Kuoromatkalla Miamissa 2010

Matka Miami:n 2010

 

Tein kuoromatkan (Taipalsaaren Lauluveikot) Miamiin 2010.  

2010 Marras - Joulukuussa toteutimme huiman kuoromatkan
USA:n Floridan Lantanaan. Rahaa oli kerätty pari vuotta
ja saman ajanjakson verran olimme treenanneet n. 20 - 25
teosta hartaudella.

Asuimme Lantanan alueella olevassa Hotellissa, taisi olla Comfort Inn.



Kiinteistön sijainti
Comfort Inn and Suites Lantana, Lantana on aivan kaupungin sydämessä.
Lähialueilta löytyy muun muassa Schoolhouse - Lasten museo ja oppimiskeskus
 ja Boynton Beach Mall. Tämä hotelli on majoitusliike, jonka lähistöltä
löytyy Palm Beachin eläintarha Dreher Parkissa ja South Florida
Science Museum.

Huoneet
Tämän majoitusliikkeen 60 huoneessa on ilmastointi ja niiden
varusteluun kuuluu jääkaappi sekä mikroaaltouuni. Mukavuuksiin
kuuluu satelliittikanavat. Maksuton Internet-yhteys (langaton ja langallinen)
pitää sinut yhteydessä verkkoon. Käytössäsi on kylpyhuone, jossa on
 suihku / amme-yhdistelmähiustenkuivaaja. Huoneessa on tallelokerot,
kahvin-/teenkeitin ja puhelin, jossa on ilmaiset paikallispuhelut ja
ääniviestitoiminto.

Virkistys-, kylpylä- ja muut tilat
Hotellin tarjoamiin harrastuksiin / mukavuuksiin kuuluu ulkouima-allas ja kuntosali.
Tämä hotelli on majoitusliike, jossa on myös seuraavat palvelut: ilmainen
langaton internet-yhteys, lahjaliikkeet / lehtikojut.

Bisnespalvelut, muut palvelut
Vierailla on käytössään seuraavat palvelut: nopea internet-yhteys
(sisältyy hintaan), ympäri vuorokauden auki oleva business center,
 ilmainen sanomalehti aulassa. Palveluihin kuuluu ilmainen
omatoiminen pysäköinti. (HotelsOne).
 

Kävimme keikoilla ympäri Lantanaa; kirkossa, vanhainkodissa,

Suomi-Talolla jne. Yhteensä kuusi keikkaa, eli joka toinen

päivä olimme mustissa puvuissamme laulamassa suomalalsia
perinteisiä lauluja.

Lantana is a town in Palm Beach County, Florida. The population was 10,423
 at the 2010 United States Census (WP).

 

Mutta ensin lensimme Lufthansalla ensin Frankfurtiin, josta suoralla vaihdolla

Miamiin. Miamissa sää oli aivan toista kun pakkasen jaloista

lähdön aikana Helsingissä. Lennot taisivat kestää yhteensä n. 17 tuntia.
Lämpöeroa oli noin 50 celsius astetta paikkojen välissä.

 

 

 

Oli tosi hienoa kun heti alussa ajoimme bussilla Miami:n rantakadut

ristiin rastiin. Palmut huojuivat ja ympärillä useiden miljoonien

rantatalot ja veneet ympäröivät meitä. Jäi mieleen se

auto, jossa oli mustaan pukuun puettu vahanukke - tästäkin

autosta oltiin maksettu pysäköintimaksua parikymmenta vuotta, ja auto

oli koko ajan (on siis edelleen) rekisterissä, josta myös tietenkin maksetaan
omat asiankuuluvat maksunsa.

 

 

Paikka oli ihan lähellä Miami Beach:n ranta-aluetta. Lähellä myös sitä
paikkaa, jossa Versace muotimoguli ammuttiin oman talonsa portaille.
Hieno oli talo ja rautaporttien takana, niinkuin miltei kaikki hienot
talot tällä alueella. Niin ja Eino Grönin talokin on miltei vastapäätä
tätä paikkaa - noin puoli mailia länteen tästä.

 

 

Kaksi asiaa mitä Miamissa oli ihan joka paikassa; Golfkenttiä ja

pikaruokapaikkoja. Me Kävimme Golden Coralissa syömässä - maksa

ja syö niin paljon kuin haluat, ja mitä vaan!

