Budapestin kevättä katsomaan

Budapestiin... 21.- 24.5.2016

Budapest on Unkarin pääkaupunki. Tonava virtaa kaupungin
halki ja jakaa sen kahteen osaan: läntiseen Budaan ja itäiseen Pestiin.
Budan puolella on korkeita kukkuloita, mutta Pest on alavaa tasankoa.
 

 

Budapestin kaupunkikuvaa hallitsevat metsäiset Budan kukkulat, Tonava

 ja sen sillat, Margitinsaari ja Pestin puoleinen joenranta.

Kukkuloista ovat vaikuttavimpia Gellértinvuori ja Linnavuori,

jonka huipulla on Budan linna ja keskiaikainen kaupunginosa.

 

Pestin puolen nähtävyyksiä ovat Parlamenttitalo, Pyhän Tapanin kirkko

 ja Andrássy út -katu. Tonavan rannat, Linnavuori ja Andrássy út

on valittu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Roomalaisten aikaan nykyisen Budapestin seudulla oli

Aquincumin kaupunki. Unkarilaisten maahantulon jälkeen nykyisen

Óbudan eli ”vanhan Budan” alueelle kehittyi yksi Unkarin ensimmäisistä

kaupungeista, ja Pestiin rakennettiin ensimmäinen kirkko 1046.

Mongolien hyökkäyksen jälkeen kuningas Béla IV perusti Budan

vuonna 1242. Buda oli Unkarin kuningaskunnan pääkaupunki, kunnes

se joutui turkkilaisten valtaan vuosiksi 1541–1686.

Vuonna 1872 Buda, Pest ja Óbuda yhdistettiin Budapestin kaupungiksi.

Se kehittyi nopeasti, ja 1900-luvun vaihteessa se oli väkiluvultaan

Euroopan kuudenneksi suurin. Budapestin nykyinen kaupunkikuva,

kuten suuret bulevardit ja kertaustyyliset rakennukset, on peräisin tältä ajalta.

Kaupunki kärsi pahoin sekä toisessa maailmansodassa että

Unkarin kansannousussa 1956.

1990-luvulta lähtien väestö on muuttanut yhä enemmän metropolialueelle

 ja kaupungin väkiluku on laskenut. Vuonna 2010 Budapestissä

oli 1 721 556 asukasta, ja vuonna 2001 koko metropolialueen

väkiluku oli 2 434 603. Kaupunki on kuitenkin säilyttänyt asemansa

Unkarin merkittävimpänä taloudellisena ja kulttuurisena keskuksena.

Vuonna 2002 yli kolmasosa Unkarin bruttokansantuotteesta syntyi Budapestissä.

Kaupungissa on arvioitu käyvän yli 2,5 miljoonaa matkailijaa vuodessa.

 

Budapestin julkinen liikenne ulottuu joka paikkaan ja kalustoa on paljon.

Tässä vähän linjakuvaa, eri välineiden reiteistä Budapestissä.

 

 

Nyt kovasti taas odotetaan kevättä ja matkaa Unkariin.

Voin muuten suositella Otavan Kartta+Opas sarjaa. Tämä ei ole
maksettu mainos, mutta tämän sarjan kaupunkioppaat ovat tiiviitä,
asiallisia, hyviä karttoja sisältäviä ja joka alueelta on listattu keskeisimmät
ravintolat, nähtävyydet ja liikenneyhteydet. Hyvä sarja matkaajalle!

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

 Matkaan lähdettiin iltapäivällä 20.5.2016, ja matkaa näyttää olevan
Robert Huberin tie 4 osoitteeseen ja Rantasipi hotelliin 229 km.

Tässä maisemaa sitten hotellin ikkunasta. Täällä iltapalalle, ja auto parkkiin
viikoksi 35 euron hinnalla hotellin pihaan. Ja aamulla lentokenttäbussiin.
Bussi ajaa noin 15-20 minuutin välein kolmen hotellin lenkin - eli miltei
non-stoppia. Sillä on helppo ja vaivaton mennä kentälle.

Tässä sitä ollaan reippaina aamupalan nauttineina

odottamassa LEKE-bussia. Kello taisi olla puoli seitsemän korvilla.

Yksi laukku, cabin-laukku ja rouvan käsimatkatavarat.

 

Ja tässä on alimmaisena lentomme AY753, klo 09.30 Budapestiin.

Kone oli muuten buukattu ihan täyteen. Ei ollut tyhjiä penkkejä.

