaa "takapuolelta". Itse linna oli noin 200 x 300 metriä kooltaan.
Valtavat vallihaudat ympäröivät koko laitosta.

 



Milano Biennale - Parco Sempionessa, kaupunginpuistossa. Täällä oli aidattu
alue joka oli täynnä erilaisia taideteoksia. Tässä kuvassa on kaksi miesfiguuria
kahlaamassa vedessä.

 



Mahtava Piazza Sempione ja Napoleonin rauhankaari. Tämä sijaitsee

Parco Sempionen luoteispäässä juuri ennen kiinalaiskaupunginosan alkua.

Täällä oli mahtava "amfiteatteri" jossa ihmiset viettivät aikaa ja katselivat tälle

aukiolle ja katsoivat rauhankaarta. Nuorisolla oli täällä oma

musiikkitapahtuma, eli he olivat rauhankaaren alla ja soittivat

radiosta musiikkia. Tänne patikkaretkelle ja aikaa viettämään.

Kiinalainen kaupunginosa Parco Sempionen ja Cimitero Monumentalen välissä.
Täällä kyltit olivat kiinaksi, täällä oli kiinalaisia ravintoloita ja kauppoja
jossa myytiin kiinalaisia tuotteita. Myös orientaaleja oli täällä todella
paljon liikenteessä. Etenkin kahden pääkadun; Via Paolon ja Via Procaccinin
varrella oli vaikka mitä. Täällä on pakko käydä kun Milanossa sattuu olemaan.

 



Tauolla kiinalaiskorttelissa. Halpaa ja hyvää ruokaa.
Henkilökuntaa oli todella paljon esimerkiksi tässä ravintolassa.
Ostit tuotteen yhdeltä, sen antoi sinulle joku toinen, ja maksoit
sen vielä kolmannelle kiinalaiselle.

 

Cimitero Monumentale oli seuraava kohteemme. En ole ikinä
nähnyt vastaavanlaista hautausmaata. Isojen ja korkeiden muurien
sisällä oleva hautausmaa jossa on todella erikoisia monumentteja ja todella paljon.

 



Tässä pieni osa monumentaalea. Haudoilla oli useita kuvia

ihmisistä joiden hautoja nämä olivat. Pienimmät olivat tuhkauurnan

sisäänsä sulkevia, ja suurimmat noin 10 metriä korkeita.

Näissä isoissa haudoissa oli tavallisesti molemmin puolin

seinissä hautoja jotka olivat levyillä kiinni pystyseinässä

kahdella isolla pultilla. Massiivisia ja kauniita, veistoksellisia.

 

Tässä eräs mielenkiintoisista, Jeesus ja kaksitoista opetuslasta.

Kaikki kuvissa näkyvät rakennukset ovat hautoja, seiniin muurattuja vainajia, lattian

alla olevia vainajia, tai monumentin alla olevia vainajia.

 



Olemme kiertäneet noin puolet hautausmaasta, ja aikaa meni yli tunti.

Ja me kiersimme tämän puolikkaan nopeasti. Lämmintä reilut 20 plussaa

ja selkä märkänä. On tämä huima paikka!

 



 

Tässä vielä tämä Cimitero Monumentale kuvattuna edestäpäin.

Tänne muuten kannattaa (ja pitää tulla) saapua juuri tästä suunnasta.

Aluksi koetimme lähestyä tätä kohdetta pohjoisesta, mutta siellä

oli paikallinen yrittäjä sulkenut verkkoaidalla kulun. Eli tähän

kohteeseen pääsee vain Porta Volta suunnasta.

Sitten oli se aika että oli tilattava taxi ja aloitettava matka kohti

Milanon Linaten lentokenttää. Matkaa seitsemän kilometriä....
 

MUTTA juuri tänään oli Milanossa mielenosoituspäivä. Tiet olivat

tukossa. Taksi soitti ajon aikana keskukseen ja kysyi mikä reitti

on auki Linaten lentokentän suuntaan. Hän sai vastauksen ja monen monen

mutka kautta pääsimme Linatelle. Mutta nyt kyyti maksoi enemmän kuin

tulomatka (20 €) - koska koukkasimme sieltä täältä päästäksemme

perille. Kyyti maksoi 35 euroa. Ei voi mitään, Italiassakin saa osoittaa mieltään! 

 

Linaten lentokenttä on simppeli, on alue A ja B.

Kummasakin noin 20 lähtöporttia. Täällä on helppo osata

oikealle portille ja taksikuskit tietävät mistä eri lentoyhtiöt lähtevät.

 



Lufthansa lentää A osasta ja porteilta 1 - 22 muistaakseni.

Lähti mistä tahansa niin matka on lyhyt, koska kaikki portit ovat

melko pienellä alueella ja tiiviisti. Tästä siis Frankfurtiin, lento

kestää noin tunnin.

 



 

Hups, oli perjantai ja 13 päivä!

No olemme me lentäneet mm. 9.11 lennonkin ja

silloinkin kaikki sujui hyvin.

Koneessa. Lento oli 55 minuuttia myöhässä koska jonkun

matkalaukku napattiin vielä pois koneen ruumasta silloin kun

olimme jo melkein valmiit lähtemään. Onneksi meillä oli vaihtoaikaa

Frankfurtissa noin 2 tuntia, eli meille ei tule kiire.

 



Tästä kohta lähdetään, ilta-aurinko jo paistaa mukavasti.

 



Olimme juuri lähdössä ja silloin vielä napsahti kone melko edestä

kenttään. Tämä Linaten kenttäalue on melko iso, ja täältä lähtee aika tiiviisti 

lentoja - ja koko ajan niitä myös tulee.

 



Lennossa!

 



Sitten Frankfurttiin alas ja lentokenttäbussilla vielä muutama

kilometri terminaaliin. Terminaalissa sitten A 1 portilta A 34 portille. Sitä

käveltiin ainakin 10 minuuttia. Frankfurt on iso kenttä.

 

Tämäkin lento oli myöhässä noin 35 minuuttia. Tämän syy oli Budapestin

lennon odottaminen. Oli muuten ainoa paikka jossa kuulin

koko reissun aikana suomen kieltä.

 



 

 Lento oli Helsingissä siten, että olimme matkalaukun kanssa

valmiina taksimatkaan Cumulus hotellin P -paikalle 01.20.

Taksilla siis P -paikalle ja siitä ajo kotiin. Olimme kotona melko tarkkaan 04.00.

 

Oli aivan mahtava reissu. Italia on hyvä maa matkustaa, se

on turvallinen ja siisti.

 

Italialaiset on erittäin avuliaita, kun kysyt vaikkapa oikeaa

suuntaa jollekin kohteelle. Kaikki keneltä kysyimme olivat hyvin avuliaita

ja jopa "saattoivat" oikeaan suuntaan.

 

Kiitos vaimo matkaseurasta. Seuraava kohde on

NY mutta kenties syksyllä 2018 Veronaan ja Venetsiaan.