Suvorov V

 

SUVOROV V

 

Suvorov V retki suuntautui ns. lähikonnuille.

Usein on niin, että lähelle näkee kaikkein heikoiten, joten

nyt meillä oli tarkoitus perehtyä lähialueiden

mielenkiintoiseen historiaan.

 

Teemana retkellä olivat seuraavat asiat:

 

1. Lappeenrannan taistelu keskiviikkona elokuun 23 pv.1741

2. Generalissimus Suvorov Lappeenrannassa

3. Lappeenrannan linnoitus ja Viipurin pienoismalli, sekä

4. Simolan pommitukset ma – ti 19.-20.6.1944 Simolassa.

 

Näistä asetelmista lähdettiin liikkeelle.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tässä sitä on reppumatkaajan kamat kasassa,
nämä pykälään ja menoksi, kun aika on täysi.

Tänään oli pakko ottaa sateenvarjo mukaan, koska aamupäivällä
sateen todennäköisyys on 25%, ja iltapäivällä 65% (foreca).

 

Eteläpään bussi oli Nivan edessä odottamassa 09.40.

Tuttuja kasvoja oli ikkunoissa, koska aika lailla samoja

henkilöitä käy näillä matkoilla "aina".

 

Kaiken kaikkiaan meitä on tällä matkalla 46 henkilöä

tutustumassa paikalliseen sotahistoriaan.

 

Sitten ajettiin Konstun kautta Lappeenrannan keskustaan.

Sieltä oli tulossa vielä noin puolet matkaajista kyytiin.

 

Tänään oli muuten kulunut päivälleen 273 vuotta aikaa

Lappeenrannan taistelusta (23.8.1741). Tai jos ollaan ihan tarkkoja,

(ei olla) niin tässä meidän nykyisessä kalenterissa taistelupäivä olisi 3.9.,

Tässä välillä kun on oltu krekoriaanisessa ja juliaanisessa

kalenterissa.

 

Sitten bussiin tupsahti Patrian edessä Ida Shogster, Pormestarinna.

Olimme tulleet 1800-luvulle. Hän oli oikein elegantti aurinkovarjoineen,

mekkoineen, hattuineen, ja muine varusteineen.

 

Hän oli tullut matkaamaan meidän kanssamme halki

muutaman vuosisadan Lappeenrantaa. Hän siis kertoi meille

erilaisia asioita ja tapahtumia Lappeenrannan historiasta. Hänhän

ne tunsi, koska eli sillä vuosisadalla. 

Mutta ensin Osku johdatteli meidät Lappeenrannan
taistelun 23.8.1741 tiimellykseen. Muutamia hajalaukauksia
siitä seuraavaksi:

- vanha Viipurintie halkaisi Lappeenrannan, se alkoi
linnoituksesta ja jatkui nyk. Patrian suunnassa kohti nyk.
sankarihautausmaata, ja siitä edelleen kohti Rautatieasemaa.
Muuta tiestöä ei juurikaan ollut
- Ruotsalaisia sotilaita oli linnoituksessa, (ja nyk. satamassa
kytiksessä) noin 4300 sotilasta. Venäläisiä oli siirretty
Lappeenrantaan hyökkäystä varten n. 14 000 sotilasta. Näillä
oli yhteensä 13 rykmenttiä ja 8 kenraalia.
- Venäläisten marssipituus oli n. 10 km, kun he siirtyivät
Lappeenrantaan hyökkäämään
- Venäläiset sotilaat majoittuivat nyk. Armilassa, jossa oli
tasaista kangasta
- Venäläiset muodostivat kaksi hyökkäyslinjaa;
1. nyk. sankarihautausmaa - MAASK linja, ja
2. Keisarin (palanut) asema - Lentokenttä linja
- Ruotsalaisia oli myös Myllymäessä (siellä oli mylly, josta
nimi lienee tullut), nyt tällä alueella on Lappeenrannan kirkko
- Venäläiset tähystivät Lappeenrannan korkeimmalta kohdalta (1741),
nyk. siinä on Intersport Lappeenranta, tämä oli 109 metriä merenpinnasta
-  alueella oli 6:n ja 12:sta naulan tykkejä, eli joko 3 tai 6 kg:n
ammuksia ampuvia aseita
- Venäläiset hyökkäsivät heti kun olivat valmiita ja
kolminkertaisella ylivoimalla löivät ruotsalaiset
- kolme arvovaltaista neuvottelijaa siirtyivät neuvottelemaan
Linnoitukseen ruotsalaisten kanssa, mutta nämä hölmöt ampuivat
Venäläiset neuvottelijat
- tämän jälkeen Venäläiset polttivat koko kaupungin ja
tuhosivat kaiken, ja tuhosivat kaikki sotilaat jotka
kiinni saivat
- osa pääsi pakenemaan saariin Savonlinnan portista,
mutta pääosa tapettiin, päivä oli todella traaginen
- ei pidä mennä ampumaan neuvottelijaa, ei todellakaan!
- Venäjä voitti, Ruotsi vetäytyi hävinneenä, ja Lappeenrannasta tuli
Venäläinen kaupunki.