Aluksi portti oli 30 mutta se muuttui porttiin 25.

 

Porttikin siis vaihtui aamun hässäkässä, mutta onneksi kaikki

kuulutetaan Helsingissä hienosti, eikä porttien välillä ollut kuin

muutama kymmenen metriä.

 

Siellä se Finnairin kone odottaa! Tässä juuri kolleja työnnetään

ruumaan, laukkujahan ne ovat täynnä!

On muuten lentokentän opasteet parantuneet paljon
remontin jälkeen. Joka paikka on hyvin ja selkeästi opasteilla merkitty.

Tässä ollaan sitten portilla 25. Boarding sujui
oikein hyvin ja melko nopeasti. Me menimme paikoille 15 E ja F.

 

Tässä seuraavassa kuvassa muuten koneen lentokapteeni on työssään ja pohtii,

että mitenköhän tämän aluksen saa käyntiin ;-)

Olemme tässä siis ihan putken loppupäässä ja tästä on vain
muutama askel koneen sisään.

 

Do dii, väkinäinen hymy ahtaassa ja kuumassa
paikassa juuri putkivaiheen jälkeen. Kyllä se tästä lähtee!

 

Otin aikanaan meille siipipaikat. Tästä on hyvä katsoa maisemia,

ja hätäuloskäynti on lähellä. Se on hyvä, sillä jos 11500 metrin

korkeudessa joutuu könyämään ulkoilmaan, joka näytti olevan

menomatkalla -52 asteista, ja nopeuttakin oli noin 850 km/h - niin

onhan se könyäminen hyvä tehdä siitä luukun kohdalta -

pääsee ensimmäisenä ulos..!

 

Lounas - punaviini ja pussi sipsejä!

(aamupala oli melko hyvä ja tukeva... tämän verran jaksoi...)

 



 

Sitten ollaan taas pilven alapuolella, ja laskeutuminen on alkanut. Lentoaikaa

on kulunut noin 1,45 h. Total aika oli Helsingistä Budapestiin, n. 2,1 h -

hyvin Airbus 310 jaksoi välin kiitää.

 

Ei kun alas kenttään, ja etsimään matkalaukkua. Löytyi heti, sitten miniBUD:a

hakemaan. Sekin löytyi helposti. Kuljettaja keräsi auton täyteen,

ja sitten lähdettiin ajoon. Kapeaa ränniä noin satasta, välillä

kaistoja vaihdellen (katsoin nopeuden kännykän gps-speedomerillä).

Aika kyytiä! Myös reitinvalinta etenkin loppupäässä oli "outo".

Mutta sitten on jo Astoria hotelli selän takana (kuvassa vasemmalla).

Todella hieno **** hotelli. Iso aula ja piccolot, vaksit, portierit,

ja vastaanotto virkailijat paikalla (kaikki siis eri henkilöitä).
 

Täällä oikeasti vielä ihmiset tekevät töitä, eivätkä koneet!
Kaikilla oli tummat puvut, ja kaikki hoitavat oman asiansa tyylikkäästi.
Hyvää palvelua hotellin henkilökunnalta.

 



 

Sitten ensin Hop on Hop off - kyytiin. Aivan ehdoton juttu, saat

ensituntuman kaupungista ja voit jäädä pois missä huvittaa, ja

nousta taas kyytiin. Lippu oli voimassa kahdelle linjalle ja vielä

Tonavan risteilylle. Me otimme punaisen bussilinjan ja Tonavan risteilyn.

Kortti on voimassa 24 h. Tämä vei aikaa noin 3 tuntia. Kannatti ehdottomasti.

Liput muuten ostin netistä jo Suomessa ja täällä sain Voucherilla liput

sitä vastaan.

Tonavan risteilyllä. Se lähtee Erzsebet sillan kupeesta ja ajaa Tonavaa

Margitin sillan alitse, ja siitä laituriin Margitin saareen. Tulomatkalla

se käy mutkan Szabadsag sillan ali, ja sitten taas lähtöpaikkaan.

Hieno kokemus. Kaupunki näyttää aina erilaiselta vedestä käsin!

 



Budapestin linna Tonavalta nähtynä, Gellertin linnavuorella.
Tällä on pituutta noin 0,5 km ja leveyttä tollaset 300 metriä - valtava linna.
Linnan sisällä on näyttelyitä, museoita, kahviloita, jne. Jos nouset linnaan (kuten
me teimme) ns. takapuolelta, eli Gellertin suunnasta, ei hätää. Linnan takapihalla
on kulkuaukko josta pääsee hissiin. Se maksaa pikkusumman ja sillä pääset ylös
linnapihalle. Ei siis tarvitse kiertää jalan välttämättä Tarnokille saakka
päästäkseen sisään linnaan.