 

 

Oli myös mahtavaa käydä Atlantilla kalassa. Menimme

kohtalaisen kokoisella paatilla ulos aallonmurtajilta noin puolen

tunnin päähän ja aloimme kalastaa. Melkoinen aallokko hakkasi

veneeseen ja useampi meistä yrj.... aika lailla. Itse otin pari

olutta ja kalastin (tosin huonolla menestyksellä) koko ajan. Olin
hieman pettynyt hintaan, koska luukulla luki että sotilaat saavat
muistaakseni 25%:n alennuksen. Kerroin olevani sotilas, mutta
en saanut alennusta sitenkään ;-)
 

Kun pääsimme aikanaan rannalle, niin musta T-paitani oli kuin siihen

olisi heitelty hienoa suolaa joka paikkaan. Vesi oli todella

suolaista. Vesi oli kiteytynyt paitaani ja iho oli niin
suolan peittämä, että oli pakko päästä heti suihkuun.

 

 

Tulipa siellä mieleeni että olin bongannut saman vuoden sisään mm. Välimeren,

Itämeren, Libyan meren, nyt Atlantin ja tulisin vielä bongaamaan ihan pian

Meksikon lahdenkin. Small world.

 

Aurinko laski Miamissa joka ilta samaan aikaan, noin 8.00PM.

Mahtavia keltaisia ja punaisia auringonlaskuja joka ilta.
Tämä kuva on otettu matkalta Miamista Lantanan suuntaan noin puoli tuntia.
Paikka on muuten lähellä Miami Panthers:n kotihallia, joka
on aivan tien High Way 95:n vieressä, halli näkyy tielle.

 

 

 

Aivan huippujuttu oli myös se, että tuli käytyä Key Westissä, ihan siellä

kärjen päässä, josta matkaa on Kuubaan vain n. 90 mailia. Matkalla

sinne oli mielenkiintoinen kaupunki, Marathon. Muutamalla saarella

tämä kaupunki oli siltojen välissä. Vaikka koko matka Miamista Key Westiin

periaatteessa on yhtä sillalla ajamista "tavalla tai toisella". Aika lyhyitä

ne mantereella ajamiset on. Maisemat olivat mahtavat

ja sää koko ajan hieno. Meri kummallakin puolella.

 

Kuvassa olan Marathonin Lions Clubin joulukuusien myyntipisteellä. En

vain ollut oikeaan aikaan, koska myyjiä ei vielä ollut paikalla. Olisin
todellakin käynyt morjestamassa ja vienyt Suomen Lionsien terveiset
Floroidan leijonille.

 

 

Key Westissä kaikki oli eteläisin sitä ja eteläisin tätä. Oli eteläisi hotelli, kauppa, talo,

hotelli, bensa-asema, palo-asema, jne. Kaupunkin oli hieno sanan

varsinaisessa merkityksessä. Toinen puoli oli "uutta" kaupunkia, ja satamanpuoleinen osa

vanhaa ja perinteistä kaupunkia pikku katuineen ja liikkeineen.
Tuntui ettei sille oltu tehty mitään, ei varmaan oltukaan. Sinne ei saa
rakentaa mitään uutta, vain peruskorjata vanhalla tavalla kun on pakko.
Hienosti oli jätetty puolikas kaupunkia vanhaan asuunsa.
Sanotaan että Key Westissä asuvat homot ja taiteilijat. Ensinmainittuja
en tavannut tai edes nähnyt yhtään, mutta taiteilijoita oli joka paikassa.
Toinen silmiinpistävä juttu olivat kanat. Nitä juoksenteli "vapaana" niin paljon,
että piti välillä katsoa ettei tallaa niitä.

 

E. Hemingwayn talo piti tietenkin kuvata, ja tässä se on. Maailman
eteläisin kirjailijan talo.

 

 

Edelleen aivan must paikka, joka on kaikissa matkaesitteissä, jne.

on tämä USA:n eteläisin piste. Täältä ei voi lähteä pois koskettamatta sitä

ja ottamalla valokuvaa siitä todisteeksi. Olin Kuubasta 90 mailin päässä,
ja USA:n eteläisimmässä pisteessä.
 

 

Luonnollisesti mieleen jäi erittäin hyvin myös Highway 1:n päätepiste

täällä Key Westissä - se on tie joka menee läpi USA:n aina Kanadaan

saakka. Tänne se loppuu, tähän kylttiin alla.

 

 

Todella kaunis ja idyllinen oli myös Key Westin sastama-alue, jossa

joka ilta alkoi ilmainen esitysrupeama 6PM. Oli taikuria, jonglööriä, maalaajaa,

puukonheittäjää, jne. Valtava meno ja paljon porukkaa katsomassa. Oli myös

hienoja ne pienet baarit keskellä keskustan vilinää, niissä oli elävää

musiikkia ja isoja oluita - kohtuu hinnalla. Päätin, että tänne on vielä tultava

uudelleen joku kerta. Kaupunki jäi kyllä mieleen elävästi hienona
ja erikoisena paikkana.