Tämä tarkoitti sitä, että Suvorov sai käskyn Keisarinnalta
saapua Lappeenrantaan ja aloittaa Linnoituksen linnoittamisen
suunnittelun.

Suvorov asui Linnoituksessa useita kuukausia 1791 aikana.
Linnoitus tuli valmiiksi 1803 jolloin keisari Aleksanteri tarkasti sen.

Palataan takaisin ajassa hieman, ja käydään
muutamassa museossa...

Ratsuväkimuseo; Hevosen kenkäkoukku (URR) ja
lentävä sammakko (HRR). Näin joukot nimittivät
toisiaan ja toistensa tunnuksia. Aika velikultia!

Tämä rakennus oli aikanaan vartiotupa, jonka kautta pääsi
Savonlinnan portista ja Pallosta nykyisen kaupungin
alueelle, ja päinvastoin.

Ruotsin ja Venäjän asepuvut Lappeenrannan taistelussa 1741.

Tämä on aito rajapylväs vuodelta 1741. Tämä oli jossain
vaiheessa Lappeenrannan taistelun muistomerkillä, mutta
kuten näette niin se koetettiin polttaa. Sen jälkeen se tuotiin
vitriiniin, ja sen tilalle muistomerkkiin laitettiin aito kopio.

Suomalaisten rakuunoiden lippuja, eskadroonalippuja.

Kaksi linnoittajaa Lappeenrannassa...

Axel Löwen 1720, ja Aleksandr Suvorov 1790.

Linnoitus on pyöreä koska on linnoitettu ensin itää
vastaan, ja siten länttä vastaan.

Ida kertoi meille Linnoituksen historiaa ja esitteli paikkoja.

 

Seuraava paikka oli Suomen vanhin ortodoksikirkko, 

Jumalansynnyttäjän suojeluksen (Pokrovan) kirkko Lappeenrannassa (v. 1785).

 

 

Tässä on alla paikka, jossa voi sytyttää kynttilän ja 

muistella jotain vainajaa

 

 

Tässä tämä siis on, Suomen vanhin lajissaan

Keltaisessa rakennuksessa asuivat upseerit, punaisessa rivimiehet.
Kuva on linnoituksen sisältä. Silloin ollaan Linnoituksen sisällä
kun ollaan Savonlinnan ja Alakaupungin porttien "välissä".
Aikanaan kun näissä oli isot portit, ja vartiotuvat vieressä.

Ja tässä asui varuskunnan komendantti

 

Seuraavassa museossa tutustuimme Viipuriin, pienoismallin

kautta - tosi hieno pienoismalli.

 

Pienoismalli on siltä ajalta kun Viipuria vielä

ei oltu pommitettu. Viipuria pommitettiin sodassa

onneksi aika vähän, sillä Suomalaiset irtautuivat

Viipurista melko lyhyen ja kevyen taistelun jälkeen.

 

Sanotaan "Viipurin menetystä ei ole varsinaisesti sotahistoriassamme

kovinkaan tarkkaan tutkittu, koska vajaan yhden päivän taistelussa

yhden prikaatin tappiot, 20.Pr., joka sinne viime hetkellä saatiin

paikalle, olivat noin 120 miestä kaatuneina ja kadonneina.

Eihän siellä ole edes kunnolla taisteltu. Viipurin menetystä on

pidetty esimerkkitapauksena siitä, kuinka kaikki voi mennä pieleen".

 

15.06 tuli päämajan käsky, että Viipurin välittömään puolustukseen

suunnataan kaksi divisioonaa ja 20.Pr. Viipuriin tuli ainoastaan prikaati.

Pääosa tuli paikalle 19.06. Viipurissa ei ollut valmisteltuja asemia tai

 taisteluhautoja. Puolustus oli laitettu kaupungin rajalle.

Taistelut alkoivat 19.06 aamuyöstä. Kenraali Lagus oli lähellä

Viipuria ja kauhistui. Hän esitti, että Viipurista luovuttaisiin

taistelutta, koska kaupunkia ei voitu puolustaa

näillä joukoilla. Tähän ei suostuttu.

 

Viipurin menetystä seurasi oikeudenkäynti, joka oli hyvin erikoinen

 tapaus oikeushistoriassamme. Kemppiä syytettiin Viipurin menetyksestä.

Syytettä muutettiin useampaan kertaan. Lopullisesti Kemppiä ei syytetty

Viipurin menetyksestä, vaan siitä, mitä tapahtui menetyksen jälkeen.

20.Pr. miehet ovat tavallaan kantaneet syyllisyyttä menetyksestä.

 

Mitä tapahtui...

 

Venäläiset joukot saapuivat puolustusasemien edustalle

aamuyöllä 20. kesäkuuta ja aloittivat hyökkäyksen

heti aamusta kello 7 jälkeen. Kello 11 aikaan Bäckman siirsi

pataljoonansa komentopaikan 500 metriä edemmäksi Ristimäen hautausmaan

taakse Asunto-osakeyhtiö Suorakaiteen taloon, jossa sijaitsi myös

pataljoonan puhelinkeskus.