 



Oli siellä bussikin Tonavassa, välillä se pyyhki tuulilasia vinkkareilla!
Sama bussi muuten nähtiin ihan oikealla kadulla keskustassakin myöhemmin.

 



 

Budapestin parlamentti, se on nimittäin valtavan kokoinen. Siinä on pressanlinna,

paikallinen eduskunta, ja vielä hallituskin. Joka ovella vartija ja ketju joka

estää pääsyn ihan lähelle joka puolelta. Parlamenttia ympäröi kaupungin
suuntaan mukavat puistoalueet Kossuth Ter:llä. Siellä on mukava istuskella. 

Tässä tultiin Margitin saaren laituriin, jossa kuljettaja antoi meille aikaa

45 minuuttia tutustua saareen. Meni kuitenkin vielä 30 minsaa yli.

Nämä ovat hieman toisinaan ns. suuripiirteisiä.

 



Tämä (Margitin saari) on uskomaton paikka; kauppoja, puistoja, kylpylä, hoidettuja nurmikoita,

torielämää, tartan joka kierää saaren, ravintoloita ja mitä vaan. Aivan uskomaton

paikka keskellä miljoonakaupunkia. Todellinen kaupungin olohuone!

Mutta olipa täällä väkeäkin viettämässä viikonloppua.

 



 

Tässä ihan vähän yleisilmettä Margitin saaresta.

Mitkään kuvat eivät voi kertoa paikasta "todentuntuisesti".

Tässä on vain yksi katu joka kulkee saaren rannan muotoisesti.  

 

Tässä sitä katsellaan ketjusillan (Szechenyi Lancid) suuntaan.

 



 

Tässä ollaan Kossuth Lajos Utcalla, joka oli yksi

rannalta tulevista "kotiin vievistä" kaduista. Astoriasta oli
matkaa Tonavalle kävellen noin 10-15 minuuttia.

 



 

Piano!

Ja taas ollaan Astorian sivuovella. Tämä on kulkuyhteyksien kannalta

aivan älyttömän hyvä paikka. Metroon on matkaa ovelta 5 metriä,

bussille 20 metriä. Tästä pääsee ihan minne vaan.

 

Lisäksi lähellä on Deak Ter - metroasema, jonka kautta

voi vaihtaa kolmeen eri linjaan, eli pääsee ihan kaikkialle.

 



 

Sitten Muzeum Körut:a pitkin Tonavalle, ja tulemme Unkarin

kansallismuseon alueelle. Täällä oli juhlia, orkestereita ja

kovaa menoa illalla - ja aamulla monta ihmistä siivoamassa jälkiä.

 

Ja tässä vielä sama talo toisesta suunnasta kuvattuna.

 

Tässä olemme jo kauppahallin vieressä. Suurin kauppahalli jossa

olen koskaan käynyt. Kahdessa kerroksessa valtavasti tavaraa ja "sälää".

 

Paikallinen Jack Sparrow tähtää viatonta turistia pistoolilla.

 

Siinä se on Budapestin kauppahallin pääovi selän takana.

Jos täällä asuisin, hakisin täältä suoraan todella tuoreet vihannekset,

kalat, lihat jne. Leimaa antavaa oli paikan siisteys.

Toinen mikä kiinnitti huomion oli tupakointi. Myyjätkin

kiskoivat kessua tiskien takana. Täällä poltetaan melko yleisesti ja paljon.

 

Tässä ollaan heti pääoven takana ja alakerrassa. Tällaisia käytäviä oli

"silmän kantamattomiin" alakerrassa 4 vierekkäin, ja lisäksi

näissä oli ns. poikkikadut vielä poikittaissuuntaan.

 

 

Tämän kuvasin yläkerrasta. Sama juttu siellä - kauppa toisen

vieressä, ja koko hallin pituudelta ja leveydeltä.

 

 

Tässä olemme Gellertille vievällä sillalla, huojui rajusti kun

Tram (ratikka) meni yli. Tuntui ihan kunnolla jaloissa. Hieno ja

paljon koristeita ja yksityiskohtia sisältävä silta.

Tästä olisimme päässeet esim. Gellerttiin ratikalla nro 47 ja 49,
mutta halusimme kävellä ja katsella maisemia ja paikkoja. 