 

 

Matkan pitää jatkua, eli noin viiden tunnin ajo iltaa vasten hotelliin odotti meitä.

AMERICAN FINNISH TOURIST CLUB, INC
yhdistyksen tarkoitus on ylläpitää ja vaalia Amerikan Yhdysvaltojen lakien mukaan suomalaista  perinnettä ja kulttuuria niiden suomalaisten ja suomensukuisten keskuudessa, jotka asuvat ja vierailevat täällä. Yhdistys ylläpitää jäsenilleen ja vierailijoille toimipaikkaa, jonka nimi on
FINLAND HOUSE - SUOMI TALO (WP).

 

Seuraavana päivänä Suomi - talolle Lantanaan. Täällä meillä oli koko matkan

pääkonsertti, Suomen itsenäisyyspäivänä 2010. Paikka oli tupaten täynnä, joka

ikinen paikka oli varattu, ja kaikki odottivat Suomen kuoron laulua ja lauluja.
Yksi sytyke matkalle olikin aikanaan ollut se, että Floridan alueella olevat
Suomalaissyntyiset ja toisen- sekä kolmannekin polven ihmiset olivat pyytäneet
kuoroa Suomesta "vielä kerran laulamaan heille Suomalaisia lauluja".
Tätä toivetta olimme nyt täyttämässä tällä reissulla.

Aika jokeri oli se, että 6.12.2010 oli päivällä Suomitalolla tilaisuus jossa
nostettiin Suomen ja USA:n liput salkoon ja laulettiin sekä Finlandia että
The Star-Spangled Banner (USA:n kansallislaulu).
Lauloimme ihan vaan huviksemme edeltävänä iltana
molemmat laulut hotellillamme. Kun tilaisuus koitti, niin tapahtuman juontaja
kertoi, että Taipalsaaren Lauluveikot esittävät nämä teokset, ja muut saavat
yhtyä lauluihin. Hups, aivan kylmiltään ja täysin puun takaa!  
No leukaa takinkaulukseen ja laulamaan - hyvin se kai meni. Aika unisys:ssä
se kyllä laulettiin.

 

 

Sitten kierrettiin Miamin keskustassa ja tutustuttiin kaupunkiin ja sen

lähialueisiin. Hieno kaupunki. Vaikka kaupunki on iso, on siinä kuitenkin

rauhallinen syke. Ei täällä kaikilla ollut koko aikaa valtavaa kiirettä

minnekään. Toki kun helle pukkaa +30 tai enemmän pintaan,

niin kyllä se rauhoittaa.

Kaupunki on iso ja eri kansallisuuksilla on omat tarkat
alueensa. Ainakin neljä tuntia näitä alueita kierreltiin.
Tuli paljon näkemystä Miamista ja sen eri kaupunginosista.

 

 

Käytiin sitten hyvin erikoisella paikalla, paikalla jossa Michael Jakson on kuvannut

pätkiä videoon Thriller. Tämä paikka oli Miamin Haitilaisten hautausmaa.

Kun videota muistelin, niin kyllähän paikka tämän valossa tutulta tuntui.

Thriller, thriller night... tänne ei huvita tulla yöllä.

 

 

Miamin rantakatu oli mahtavan tyylikäs. Rentoa meininkiä ja sillan

kupeessa maailman (silloin) suurin risteilijäalus. Tämä alus oli Suomalainen.
Näin ja tapasin näitä matkaajia alukselta, siis Suomalaisia matkaajia.
He kertoivat, että pois ei mennä laivalla enää.  Vaikka laiva on pienen
kaupungin kokoinen niin kolmen päivän jälkeen "kaikki oli nähty" - ja jäljellä
oli enää 11 päivää laivalla ennen Miamia. Eli kahden viikon veto Atlannin
yli on se reissu. Lentämällä kuulemma matkaavat pois!

Musiikkia kuului rantakadun läheisestä

Hard Rock cafeesta, poliisit ajelivat rauhallisesti rantakatua, ja ihmisvilinä liikkuui

kaduilla. Moderni kaupunki jossa elämä on kuitenkin rauhallista.
En yhtään ihmettele miksi tänne matkaa meiltäkin eläkeläisiä jopa asumaan.
Capital City of Sun - luki hyvin monessa kyltissä.