 

Puhelinyhteydet 20. prikaatin komentopaikkaan ja prikaatin

komentajaan Armas Kemppiin olivat aamupäivällä

alkaneet katkeilla ja Bäckmanin pataljoona alkoi kärsiä myös

patruunapulasta. Bäckmanin oman kertoman mukaan patruunatäydennyksen

hankkiminen vei hänen kaiken aikansa, eikä hän ehtinyt käydä linjassa

olevien komppanioiden luona.

 

Noin kello 13 aikaan alkoi pataljoonan sotilaita irtautua linjasta.

Bäckman ei onnistunut saamaan pakenevia sotilaita

palaamaan asemiinsa ja hän luuli venäläisten saaneen aikaan

läpimurron naapuripataljoonan lohkolla. Lopulta hän antoi pataljoonalle

 irtaantumiskäskyn. Viipurin puolustus romahti ja kaupunki

menetettiin vain noin viisi tuntia kestäneen taistelun jälkeen.

Kemppi ja Bäckman yrittivät huonolla menestyksellä ryhmittää

puolustusta ensin Patterinmäen alueelle ja sen jälkeen Linnansalmen

 taakse. Asemat saatiin vakautettua vasta Kivisillansalmen taakse.

Sittemmin...

 Korkeat upseerit kunnioittivat Mannerheimia suuresti. Sen vuoksi tämä

asia pysyi näin kauan salassa. Kenraali Airo kertoi, että hän ajatteli,

että 50 vuoden kuluttua joku hoksaa, mitä todella tapahtui. Nyt on

kulunut yli 60 vuotta, ehkä nyt on aika katsoa totuutta silmiin.

Päätöksessä mukana olleet upseerit olivat isänmaallisia miehiä,

heille oli tärkeintä, että itsenäisyys säilyi. Heillä oli vain huonoja

 ja erittäin huonoja vaihtoehtoja. Kenraali Oesch mainitsee

 muistelmissaan, ettei Viipurin menetyksellä ollut strategista

merkitystä, se oli vain pieni kauneusvirhe kokonaisuudessa.

Suomen itsenäisyystaistelu on ollut Davidin ja Goljatin taistelua.

Se että itsenäisyys säilyi, on suunnaton ihme. Kiitos isänmaan puolustajille!

 

Tässä tämä pienoismalli näiltä ajoilta.

Sitten menimme syömään sataman Kasinolle seisovaan pöytään.
Todella hyvä lounas.

Sitten bussiin, ja kohta olimme Simolassa...

Tämä rakennus alla oli niitä harvoja, jotka jäivät pystyyn
Simolan pommituksissa. Tämä rakennus on vähän ennen
rautatieasemaa vasemmalla.

Kaikista Simolan rakennuksista vain noin kymmenkunta
jäi pystyyn ja vauriottomaksi. Kaikki muut kylän rakennukset
(radan molemmin puolin) joko tuhoutuivat täysin,
tai saivat vakavia vaurioita.

 

Tässä asemarakennus, joka oli käytössä 1870. Tämä oli ensimmäinen

asematalo Simolassa. Varsinaiseksi ns. risteysasemaksi Simola

muodostui 1885. Tämä oli aikanaan iso asema, ja vielä Etu-Simola

tuki tätä kokonaisuutta. Sitten kun rakennettiin vielä suurempi

asema, jäi tämä rakennus asemapäällikön taloksi.

Tässä oli vetureiden jäähdytysvesivarasto. Täällä oli
kolmannessa kerroksessa melko suuri päältä avoin
vesipönttö. Täältä vesi johdettiin putkistoja myöden
alas, ja siitä vetureihin.

 

Nykyään tämä on yksityistä omaisuutta, ja toimii

kylämuseona. Seinää ei ole muurattu uudelleen, ihan

tarkoituksella. Rakennus saa kertoa omalla karulla

tavallaan Simolan pommituksista.

 

Kestikievari (alla) Villanen on tässä. Täällä ennen matkaa

tai sen jälkeen sai alkoholia ja pikkupurtavaa.

Tässä rakennus jossa säilytettiin vetureita, eli veturitalli. Tämä
on ratapihan "päässä".

Ja tässä sen vieressä on Venki, jossa veturit hevosvoimalla
käännettiin ns. ympäri. Keskellä oli pyörivä nivel, jonka päällä oli
taso. Tähän tasolle veturi ajettiin. Sitten vedettiin hevosilla,
ja pian juna oli nokka päinvastaiseen suuntaan...

Tässä taas tämä Simolan ensimmäinen asemarakennus uudelleen.

Tässä alla on uusin Simolan asema. Toiminta tällä asemalla loppui 1996,
sen jälkeen junat eivät enää pysähtyneet täällä. Asema täällä kuitenkin
vielä on, tosin alue on pusikoitunut, ja kohta luonto peittää aseman taakseen.

Tässä on Simolan Kotosen kauppa.

Kotosen kaupan pihapiirissä oli kellari.
Tähän kellariin kuoli pommituksissa 43 ihmistä.