 



 

Turistit Szabadsag Hid:llä. Takana näkyy Gellertin vuori

ja Citadella, jonne olemme menossa. Ja me kun menemme

aina omia polkujamme, niin lähestymme paikkaa

luolakirkon suunnasta. Normitapa olisi lähestyä

sieltä mistä muutkin turistin sinne menevät, eli Siklon suunnasta.

 

Mutta me kartta kädessä könysimme

ylös Gellertin rinteen, useita eri polkuja ja pyöräteitä myöden.

Näin näkee enemmän, ja paikallista elämää aidoimmillaan.

Tämä oli ikuistettava, koska kuva ei ole yhtään vinossa - mutta

maasto on - ja WC:t. Mietin että jos tuonne menisi asioille, niin

miten sitä pysyisi pystyssä noinkin kallellaan olevassa kamppeessa.

Kuva antaa samalla kuvaa noususta ja maastosta. Matkaa oli sillalta

päälle saakka Citadellaan noin 1,5 km. Ja lämpöä oli +27 astetta.

 



Lopuksi pääsimme kuin pääsimmekin Citadellaan ihailemaan

patsaita ja linnoitusta muutenkin.

Tämä korkein patsas näkyy miltei koko Budapestiin, eli se on hyvä
maamerkki kaupungissa suunnistavalle. Tämän patsaan nimi on
Szabadsag szobor, ja se kantaa voiton laakerilehteä päänsä
yläpuolella voiton merkiksi.

 



 

Tässä alla vielä muutamia kuvia Budapestin linnavuorelta ja linnakkeesta.

 

On se aivan älyttömän kokoinen. Siellä on ns. iso linnapiha, sitten sen vieressä

on samalla tasolla olevat muurit - sitten yksi kerron alaspäin ja sama uudestaan

mutta tällä kertaa ampumaluukuilla varustettuina olevat muurit.

 

Tämä alla oleva kuva on otettu linnapihalta.

 

 

Myös tämä on samalta linnapihalta.

 

Ja linnapihan toinen puoli...

 

Tässä on ylimmän tason linnan muuria ja ampuma-aukkoja.

Tämä kiersi koko linnapihan omine torneineen.

Turisti ja ampuma-aukko, niin ja Tonava sen Pest.

 



Tässä ollaan jo lähempänä kalastajalinnaketta, joten muuritkin

ovat tällaisia "sileitä" - kuten koko kalastajalinnake.

 

Alatason eräs aukioista. Täällä oli Picasso näyttely par´aikaa.

Ja tässä on linnakkeen alatason muuan rakennus....

näitä riitti vaikka kuinka paljon.

 



Nyt tullaan paikkaan josta linnakkeen alatasolta noustaan

taas ylätasolle. Tämä kulu etenee Tonavan suuntaisesti ja tuolla

edessä noin 0,5 km:n päässä alkaa vanha kaupunki.  

 



Sitten seuraavaksi pari kuvaa Budapestin kalastajalinnakkeesta

joka sijaitsee heti välittömästi kiinni Budapestin linnakkeessa.

 



Leimaa antava tälle linnakkeelle on se, että se tornit ovat teräviä

ja suippoja ja linnake on muodoltaan pyöreä ja "sileä".

Oikein tyylikäs linnake. Tämäkin koluttiin.

 



 

Tässä alla on Unkarin nollapiste (ainakin oli), josta kaikki matkat maassa

on aikanaan mitattu. Tämä on funicularin lähellä olevassa puistossa.

Kuvassa itse asiassa funicularin reuna näkyykin (punainen tiiliseinä).

Alla oleva turisti on nyt nollassa Unkarin mittapuun mukaan!

 

 Tässä olemme ketjusillalla (Szechenyi Lanchid). Silta lienee

Budapestin kuuluisin silta. Ei liene yhtään matkaopasta tai -ohjelmaa,

jossa tätä siltaa ei esitellä. Nyt paikalla olleena, en ihmettele sitä!

Näitä siltojahan on Budapestissä 8 ja vielä lisäksi yksi rautatiesilta.
Nämä jakavat Budan ja Pestin omiin alueisiinsa. Toinen on "vuoristoseutua" ja
toinen täysin tasaista.

 

 Ihan Budapestin keskustassa isoin maamerkki, joka näkyy

kaikkialle, on Szent Istvanin Bazilika. Tässäkään

kuvat eivät voi antaa oikeaa kuvaa paikasta.

Basilika on valtava, täällä tuntee itsensä pieneksi.