 

 

Koetin etsiä katseellani Horatiota, mutta ei sitä agenttia missään näkynyt.
Olisin mennyt juttusille ja kertonut, että katson aina CSI-Miamin. Se on
yksi parhaita sarjoja, etenkin nyt kun tunnen kaupungin missä se on kuvattu.
Kiva katsoa sarjaa nyt kun siinä o tuttuja paikkoja ja tietää missä ne ovat.
Tai oikeasti kaikki sarjan jaksot on kuvattu eräällä saarella (Miamin ja Miami
Beach:n välissä). Sinne on rakennettu kaikki nämä rakennukset ym:t, mitä
me näemme sarjassa. Sinne pääsee vain vesitse ja kulku-/ lupakortti on pakko olla,
muutoin sinne ei pääse. Vartioitu 24h. Itse näin nämä (elokuva)rakennukset ja tämän alueen.
Mutta sarjan tunnarissa ja pienssä klipeissä näkyy Miamin muitakin alueita, nämäkin
ovat nyt tuttuja, koska ne ovat juuri nämä "turistipaikat" jotka niissä vilahtavat.
Samalla saarella muten asuu tämä toimittaja Oprah. Täällä on myös
hänen Floridan kotinsa - samalla saarella.

 

Jos ja kun olet Miamissa, niin on synti jättää käymättä Miami Beachilla. Eli
MacArthur Causewaytä itään ja tulet Miami Beachille. Matka on lyhyt
ja tosi helppo - suoraa niin kauan kun tulee meri vastaan.

Ja sitten rannalle tietenkin auringon ottoon. Mahtavaa rantaa silmänkantamattomiin.

 

 

Sitten käytiin Leijona safarilla - älyttömän iso eläintarha, jossa ajetaan bussilla

eläinten seassa. Oli vaikka mitä. Tuntui hurjalta kun esim. sarvikuono käveli

vapaana ihan bussissa kiinni, ei tehnyt mieli mennä ulos... ei vaikka

olis vähän pissattanutkin! Siellä oli suunnilleen
kaikki Afrikan eläimet kotona.

 

 

Sitten mutka vielä West Palm Beachille jossa ihailtiin rahakkaiden elämää.
Miamin ienosto asuu täällä, ja se näkyy.

Sitten viimeinen yö hotellissa, ja ihana aamupala näköä kohti (aamupalasta tuli vitsi)
ja aamusesta heti taas Miamin

lentokentälle ja kotiin. Pari viikkoa oli vierähätänyt kuin siivillä.

 

Kyllä oli hieno matka. Tuli koettua ja nähtyä kaikenlaista mahtavaa. Tällä
kuva koneella puolimatkaan ja

sitten Helsinki-Vantaalle jumbolla.

 

 

Ihanaa olla suomessa taas!

 

 

On oikeesti!

 

Kiitos Taipalsaaren Lauluveikot. Kiitos USA:n bussikuski(t). Kiitos
matkatoimiston väki ja kiitos Hotelli.

 

 

Kreikan Kreetalla (Chania) 2010

 

Kreetalla Chaniassa 2010 matkaamassa


Onhan se pakko nähdä Välimeri, Libyanmeri ja Samarian rotko samassa vedossa.
Niitä kun ei muualla nän kun Kreetan Chanialla. Eli matkaan.

Chania (kreik. Χανιά, myös translitteroituna muotoihin Chania, Khania,
vanha muoto Hania, vanhalla ajalla Kydonia) on kunta Kreikassa.
Se on Kreetan saaren toiseksi suurin kaupunki Iraklionin jälkeen ja Hanian
alueyksikön, läntisimmän Kreetan neljästä alueyksiköstä, pääkaupunki.
Kunnassa asui vuoden 2011 väestölaskennan mukaan 108 310 asukasta.
Chaniasta ovat kotoisin muun muassa Espanjassa vaikuttanut ikonimaalari
El Greco, laulaja Nana Mouskouri ja kreikkalainen valtiomies
Elefthérios Venizélos. Chania on nykyään myös matkailijoiden suosiossa.
Chania kaupungin koillispuolella sijaitsee Hanian kansainvälinen lentoasema,
joka on tärkeä lomalentojen lähtö- ja saapumispaikka (WP).

 

Putkea pitkin koneeseen ja eikun menoksi.

 

Koneessa ruokajuomat ensin kohdalleen, ja sitten joko beef tai

fish...