Kuulin tarinan joka meni näin: juuri ennen pommituksia
moni vielä kävi ovella kysymässä, että pääseekö vielä kellariin.
Periaatteessa tilaa olisi ollut, mutta kellarissa olijat eivät
tahtoneet sinne liian ahdasta, eivätkä päästäneet
enää ketään sisään, vaan ovi pantiin kiinni.
Nämä jotka kellariin eivät mahtuneet jäivät henkiin, mutta
kaikki 43 kellarissa ollutta kuolivat.
Heistä osaa ei koskaan tunnistettu, koska niin kovaa
jälkeä pommi teki kellarissa. Eräskin nainen
tunnistettiin vain hänen oikeasta jalastaan, ja etenkin
siitä kengästä joka tässä jalassa oli.

Pienestä on ollut elämä kiinni, valintoja ja jätettyjä valintoja.

Kellari oli tässä heti punaisen rakennuksen päässä.

Tässä on kellarin takana oleva rakennus, täällä
lotat keittivät kaffia ja toimivat täällä muutenkin.

Tässä on tämä kellari, tosin tämä on uudelleen rakennettuna kellarina,
mutta paikka on täsmälleen tämä. Tähän tuli täysosuma, ja 43
ihmistä kuoli "tunnistamattomaan" tilaan tässä paikassa.

Tässä on Maire Ilveksen talo, joka säästyi, tuhoutui ja
taas rakennettiin uudelleen.

Maire oli 16 vuotias, 19.6.1944 kun hän tapasi kylätiellä
naapurinsa joka toi lehmää laitumelta.
Elias oli sanonut Mairelle, "mihin tämä lehmä nyt pannaan" Maire ei tällöin
 tiennyt, että näkisi naapurinsa viimeisen kerran. Pommitusten jälkeen niin Elias kuin
lehmäkin olivat puoliksi maan alle hautautuneina.

Tässä on kuvaa portaista, jota vievät ylös Simolan
vesivaraston yläkertaan, jossa avovesisäiliö oli.

 

Tässä kuvaa alas kolmannen kerroksen ikkunasta Simolaan.

Tässä on tämä yläkerran avovesisäiliö. Pohjassa
on pieni reikä jonka kautta putkea myöden
painovoiman avulla vesi johdetaan alas säiliöstä.

Portaat olivat melko tiukat ja jyrkkyyttä niissä riitti.

Tällaista materiaalia tänne pudotettiin.

Tässä materiaalia lisää, joka putosi tänne kolmen aallon aikana.

 

Tämä kertoo kaiken...

 

Tämän vesivaraston vieressä, heti sen tuntumassa on

muistojen puutarha. Täällä oli eri tahojen kasvattamia

kasveja uhrien muistoa kunnioittamassa.

 

Valkoinen lappu kertoo tahosta, joka muistoa

kunkin kasvin kodalla vaalii.

Minä ja vesivarasto.

Junia menee radalla edelleen. Nyt vain yksi raide on paikallaan,
ennen näitä oli tässä 9, ja Etu-Simolassa vielä 5 lisää.
Tätä raidetta pääsee Savonradalle sekä Kouvolaan, ja
sieltä taas minne vaan Suomen rataverkkoon.

Ajoimme seuraavaksi Simolasta Lepolan hautausmaalle, jossa
on paasi (ja pienempiä kiviä) Simolan pommitusten
siviiliuhreille. Tässä nämä ovat.

Sitten ajo Lappeenrannan sankarihautausmaalle (keskusta), ja
katsomaan Simolan pommituksiin liittyen sotilaille
pystytetyt muistomerkit. Tässä ne olivat.

 

Tiiviisti vielä Simolan pommituksiin liittyen:
 

- tapahtuivat 19.- 20.6.1944 kolmena aaltona, noin puolen

vuorokauden väliajoin

- Simola oli Kaakkois-Suomen (ja koko Suomen) keskeinen

asema 1944

- Simolan ratapiha rakennettiin 1869, 9 raiteiseksi

- Ilmavalvontaa tai -torjuntaa ei Simolassa juuri ollut, Lappeenrannassa

oli 45 Iv.K.

- Simolassa oli vain I/303. Kev.Ptri

- Ilmapuolustukseen liittyen Suomella oli Lappeenrannassa HLe.Lv.26,

ja Kuhlmey Immolassa, 15.- 16.6.1944 - yhteensä 130 konetta

- Neuvostoliitolla oli yhteensä n. 1300 konetta suurhyökkäyksessään

- vetureista oli kova puute, prioriteetti 1 oli Viipurin suunta

- Simolassa oli paljon kalustoa ja henkilöstöä odottamassa

kuljetuksia: sotilaita, linnoitusmateriaalia, haavoittuneita,

sankarivainajia, mutta ennen kaikkea evakkoja (siviilejä)

- Venäjä pommitti 19.6, 47:llä koneella, ja 20.6, 67:llä koneella

tätä joukkoa Simolassa "summittain"

- Muita asemia joita pommitettiin (risteysasemia): Eilisenvaara, Hiitola,

Antrea, ja Viipuri

- 19.6 annetussa käskyssä käskettiin pommittaa Viipuria, Simolaa,

Hiitolaa ja Eilisenvaaraa "heti"