 

Basilikan hiljaisuuden jälkeen taas miljoonakaupungin vilinään.

Törmättiin siellä lehmään!

Illalla vielä käytiin kävelemässä Vaci utcan toinen pää. Toinen

pää oltiin kävelty edellisenä päivänä. Tässä ollaan puistossa

miltei kauppahallia vastapäätä. Vaci utcan pää näkyy kuvassa

oikeassa reunassa. Siitä se lähtee, ja päättyy vasta ketjusillan tasalla.
"Ostosparatiisikatu".

 



 

Täällä metrolinjat kulkevat melko syvässä. Aivan varmasti

100 metriä mennään liukuportailla maan alle. Linjoja on

neljä ja vaihtoasemia riittävästi. Täällä pääsee metrolla minne

vaan. Erikoista oli myös se, että täällä joka asemalla on

ihminen, joka tarkastaa matkalipun ennen metrotunneliin

menemistä. Täällä ei siis pummilla voi matkustaa - metrolla ainakaan.

Tosin bussilla matkustettaessa kukaan ei kysynyt lippuani.

 

Tässä mennään piiiitkiiä liukkareita alas!  

 

Ja tässä taas noustaan ylös kohti katutasoa.

 

Kaikki merkinnät metrossa olivat erittäin asialliset. Vaikka olin

ensimmäistä kertaa tunneleissa, en kertaakaan edes meinannut

eksyä. Hyvin ja selkeästi rakennettu kokonaisuus.  

 

Täällä lukee selkeästi seinässä asemat "järjestyksessä", ja

seinällä on lisäksi ilmoitus joka kertoo montako minuuttia

on seuraavan metron saapumisen. Pisin aika joka

odotettiin, taisi olla 4 minuuttia. Tosi sujuva metro.

Aika täysiä olivat kaikki metrot, mutta jos niitä vertaa busseihin - niin
ne olivat likimain tyhjiä! Bussin ovia oli vaikea saada kiinni pysäkillä,
etteivät ovet olisi osuneet sisällä oleviin ihmisiin.

Siinä turisti odottaa metroa jonka saapumiseen näyttää
olevan aikaa vielä 2,30 minuuttia. Seinästä myös näkyy, että
Astorian suuntaan ollaan tässä menossa.

 



 Metrolla menimme juurikin sankarien aukiolle ja kaupungin puistoon.

Ensin Astoriasta metrolinjalla 2 - Deak Ferenc Ter:lle, ja sieltä vaihdoimme linjaan

1 - ja matkustimme Hösök Tere pysäkille. Siitä ylös, ja ollaan jo

sankarien aukiolla josta alla oleva kuvakin on.

 

Sankarien aukio on kaupungin puiston reunassa. Hieno aukio patsaineen.

 

Kaupungin puisto on melko suuri, noin 1,5 x 1,5 km. Sen itäosa on puistoa ja

länsiosassa on mm. tivoli, kylpylä ja eläintarha.

 

Mahtava paikka viettää aikaa ja kävellä vesistön ja lammen maastossa.

 

 

Tässä takana (yllä) on pieni lampi ja keskiaikainen kirkko ja linnoitus.  

 



 

Ja tässä pieni suihkulähde.

 

Ja tässä (alla) olen ison ison kylpylän portailla. Kylpylä oli

nimeltään Szechenyi Gyögyfurdö. Luxus paikka kaikin puolin.

Tässä on kuvaa kylpylän "sisältä". Koko tämä alue on muurien sisällä, eli

koko aluetta kiertää noin 4-5 metriä korkea betoninen muuri. Sisään pääsee ainoastaan

yhdestä paikasta. Tämän kuvan kuvasin kylpylän respan ikkunasta.

 



Tässä on kaupunginpuiston tivoli. Söimme jäätelöt tämän edessä. Lämpöä

taisi olla +29 astetta tällöin.

 



Ja tässä kaupunginpuiston eläintarha.

 



Ja eikun noin 4-5 tunnin jälkeen taas metroon ja kotia kohti.

 



Lähdimme myöhemmin vielä kävelyreissulle parlamentin suuntaan. Kävelimme rantakatua

Kossuth Ter:lle asti. Sen jälkeen poikkikatuja parlamentin itäpuolta aina

Szent Istvan:lle asti. Eli kävelimme läpi tämänkin kaupunginosan.

 

Tässä vielä parlamentti ja tuntemattoman kohteliaan tytön

ottama kuva turisteista. Kysyi, että voinko ottaa teistä kuvan kamerallanne - kun
näki että welfietä koetettiin minun käsivarren päässä olevalla kameralla ottaa.