 

 

Näin lyhyellä lennolla tuskin ehtii syömään kun jo Kreetan maaperä

näkyy alhaalla. Tuli muuten "vastaan" todella vauhdilla

Kreikkalainen hävittäjä ilmassa - vauhtia oli rajusti ja lensi

aika lähellä meidän kurssia vastaan.

 

 

Sitten Chanian kentältä bussiin ja matka hotelliin alkoi. Täällä oli jo

pimeää, kun taas pilvien päällä paistoi aurinko ;-)

 

 

Hotelli oli aivan meren rannassa, siisti ja pieni, ja matkaajia

useista eri maista. Moni tuntui pitävän maansa lippua

parvekkeella "näytillä". Huone oli ihan ok - keittiö/olohuone,

wc ja makuuhuone. Tarkasti ottaen kylän nimi oli

Katos Stalos, jossa asuimme ja tukikohtaa pidimme.

 

Kato Stalos on kylä Nea Kydonian kunnassa Hanian prefektuurissa
Kreetalla Kreikassa. Kato Staloksen lähellä ovat kylät Agia Marina ja
Platanias. Kylä sijaitsee Välimeren rannalla kahdeksan kilometriä
Hanian kaupungista länteen.
Kato Stalos on kehittynyt viime vuosina matkailukeskukseksi.
Kylässä sijaitsee esimerkiksi paljon ravintoloita, baareja ja hotelleja.
Pano Staloksen kylä sijaitsee 1,5 kilometrin päässä Kato Staloksesta
150 metriä korkeammalla (WP).

 

 

Outoa oli se, että WC:ssä luki seuraava teksti "ethän halua että

kapeat putkemme menevät tukkoon - älä laita mitään paperin

WC pyttyyn vaan laita aivan kaikki paperi metalliastiaan, ja

sulje kansi". Tämän tarkoitti, että asioinnin jälkeen kaikki paperi

piti laittaa astiaan eikä vessaan. Aluksi tämä oli outoa - mutta

kaikkeen tottuu.

 

Hotellihuoneelta näkyi välimeri näin

 

 

JA tämä oli oma uimaranta, tässä kävin pulikoimassa

 

 

Matkaa huoneesta n 60 sekuntia mereen!

 

Teimme pienen kävelyreisun lähialueille ja tututuimme

alueeseen.

 

 

Tästä oli matkaa Chanian keskustaan muutama kilometri, ja

busseja meni hyvin suuntaan jos toiseenkin.

 

Hyvin moni rakennuksista oli valkoiseksi maalattu, varmaan kuumuuden

estämiseksi. Täällä oli melko kuuma näin pohjoisen ihmisen näkökulmasta

katsoen. Aina piti olla vesipullo mukana, menit sitten minne tahansa.

 

 

Sitten bussilla keskustaan katselemaan nähtävyyksiä.

Oli todella paljon kaikenlaista nähtävää ja koettavaa. Täälläpäin

oli puhelipylväissä mummojen ja pappojen kuvia, ihmettelin että mitä nämä ovat.

TArkemmin asiaa tutkittuani, huomasin että ne ovat kaikki

kuolinlmoituksia. Meillä ne ovat lehdessä, Kreetalla ne

olivat keskustan puhelinpylväissä.

 

 

Keskustassa oli paljon hienoja ja koristeltuja rakennuksia.

Paljon erilaisia kirkkoja ja muitakin koristeltuja

rakennuksia. Pääväri oli valkoinen kaikkialla.

 

Chanian satama oli kaunis ja idyllinen. Kävelimme aallonmurtajan

päässä olevan majakan kupeeseen. Siltä näki koko satama-alueen. Täällä

oli aivan vieri vieressä erilaisia ravintoiloita, oikeastaan mitään

muuta siellä ei ollutkaan - ei sinne mahtunut muuta.

 

 

Satuimme sellaiseen aikaan paikalle, että ns. vaihtoparaati

oli juuri alkamassa sataman linnaakkeen edessä. Jäimme

siksi aikaa paikalle, että vaihtoparaati oli ohi. Hienosti poijat

vaihtoivat vahtivuorot.

 

 

Sana market ja supermarket tarkoittavat eri asiaa kuin meillä.

Tässä kuvassa alhaalla on market

 

 

ja supermarket tarkoittaa täällä noin 20-30 neliön kauppaa,

jossa myydään pääasiassa turistikamaa - mutta toki muutakin.

 

Kreetan Malemessa on suuri Saksalaisten hautausmaa. Nousimme

bussiin ja ajoimme tienhaaraan Malemen kylään.

 

 

Tästä oli vielä matkaa kävellen noin 2 km ylämäkeen.