- lennot suunnattiin Pushkin:n - Sivoritsyn alueilta meren yli

Koivistoa viistäen Simolaan

- Simolassa surmansa sai 137 - 142 henkilöä, haavoittui n 150

- 2 veturia menetettiin, 63 vaunua tuhoutui, rataa ja vaihteita tuhoutui

- 15 taloa paloi, ja 23 vaurioitui

- mm. sankarivainajat saivat taas osumaa, ja heidän koottiin

13 arkkuun "palasina"

- jatkosodan tuhoisimmat pommitukset: Helsinki 504 haav. ja kaat.,

Simola 292, Eilisenvaara 272

- Simolassa nuorin surmansa saanut oli 11 kuukautinen Mauri, joka

sai sirpaleen takaraivoonsa olleessaan sylissä,

hänet käärittiin peittoon ja laitettiin ensin aitan alle.

 

Rajua on ollut kohtalon tie tähän maailman aikaan.

Kovia ovat olleet ihmiset, että tämän kaiken ovat jaksaneet.

 

Suomi on hyvä maa, ja sitä kannattaa puolustaa.

Parhaiten sen tekee Suomalainen itse.

 

Kiitos kaikki matkaajat mielenkiintoisesta ja erittäin

antoisasta matkasta. Kiitos Osku taas kerran

matkasta. Kiitos oppaat, Oikkonen-Hytti Anja ja

Oikkonen Matti Simolan kertomuksista ja opastuksesta.

Kiitos Ida opastuksesta Lappeenrannassa.

 

Olen taas paljon sivistyneempi kuin aikaisemmin.

Tähän päättyi Suvorov retkisarja.

Tässä lepää Suvorov. 



 

Matka Hampuriin ja Berliiniin

 

Elokuun 15 päivä 2014 starttasi matkamme Hampuriin ja Berliinin.

Tarkoitus on käydä Hampurin matkan aikana siis myös Berliinissä.

Ensin käymme luonnollisesti Hampurin keskeisimmissä paikoissa,

sekä yhtenä päivänä ajamme bussilla 289 km Hampurista Berliiniin.
Berliinissä tietenkin käydään myös kaikki keskeiset paikat

katsomassa. Bussilla matkustaminen on ällistyttävän
halpaa Saksan maalla. Tämä noin kolmen sadan
kilometrin matka kaksikerros bussissa maksaa
vain noin 10 euron verran! Hinta oli exact 9 € / suunta!

 

Flybe:lla lennetään Helsingistä Hampuriin ja sama takaisin, suorat lennot

eivät maksa niin paljon enemmän kuin mutkan kautta lennetyt,

että tässä tapauksessa varasin suorat lennot.

Menomatka vie vain 2 tuntia, ja paluumatka 1,50 h.

Matkaa muuten on välissä 1166 km yhteen suuntaan.
Aikaero on vain yksi tunti, ei tule siis jetlagiakaan.

 

Viimeksi kun olimme Hampurissa pitkän viikonlopun niin

Suomi voitti jääkiekossa MM-kultaa (FIN 6 - SWE 1). Ikävä juttu

että 2014 -kisat ja finaali meni jo...

Olimme katsomassa em. finaalia vaihto-oppilaamme kodin olohuoneessa,
varustuksena oli tietenkin Suomen lippu. Koetimme saada
Anteron ääntä kuulumaan, mutta edes netin kautta sitä ei saatu
onnistumaan. Kuuntelimme siis silloin saksalaisen selostajan
selostuksen, joka oli melko vaisua luvalla sanoen.

 

 

Mennen tullen koneemme on Embraer 190.

 

 

 Hampurissa matkaoppaanamme toimii Hampurilainen
ex. vaihto-oppilaamme. Berliinin matkaoppaita tässä
joutuu vähän lukemaan ja tarkastamaan mitä
tapahtumia Berliinissä tapahtuu matkamme aikana.

Sitten tuli elokuun 15 - 2014...

- - - - - - - - - - - - - - - - -
 

 Ajoimme Holiday Inn Airport hotelliin illalla. Lentomme
starttasi aamulla 07.50, eli halusimme nukkua yön yli kunnolla.
Täältä menee lentokenttä/ hotellibussi miltei 24h nonstoppina
lentoasemalle, ja sieltä taas hotelleihin. Hyvä palvelu.
Rälssitie 2 ja sen P-paikka kuvassa, kuvattu Holiday Inn:n
terassilta.

 

Aamulla heti bussilla lentokentälle ja valmistautumaan lentoon.

Olin tsekannut/ selvittänyt meidät netissä lennolle jo aiemmin, nyt vain

automaatille ja tägit matkalaukkuihin ja Boarding Pass:t tulostamaan,

ja sitten turvatarkastuksen läpi ja matka saattoi toden teolla alkaa.
 

07.50 Hamburg AY2853.

 



Sitten meni homma taas tuubiin. LEKE-bussi

ajoi meidät kentälle, Embraer 190 odotti siellä.
FINNAIR.

 



Ja tässä olen jo omalla paikallani rivillä 13, ja paikka

taisi olla D.

 



Lento starttasi ajallaan, ja tässä olemme nousukiidossa

Helsingistä etelään kohti Ruotsin ilmatilaa.