 



Sitten Astoriaan, pikku tauko ja taas liikkeelle. Tämä kuva on otettu periaatteessa

hotellimme ulko-ovelta. Näin pitkä matka (5 m) meillä oli

metroon.

Lähdimme etsimään ruokapaikkaa Juutalaiskortteliin. Se löytyy melko

läheltä hotelliamme. Itse asiassa Juutalaiskortteli löytyy: Karoly - Kiraly - Erzebet ja
Rakoczi katujen muodostamasta "neliöstä".

Täällä on yksi suurimmista synagoogista, ja olihan sillä kokoa.

Löysimme ruokapaikan tätä vastapäätä (matkaopaskin oli suositellut tätä aluetta

niille jotka halusivat hyvää hinta/laatu suhdetta ruokailun suhteen).

 



Siinä sitä istutaan raflassa, katu menee molemmin puolin - ja homma toimii.
Täällä on paljon ravintoloita jotka ovat jalkakäytävällä. Joissain on paikkoja vain
kaksi - kolme pöytää, ja joissain vähän enemmän. Täällä ei ole ELY - keskusta!

 



 

Söin reissun aikana paikallisia ruokia ja join pääasiassa Unkarilaisia

oluita ja viinejä. Söin lounaaksi mm. gulassia, lättyihin käärittyä

Unkarilaista lihasuikalesekoitusta, Unkarilaista possua riisillä, ja Unkarilaista

kalakeittoa. Kaikki nämä olivat oikein hyviä. Täällä kaksi ihmistä syö ja

juo ruokajuomana oluen tai viinin - yhteensä noin 20 eurolla. Eli 10 per

capita. Melko huokeaa. Tippiä annetaan (jos halutaan) noin 10 % koko

hinnasta. Tsekkaa ensin, onko ravintola jo laittanut valmiiksi tipin hintaan - tämäkin

on melko yleistä, eli kuitissa lukee "service ja esim. 10 % ja rahasumma".

 

Gulassi Vanhan kaupungin katuravintolassa.

 

 

Lettuliha - juttu (älä kysy mikä sen nimi oli), Vaci Utcalla.

 

 

Unkarin porsasta ja riisiä, Juutalaiskorttelissa.

 

 

Illalla ajoimme oopperaan bussilla 7 linjaa Astoria - Garay. Siitä oli matkaa

enää vain noin 100 m Erkel Szinhazlle - jossa olimme konsertissa/oopperassa.

 

Olipa veto, kolme ja puoli tuntia. Istuimme rivillä kaksi, eli kykenimme kuulemaan

kun oopperalaulajat hengittivät osuuksiensa välissä. Kaksi bassoa, yksi tenori ja kaksi

naisvokalistia laittoivat parastaan. Oli mahtava kokemus!

 

Oli muuten +30 lämmintä illalla vielä 21 aikaan. Tarkeni

oopperassa melko hyvin. Tätä vastapäätä oli muuten kerrostalo, josta

noin 1/3 oli poissa käytöstä - ja jos minulta kysytään niin olisi saanut olla

tämä 2/3 osaakin. Valtava ero katujen välillä - toisella puolella oopperatalo ja

toisella puolella melko kaamea rötiskö.

 

Tässä tämä Erkel Szinhaz oopperatalo. Löytyy puiston kupeesta

Janos Pal papa Ter:ltä. Hieno talo, joka on sisältä noin 200 vuotta

vanhemman oloinen kuin päältäpäin. Rakennettu klassiseksi sisältä,

eli ei voisi kuvan perusteella uskoa mitä sisältä löytyy!

Tässä oopperatalon aulatiloja.

 



Ja tässä kaksi turistia istuu käytännössä etupenkissä ja

odottaa oopperan/konsertin alkua. Sivuilla näkyvät puiset yläparvet.

 



Tässä bändi ottaa tuntumaa soittimiin ennen keikkaa, mukana

oli myös oopperakuoro - noin 50 laulajaa. Lauloivat muuten hyvin.

 



 

Täällä oli kauppoja siellä täällä. Tästä kaupasta haettiin mm. 2 olutta, 3 vettä

ja vähän suklaata. Kaupan koko oli noin 6 neliömetriä, mutta niin vaan kauppa kävi.
Kuvastakin näkee, että kauppa on suunnilleen kahden oven levyinen, sitä se olikin.