 

Hautausmaa oli suurempi kun oli kuvitellut. Ainakin kaksi -

kolme jalkapallokenttää olisi mahtunut sen sisään.

Alue oli hyvin hoidettu ja erittäin siisti muutenkin.

 

Iso oli hautausmaa. 

 

 

Täällä lepäsi tuhansia ja taas tuhansia Saksalaisia sotilaita.

Kukkia ja seppeleitä oli paljon kaikkialla.

Vaikuttava paikka.

 

Tälläinen näkymä oli meren suuntaan hautausmaalta

 

 

Mutta kyllä oli helle, pakko oli istua ja nauttia nestettä oliivipuiden

alla, joita oli muuten kaikkialla - samoin kuin appelsiinipuitakin.

 

 

Täällä oli myös näyttely, jossa oli MS:n aikaisia taisteluvälineitä aina

autoista lähtien

 

 

Tulomatkalla käytiin Mayojen rakentamassa luola ja

linnoitekombinaatiossa. Oli pari- kolmetuhatta vuotta ikää

laitoksella. Hieno paikka tämäkin Malemessa. Ja

oli laajalla alueella.

 

 

Malemen kylä sijaitsee hiukan toistakymmentä kilometriä Haniasta länteen.

        Se on tyypillinen kreetalainen turismiin keskittyvä kylä, jossa uusi kylä

kaikkine turistipalveluineen on rannalla ja vanha kylä asukkaineen
ylhäällä rinteellä. Kylässä on useita hotelleja, joista osa

suomalaisten matkailijoiden suosiossa.

Maleme on vihreä kylä ja se on paljolti rakentamaton, kaislikkoinen,

hiljainen ja poikkeaa siten lähempänä Haniaa sijaitsevista kylistä selvästi.

Lähellä on tieliittymä kansallistielle, joten autolla kulkeminen muualle

saarelle on helppoa. Malemen eteläpuolella on runsaasti

pientä paikallistiestöä (Kreeta info).

 

Oli muuten hotellin metalleja tuotu Suomesta saakka hotelliin,

nyt vasta sattui silmään tälläinenkin yksityiskohta

 

 

Hotellin pihassa oli makean veden allas. Tässä joka ikinen

päivä ennnen päivällistä tai sen jälkeen tuli käytyä polskimassa

päivän pölyjä irti

 

 

Seuraavana päivänä taas kylille ja isoon kauppahalliin keskustassa

jossa myös oluet olivat jääkylmiä ja isoja - ja halpoja!

 

 

Jos joku sanoo ettei liha ole tuoretta täällä kauppahallissa,

valehtelee. Se oli aivan vasta...

 

 

Ele ikinä käynyt niin hienossa vessassa kuin ihan Chanian keskustassa

olevassa laitoksessa. Jopa pyyheet olivat yksittäisiä kangaspyyhkeitä,

jotka käytön jälkeen heitettiin koriin. Kuten sanoin en ole koskaan edes

nähnyt näin tyylikästä mukavuuslaitosta. Tietenkin WC:n kannet

aukesivat sähköisesti...

 

 

 Tämä kuva ei ole vessasta, mutta saman kokonaisuuden ravintolasta

kylläkin. Kun täällä tilasi oluen, tuli kylkiäisinä ilmaiseksi

pähkinöitä, sipsejä ja dippikastiketta. Uskomaton paikka. Ja

hinnat olivat samat kuin muuallakin. Tänne on tultava uudelleen -

vessaan!

 

Sitten kävelimme ympäri Chaniaa, myös pikkukujia pitkin.

Kaikenlaista näkee kun menee hieman sivuus niistä

paikoista jotka on ikäänkuin tarkoitettu turisteille.

 

 

Pieniä sivukujia

 

 

Kapeita kauppakujia

 

ja jopa Suomalainen ravintola tuli yllättäen vastaan

 

 

Tänne oli pakko mennä istumaan ja kyselemään kuulumisia.

Ravintoloitsijat olivat muuttaneet Kreetalle noin 10 vuotta

aikaisemmin. Ensin vain kesäksi - mutta sittemmin kokonaan.

He olivat Pohjois-Karjalaisia Kreetalaisia nykyään.

 

Kirkot ovat aina must-juttuja. Käyn niissä aina kun niitä näen,

ja jos ne avoinna ovat. Täällä oli ja kävin paikallisessa

isossa Chanialaisessa kirkossa - tyylikäs kun mikä

 

 

Seuraavana päivänä hypättiin bussiin taas ja ajettiin itään n 70 km.