 



Lento kestää vaivaiset 1.50 - 2 tuntia, kelistä ja tuulista

riippuen. Välipala tarjottiin ja se nautittiin.

 



Saksan aikaa 10 vaille 9 olimme Hampurin kentällä, terminaali

ykkösen edessä.

 



Tähän kone meidät kuljetti. Täällä "emäntämme"

olivat meitä vastassa tuloaulassa. Hampurin

kenttä on melko iso, siellä on monenlaista kauppaa ja

yrittäjää pitkillä käytävillä. Myös itse kenttä on laaja ja

melko paljon koneita lähtee, pakataan, ja puretaan aika

tiiviillä alueella.

 



Sitten menimme Gärntnerstrasse 60 - 62 osoitteeseen,

jossa majoituksemme oli; Apartemenhaus Hamburg.

Tämä oli aivan uusi rakennus, jota itseasiassa

rakennettiin parhaillaan. Yläkerroksessa jossa

huoneistomme oli, oli vain kaksi valmiiksi rakennettua

huoneistoa.

 

Sijainti on meille loistava, bussipysäkki on lähellä, josta

myös pääsi metropysäkille. Rauhallinen paikka ja vieläpä

kioski vieressä, myös aamupalapaikka ja kauppoja ihan lähellä.

Todella positiivinen yllätys, tänne pitää tulla

varmaankin uudelleen.

 



Täällä kaikki sopi, kaikki järjestyi, kaikki hoitui,

- hyvä asiakaspalvelu, viisi tähteä.

 



Majoittumisen jälkeen ajoimme bussilla ja metrolla Hampurin

satamaan ja kävelimme sataman ristiin rastiin. Koetimme mennä

pienoismaailmanäyttelyyn, mutta sinne ei päässyt koska jonottajia

oli niin paljon, että meitä kehoitettiin tulemaan uudelleen.

Kenties sen joskus teemmekin.

 

Sää oli aivan mahtava, joten oli hienoa kävellä ja katsella

Hampuria ja sen satamaa vailla mitään aikataulua tai
varsinaista päämäärää.

 

Satama-alue on useita kilometrejä laaja ja pitkä, tänne

mahtuu tosi isoja rahtialuksia, ravintolalaivoja, pieniä paatteja,

risteily laivoja, jne. Vilkasta toimintaa on koko sataman alueella.

 



Tässä alla on Hampurin metrokartta. Joka paikkaan pääsee metrolla,

päivälipulla pääset matkustamaan seuraavaan aamuun 09.00 saakka,

ja mikä parasta - sama päivälippu kelpaa myös busseihin. Ja vielä vaan

hehkutusta, päivälipun saa ns. ryhmälippuna viidelle hintaan 10,80 ja sillä lipulla voit

siis ajaa niin paljon kuin sielu sietää busseissa ja metroilla 24 h koko

viiden hengen ryhmässä. Uskomatonta.

 

Täällä toimii valtavan hyvin julkinen liikenne, on varmaan

pakko kun yli miljoona ihmistä asuu alueella. Matkustimme

koko 4 päivää busseilla ja metroilla ympäri kaupunkia, ja pisin aika

mitä missään jouduimme odottamaan oli (yhden kerran) 5 minuuttia!

Tavallisesti odotusaika oli n. 1-3 minuuttia. Täällä siis kulkee

julkisia Suomen mittapuun mukaan, aivan älyttömästi.

Täällä on tosi hienoa kulkea julkisilla. Halpaa, nopeaa ja tehokasta.
 



Oluen mitta täällä on monessa paikassa litra. Saksalaisia

oluita on joka makuun.

Hampurissa on muutamia ns. olut-tupia. Näissä on

valtava meininki. Kaikki laulavat (huutavat) esiintyjien

mukana Saksalaisia juomalauluja. Pöydissä syödään

älyttömän kokoisia ruoka-annoksia (jotka kestävät koko illan),

käytävillä jammaillaan, jne.

Uskomaton meininki, en

ole missään nähnyt vielä tällaista menoa baarissa.

Meillä oli hieno ilta täällä omassa 10 hengen

varatussa ja plaseeratussa pöydässä.

 

Itse tyydyin syömään "vain" salaatin, koska olin vasta

Hampurin satamassa syönyt Portugalilaisessa

ravintolassa paellan. Paella oli niin iso, että

en kyennyt sitä edes kokonaan syömään.

 

Hintataso ravintoloissa Hampurissa ja jopa Berliinissä

on Suomeen verrattuna melko halpa. Tämä salaattiannos (edellä) maksoi

6 euroa, merellinen valtavan kokoinen paella maksoi

6,5 euroa. Litra olutta maksaa 3 - 3,5 euroa.

 

Kun söimme 8 hengen seurueella Berliinissä, niin

total summa oli 75 euroa, ja tässä hinnassa

mukana olivat myös ruokajuomat.... isot oluet.