 



 HEVI-osastoja oli paljon. Tässäkin koko HEVI on ulkona.

Kun nämä sisätilat ovat niin älyttömän pienet, niin kaduilla

tapahtuu paljon asioita.

 

Illan päätteeksi taas kotiin. Tässä kuvassa alla on Astorian metroasema.

Tästä päivittäin mentiin joko metroon tai alitettiin tie puolelta toiselle.
Täällä oli muutama koditon nukkumassa ohuilla vilteillä silloin tällöin.
Muuten nämä olivat ihan rauhallisia ja turvallisia asemia kaikki.  



 



 

Ja ylös metrosta, niin jo ollaan Astorian ovella.

Tällaisen lipun voi ostaa automaatista kaikilta metroasemoilta. 24 tunnin

käyttöoikeus kaikkiin julkisiin välineisiin. Joka paikassa tätä on näytettävä (metro), eli

pidä visusti tallessa ja käsillä. Aivan ehdoton ostos turistille (n. 5 €)!

Tätä muuten ei leimata lainkaan, koska kun ostat tämän niin kone lyö aikaleiman
lippuun - tässä leima on lyöty 24.5.2016 klo 09.31. Mikäli ostat kertalippuja, on
ne leimattava aina ennekuin menet metrotunneliin sellaisella leimauslaitteella
joka on liukuportaiden yläpäässä - samassa paikassa jossa on ihminen joka
vielä tarkastaa metrolippusi.

 



 

Viimeisenä aamuna (4 vrk) vielä suuntasimme Tonavan rantaan. Pidimme

taukoa Karolyi:llä ja istuimme penkeillä, ja katselimme ohikulkijoita.

Jos täällä olet ulkona puoli tuntia eikä mikään hälytysajoneuvo aja ohi pillit päällä,

olet unessa. Niitä menee hyvin usein, ja ääni on melkoinen.

Tässä nämä turistit ihmettelevät Budapestin vilinää.

 



 

Suuntasimme seuraavaksi Holokaustimuseolle. Se on Ulloi utcalla - IX

kaupunginosassa. Kävelimme sinne rannan kautta, että näkisimme matkalla

Budapestin valaan.

 

Valasta ennen tuli vastaan Budapestin yliopisto, tässä sen pääovi.

 

Ja tässä on tämä Budapestin valas. Paikka on Közraktar kadulla

Kinizsin "risteyksessä", ihan vedessä kiinni. Tämä on taiteiden talo.

Valashan se.

 

Sitten tulimme Holokaust- museoon. Yllättävää oli se, että sinne mentiin metallin-

paljastimen ja turvatarkastuksen läpi. Tarkkaa hommaa!

 

Olipa vaikuttava paikka. Vaikuttavimmat asiat itselleni olivat:

1) kun kävelit tilan 1 ja 2 välillä, niin kauittimista kuului paljon

askelia saman tahtiin sinun kanssasi (erilaisilla kengillä käveltynä), ja

askeleet sen kuin jatkuivat ja jatkuivat, vaikka ketään ei näkynyt tietenkään...

2) Juutalaisilta evakuoitu materiaali joka oli lasivitriineissä, ja

3) kertomukset yksittäisten ihmisten kohtaloista kuvien ja englanninkielisen

selostuksen kautta.

 

Huh huh...

 



Tässä on silmälasit ja Juutalaisen takki vitriinissä.

 

Museon viimeisen näyttelyhuoneen jälkeen tultiin isoon synagogaan. Tässä

vakavamielinen turisti ihmettelee synagogassa että miten ihminen voi

tehdä toiselle näin? Käsittämättömiä juttuja on tapahtunut!

Ja sitten kävellen taas Ulloi utcaa aina Kecskemeti utcalle saakka,

siellä on hyvä ruokapaikka. Siinä sitä kelpasi istua ja nauttia lounasta,

vaikka vieläkin vähän takaraivossa painoi edellinen museo, ja sen

järkyttävät tarinat.

 



 

Sitten odottamaan miniBUD kuljetusta Astoriaan. 16.25 tuli

kuljettaja noutamaan meitä hotellilta. Kuski oli etuajassa noin 10

minuuttia, mutta me olimme valmiit oikein hyvin.

 

Ei voi olla totta, mutta on kuitenkin, että samalla kun istuimme tilataksiin niin alkoi

satamaan vettä. Nyt satoi ensimmäisen kerran, juuri kun

olimme lähdössä kotiin.