Kohteenamme oli Rethymon ja siellä etenkin kaupungin linnoitus.

Bussiliput olivat uskomattoman halpoja, ja täällä on edelleen

rahastaja joka myy lipun kun olet jo kyydissä ja auto liikkuu.

Näinhän meilläkin aikanaan oli onnikoissa.

 

Tässä näkyy hieman Rethymonin linnoituksen

sivuseinä rakennelmaa.

 

 

Tänne käveltiin noin kilometrin matka ja sitten

oltiin linnoituksen sisällä.

 

 

Linnoitus oli n. 0,5 x 0,5 km:n kokoinen. sen sisällä

oli mm. moskeija jossa tietenkin kävimme.

 

 

Rethymno (kreik. Ρέθυμνον) on Kreetan saaren kolmanneksi suurin kaupunki ja
Rethymnonin prefektuurin pääkaupunki Kreikassa. Kaupungissa on 31 687 asukasta.
Rethymnon on rakennettu ensimmäisen kerran jo antiikin aikaan,
vaikka se ei ollutkaan minolainen keskus. Nykyinen vanhakaupunki on
venetsialaisten ajalta. Kaupungin venetsialaisperäinen linna on yksi
Kreikan suurimmista. Muurit eivät kuitenkaan auttaneet turkkilaisia
vastaan, jotka valloittivat kaupungin melko nopeasti (WP).

 

Välillä tässä kuumuudessä piti ottaa sorbasta - näin Suomeksi

kirjoitettuna

 

 

Hotellissamme oli vahtikoita koko ajan valppaana. Aina kun

tuli uusia ihmisiä se meni heti tarkastamaan tilanteen. Mutta kaikkihan

sitä välillä tarvisevat lepoa - vahditkin.

 

 

Seuraavana aamuna - tai yönä, alkoi retken "kohokohta". Herätys oli 04.00 ja

busi tuli noutamaan vähän veille 05. Pakko oli lähteä näin aikaisin retkelle

Samarian rtkoon, ettei keskipäivän helle kovin montaa tuntia pure rotkossa

patikoiviin ihmisiin. Matkaa kuitenkin oli 16 km rotkovaelluksella.

 

Samarián rotko (kreik. Φαράγγι Σαμαριάς, Φάραγγας) sijaitsee
Samarián kansallispuistossa Lefká Óri -vuoristossa Kreetan saaren
länsiosassa Kreikassa. Rotko on Euroopan syvin ja pisin. Samarián
kansallispuisto on avoinna päiväsaikaan toukokuusta lokakuuhun.
Pääsymaksu puistoon on 5 euroa. Alle 15-vuotiaat pääsevät ilmaiseksi.
Talvella ja sateisina päivinä puisto on suljettu kivivyöryvaaran takia.
Puistossa ei myöskään saa yöpyä.

Puiston läpi kulkee 16 kilometriä pitkä merkitty polku, joka alkaa
Omalóksen kylästä 1 250 metrin korkeudesta ja laskeutuu Välimereen
kuuluvan Libyanmeren rannalle Agía Rouméliin. Omalóksen kylään
pääsee linja-autolla ja Agía Roumélista on venekyyti Chóra Sfakíoniin,
Soúgiaan, Loutróon ja Palaióchoraan, joista pääsee taas linja-autolla pois.
Polun varrella on metsänvartijoita ja Samarián autiossa kylässä on lääkäri.
Reitin varrella on kuivakäymälöitä, roskakoreja sekä lähteitä, joissa voi täyttää
juomapullonsa. Puistossa on omat säännöt, jotka jaetaan kaikille vaeltajille.
Samarián rotkossa elää harvinaisia kreetalaisia villivuohia (Capra aegagrus creticus),
 joita paikalliset kutsuvat nimellä kri-kri.

2000-luvun alussa rotkon läpi kulki vuodessa n. 200 000 matkailijaa.
Kiireisimpinä päivinä polulla voi olla 3000 kävelijää.
Ruuhkaa voi yrittää välttää lähtemällä polulle aikaisin aamulla (WP).

 

Tässä kuvassa olen vaelluksen alkupisteessä, viimeisessä "siviilisaation"

paikassa, tämän jälkeen seuraava paikka rotkon toisella puolella on Roumell.

Ja sinne on tämä 12 km:n matka. Pois pääsee rotkosta ainoastaan

aasin selässä, jos siellä sattuu jotain.

 

 

Oppaamme kertoi ainakin kolme kertaa ajomatkan aikana, että "jos

vähäkin tuntuu siltä ettet ole kunnossa ja nukkunut hyvin, ei pidä lähteä", jne.