 



 

 Kotipysäkkimme Eppendorfissa, Hoheluft-Ost:n kupeessa
GÄRTNERSTRASSE
(bussi n:o 5)

 

Seuraavana aamuna starttasimme Hampurin ZOB:sta

07.00 bussilla kohti Berliiniä. Kyllä, hinta on tämä bussin kyljessä

mainostettu 9 euroa. Matkaa on 289 km. Bussi on

tietenkin ilmastoitu kaksikerros bussi. Aikaa kuluu

tähän taipaleeseen (joka menee tietenkin ilman taukoja) noin

kolme tuntia. Riippuu vähän miten päästään Hampurista baanalle,

ja miten tukkoinen Berliinin ZOB:n alue on.

 

Ällistyttävä hinta, 9 euroa.

Täällä bussiasemat ovat kuin pieniä kauppakeskuksia, voit

ostaa juotavaa, syötävää tai mitä nyt vaan mieleen tulee.

Negatiivinen puoli on se, että Saksassa on hyvin vähän yleisiä
vessoja. Saattaa olla että suuressa ravintolassa on vain yksi Unisys
vessa. jossa on kaksi pisuaaria ja pytty. Meillä Suomessa yleisiä
vessoja (ja jotka ovat vieläpä ilmaisia) on joka ikisessä
nurkassa Saksan mittapuun mukaan ajateltuna.
 



 

Tässä ollaan juuri jalkauduttu Berliiniin, sen ZOB:n kupeessa.

Sitten metroon ja keskustaan mars!

 

Olemme Berliinin keskustassa. Täällä on meidän lisäksemme

3,4 miljoonaa muutakin ihmistä. Siitäkin huolimatta autoja

ei kovin paljon missään näy. Syy yksi, ei ole parkkipaikkoja. Syy

kaksi, mahtava joukkoliikenne. Syy kolme, älyttömän halpa

matkustaa joukkoliikenteessä myös täällä.

Alla on Brandenburgin portti joka aikanaan erotti ja sittemmin yhdisti

maan, on must-paikka. Eli tässä olemme Brandenburgin aukealla

ja portti näkyy selän takana. Alue on myös

suurlähetystöjen suosiossa. Täällä on joka ikinen päivä
valtavasti turisteja, paikallisia hääseurueita (olimme täällä noin
kaksi tuntia ja kaksi hääparia vietti täällä häitään sukulaistensa kanssa),
sekä tietenkin monen eri alan yrittäjää.

 



Täällä oli Starbucks ihan aukean reunassa. Siinä
nautimme kaffit ja bakelssit. Vessoihin oli kauhea jono, ja valtavan
ahtaassa kellarissa olivat vessat. Kerrallaan mahtui miesten vessaan
kaksi käyttäjää, ja kahvilassa oli ainakin 300 asiakasta! Täällä on harkittava
pissaamisensa vielä tarkemmin kuin metrovalintansa!

Brandenburgin portilta sitten ex. Itä-Saksaan ja olemme Saksan liittopäivätalolla.
Aikaa tähän kului minuutti...
 

Reichstag Building tässä selkäni takana. Tästä vain kivenheitto

niin voit bongata Merkelin, joka asuu hyvin lähellä tätä paikkaa.

 



Liikenteessä on paljon Trabanteja, tyylikkäästi maalattuina.

Näin näitä aikakin 20 lyhyen ajan sisällä Berliinin keskustassa.

Hieno "sätkätys" kuului kun ohi ajoivat.

 



 

 Brandenburgin portin ja liittopäivätalon väliin jäävä

alue on aluetta, jossa Berliinin muuri oli (kulki tästä ja halkaisi

kaupungin itään ja länteen). Tällä muurin paikalla

on muistopaikka tänään. Jokaisen idästä länteen

rynnäkönjohtajan risti ja kuolinaika on merkitty aitaan.

Osassa on lisäksi valokuva em. henkilöstä, on naisia ja miehiä.
 

Rankka paikka kaikkineen lukea ristit ja tiiviit kertomukset

heidän kuolemastaan loikkaushetkellä.

 

 Suosittelen lämpimästi Berliinin turistikierrosta. 90 kohdetta

ja oikein hyvä selostus myös englanniksi. Kestää noin kaksi

tuntia, yhden 30 minuuttisen tauon kera. Tuli nähtyä ja

kuultua todella paljon Berliinistä, sen historiasta, rakennuksista, jne.

 

Edelleen tulee seuraavaksi mielenkiintoinen paikka, jossa on Berliinin

painavin nainen. Tästä patsaalta vie luotisuora ja leveä tie

Brandenburgin porttiin ja sen aukealle. Tähän Hitler

aina ryhmitti marssivat joukot ja kaluston, eli tosi pitkä

ja luotisuora tie oli täynnä marssivaa osastoa. Hitletrin

merkistä marssi alkoi, ja vastaanotto sekä yleisö olivat

Brandenburgin alueella. 

 

Kullattu leidi muuten paina n. 10 000 kg.

 

Tietenkin 30 minuutin tauko pidetään paikassa mistä saa

makkaraa, makkaraa, makkaraa ja olutta. Toki oli

tässä markkinapaikassa paljon muutakin, mutta em. tuotteet

olivat ne mihin itse tartuin heti bussista päästyäni.