 

Lentokentälle reitti oli aikamoinen. Päätie oli tukossa liikenteestä,

olihan ruuhka-aika. Kuljettaja ajoi vaikka mitä oikopolkuja, mm.

erään huoltoaseman pumppujen läpi, ja huoltiksen takapihan kautta taas

uudelle rännille, jne, uskomaton kuski - tiesi alueen ihan kuin

omat taskunsa.

 

Lentoaseman yksi parkki oli täynnä takseja, ainakin 200

taksia odottamassa asiakkaita. Jännä näky kun koko

alue oli "keltainen".

 

Tämä Budapestin lentokenttä oli melko pieni, yhteensä vain 19 + 5 porttia.

Terminaaleja oli A ja B. Nopeasti meni turvatarkastus ja kaikki muukin. Täälläkin portti

vaihtui noin 10 minuuttia ennen boardingia. Olimme muuten henkilöt

numero 3 ja 4, kun menimme koneeseen sisään.

 

Tässä kuvaa terminaalin sisältä.

Ei ole automaatteja, joilla vois itse tulostaa boarding passin ja tarran matkalaukkuun.

 

Tässä ollaan koneessa (18 E ja F) ja valmiina matkaamaan n. 1500 kilometriä.

Budapest jää hyvästi. Tänne pitää varmaankin vielä joskus palata!

Hieno kaupunki.

 



 Lensimme noin 850 km/h, korkeutemme oli 12 000 m, ja

pakkasta ulkona tässä korkeudessa oli -57 astetta.

 

Jännä homma oli se, että olleet vielä edes Tallinnan tasolla kun aloitettiin

laskeutuminen. Lennon piti kestää "ohjelman" mukaan 2,20. Mutta se

kesti 2,05. Lentäjä lensi hyvin, teki hyviä ja voimakkaita käännöksiä ja

teki vielä hyvän laskunkin. Ja puhhui Oolun murretta.

 

Sitten taas Suomessa ja Helsinki-Vantaalla. Bussia odottaman ja eikun

Rantasipin P-paikalle, ja itse turisti autoon ratin taakse. Tästä menee vielä

kotiin noin 2,5 tuntia, eli kotona olemme n. 01.30.

 



Näillä mentiin, forinteilla. Kurssi oli 311. Eli kolme euroa

on noin 1000 forinttia. Ei tässä ajassa vielä tottunut tähän kurssiin...

 

Hieno reissu kaikin puolin.

 

Kaikki toimi ja kaikki onnistui. Täällä Unkarissa ollaan jonkin verran

suuripiirteisiä ajan kanssa - mutta ei kovin paljon.

 

Säät suosivat mahtavasti - +25 - 30 astetta koko ajan.

 

Ei yhtään suunnistusvirhettä kaupungilla. Kaikki löytyi heittämällä.

Mahtavan hyvät opasteet Metroissa ja bussipysäkeillä.

 

Ei mitään ongelmia koko reissun aikana.

 

Moni ihminen (hotelli, ravintola) täällä sanoi minulle: terve, kitos, paivaa, jne. Eli

emme olleet täällä ensimmäisiä Suomalaisia.

 

Ei humalaisia, jonkin verran oli Romaanikerjäläisiä, mutta nämä eivät ole

lainkaan ns. agressiivisia kerjäämään.

 

Astoria = loistava hotelli. Palvelualtis henkilökunta.

 

Useissa paikoissa tosin on hieman vielä ns. venäläinen

palvelumentaliteetti - etenkin pienissä paikoissa sen huomaa

hyvin selkeästi. Laske vaihtorahat... täällä voidaan koettaa

ns. naruttaa turistia etenkin kolikkopuolella, koska kurssi on niin

erikoinen. Itseäni narutettiin kerran, mutta enpä viitsinyt puuttua siihen, koska

kyseessä oli noin 10 sentin "virhe"... annoin siis olla! Toki voihan

sekin olla mahdollista, että tyttö ihan oikeasti teki laskuvirheen kioskilla!

 

Miltei joka paikassa pärjää englannilla, ihan kaikissa ei. Silloin

puhutan viittomilla - ja silläkin pärjäsi. Esim. tietä kysyessä

paikallisilta sano paikan nimi selkeästi - kyllä he sitten käsillä viittovat ja siitä

tiedät mikä on reitti. Kokeiltu on ja onnistuu vaikka emme ymmärtänet

sanaakaan toistemme puheesta.

 

Voiko näin hyvin onnistua aina matkoilla? Toivottavasti!

 

Kiitos Unkari ja Budapest.