Itse olin nukkunut huonostu ja mahani oli sekaisin, ollut jo kaksi päivää

hieman haasteita mahan kanssa. Muta tietenkin lähdin rotkoon - vaikka

pää kainalossa - mutta sinnehän mennään!

 

Ensimäiset kolme tuntia laskeuduimme rotkon pohjalle kiemurtelevia

polkuja myöden.

 

 

Sitten pääsimme pohjalle ja kuljimme pohjaa myöden seuraavat

n. 9 km. Ympärillä molemmin puolin oli noin 1 - 2 km:n korkuiset

miltei pystysuorat seinämän ja me olimme täällä pohjalla. Ei juuri

tuuli käynyt.

 

 

 

Ikävä että kamera ei anna edes sinnepäin olevaa vaikutelmaa siihen miltä

paikka oikeasti näytti.

 

Patikan aikana oli kolme pysäyspaikkaa josta sai ottaa suoraan

kalliosta tihkuvaa vettä juodakseen. Samalla söimme eväitä

näillä lepopaikoilla.

 

Nyt ymmärsin sen keskipäivän pahteen jutun. Aurinko ei paistanut

rotkoon ollenkaan ennen puoltapäivää, jolloin aurinko oli päällämme.

Silloin kanjonissa tuli melko lämmin. Mutta me olimme jo

ns. loppusuoralla tällöin.

 

Reitin päätepiste on Rautaportti (on muuten kaikissa Kreikan

matkaoppaissa tämä kuva).

 

 

Miltei ylsi käsillä vuoren kumpaankin seinämään kiinni. Täältä oli vielä

miltei kaksi km:ä matkaa Agia Roumeliin, jossa oli ravintola ja

patikoijien tapaamispiste.

 

Kyllä muuten maistuoi appelisiinimehu loistavalta patikan jälkeen,

ja ruoka maistui maailman parhaammalta. Eikä istuminenkaan

aivan hullummalta tuntunut. Oltiin oltu jalkojen päällä aika monta

tuntia - mutta sekuntiakaan en antaisi Samarian rotkon vaelluksesta

pois - mahtava veto. Tämän vois vielä joskus ottaa uudelleen.

 

 

Koska Ag. Roumeliin ei tule tietä ollenkaan, niin täältä piti mennä

laivalla seutaavaan sellaiseen paikkan jonne kulki tie. Se oli Sougia.

Tänne oli laivamatkaa noin tunnin verran. Tällä

aluksella Sougiaan seilattiin

 

 

Bussikyyti oli oikeasti rankkaa ja hurjaa Chaniaan. Ovet oli kinni narulla ja

tie oli aivan älyttömän mutaista. Ainakin toisella puolella oli aina hirvittävä

rotko ja kuski puhui toisella kädella ajaessaan kännykkään ja

toisella karisteli tuhkaa tupakastaan. Pelotti ihan aikuisten

oikesti olla kyydissä.

 

 

Luojan kiitos pääsimme Chaniaan takaisin, eli ajoimme saaren

pohjoisesta etelään ns. läpi tältä kohtaa saarta.

 

Seuraava päivä oli ainoa päivä jolloin vain lojuimme hotellin alueella,

altaalla ja lävimme vain lähellä syömässä. Pidimme siis tälläisen

"lepopäivän" tähän väliin.

 

Seuraavana päivänä pakkasimme laukut ja eikun Chanian kentälle.

Siellä oli aika ryysis, ja kaikki tuntui olevan vähän sekaisin. Mutta

kaikesta selvitään.

 

 

Tässä ryysiksessä vielä välpättiin laukkujakin siten, että

tasattiin panoa laukkujen kesken - ettei tule ylipainoa.

Sekin onnistui, jos tämä siis onnistui niin sitten kaikki muukin

onnistuu.

 

Ja onnistuihan se. Perinteoseen tapaan metallinpaljastin taas

piippasi minulle ja sain taas kerran käsikopelotsekkauksen

paljastimen lisäksi - puhdas kuin pulmunen taaskin.

 

Koneessa pikku unet ja sitten taas oltiinkin Hesassa.

 

 

  Matka oli vain kotiinajoa vaille valmis.

 

Hieno matka. Tänne tullaan uudelleen. Kreetalla on tosi

paljon nähtävää ja koetavaa vielä. Nyt viikossa saimme pienen

pintaraapaisun saareen ja sen kulttuuriin ja aktiviteetteihin.

 

Kiitos vaimo matkaseurastasi.