Bussi oli muuten sellainen kaksikerrosjuttu, eli ylhäältä näki

hienosti kaikki kohteet. 

Tarttui sitten linssin tämä CDU:n Saksan päämajakin.

Mielenkiintoiset paikat jatkuvat, Checkpoint Charlie.

Checkpoint Charlie oli länsipuolen antama nimitys eräälle

Länsi- ja Itä-Berliinin väliselle rajanylityspaikalle. Se sijaitsi

Friedrichstraßen varrella Zimmerstraße- ja Mauerstraße- nimisten

poikkikatujen välissä, ja se johti Länsi-Berliiniin kuuluneesta

Kreuzbergin kaupunginosasta Itä-Berliiniin kuuluneeseen

Mitten kaupunginosaan eli Berliinin vanhaan keskustaan. Sen

kautta kulkivat varsinkin diplomaatit. Saksan jaon loppuaikoina

rajanylityspaikka oli avoinna myös ulkomaisille turisteille, mutta

saksalaisten oli käytettävä muita rajanylityspaikkoja.
 

Checkpoint Charlie oli Berliinin muurin lisäksi yksi tärkeimpiä

Berliinin jaon ja kylmän sodan symboleista. Entisen Checkpoint

Charlien läheisyydessä on Berliinin jaosta kertova museo.

 



Tässä itse Checkpoint Charlie livenä

 



Potsdamer platz on hyvin suosittu kokoontumispaikka,

jossa vietetään aikaa ja ihan vaan hengaillaan. Täällä on myös

"palanen" vielä Berliinin muuria olemassa - ihan pystyssä kuten ennen

vanhaan. Tänne oli pakko tulla. Kaksi metropysäkkiä ja

Potsdamerin pysäkille seis, minuutin kävely ja

täällä ollaan. Kuva antaa aivan väärän kuvan

paikan koosta, tänne mahtuu muutama jalkapallokenttä

tämän alueen sisään.

 



Tässä kuvassa alhaalla on Berliinin ex. pääkirjasto. Kun juutalaisvainot

alkoivat niin tällä pienellä aukiolla joka kuvassa näkyy, poltettiin

em. kirjaston kaikki juutalaisten kirjoittamat kirjat.

Tällöin joku vaikuttaja oli sanonut "jos te poltatte heidän

kulttuurinsa, on sama kuin te polttaisitte heidät". Kuinka oikeassa

tämä herra olikaan!!!

 

Kaikki poltetiin, yksikään juutalaiskirja ei jäänyt kirjastoon.

 

Tässä seuraava vaikuttava kohde, liittopäivätalosta vain noin puoli

kilometriä länteen, holokaustin muistomerkki.

Tämä on noin kahden jalkapallokentän kokoinen. Keskellä

muistomerkkiä paadet ovat noin 4 metriä korkeita, ja

reunoilla vain n. 10 cm. Huima paikka!

 



Tässä olen ihmettelemässä tätä erikoista muistomerkkiä.

 



Tässä olen Potsdamer plaz:n Berliinin muurilla.

 



Muurissa näkyvät "täplät" ovat purkkaa. Aika moni

on aikojen saatossa oman merkkinsä tähän jättänyt.

 



Muuri oli yllättävän ohut, vain noin 20 cm. Se oli

TB-rakenteinen, ja noin 4 m korkea. Päällä oli

piikkilangat. Muurin edessä kompastusesteitä,

ja niiden takana sotilaat kivääreineen. Paha tästä

on yli ollut tulla.

 



 

Pakko oli ikuistaa paikka joka on tuttu U2 bändin mukaan,

Berlin - U2 - station: Zoologisher Garten.

Tästä alkoi U2 bändin Zooropa, kahdeksas studioalbumi.

Myös juuri tämän aseman kuvitusta voi nähdä em. albumissa.

 

Tämä on juuri se sama asema.

Sitten palasimme 19.50 bussilla Hampuriin, joka siis oli

Hampurissa kolme tuntia lähdöstään.

 

Hampurissa St Pauli / Reeperbahn on aina nähtävä, uudelleen.

 

Täällä näet erilaista Hampuria; ihmisiä jotka asuvat

kadulla sanan varsinaisessa merkityksessään, prostituoituja,

alkoholisteja ja vaikka mitä. Täällä heidän annetaan olla

ns. rauhassa. Ei täällä juuri poliiseja näy, vaikka meno on

melko villiä näin Suomalaisen silmin nähtynä.

 



Tässä oltiin juuri kadulla heräilemässä. Aamupalat odottivat lasipullossa!

 



Sitten aivan eri tunnelmiin; Hampurin aivan ytimessä on Rathaus,

Hamburg Townhall. Paikka joka on Hampurin logossakin. Hieno paikka,

jossa voit melko rauhallisessa ympäristössä istuskella,

ostaa pikkupurtavaa, katsella ankkoja läheisessä joessa jne.

 



Hampurissa teimme myös opastetun kierroksen. Tähän

kuuluivat kaikki Hampurin keskeiset paikat ja kohteet. Retki kesti

n. 1,45 h. Suosittelen ehdottomasti Hampurin kävijälle tätä.

Kuulet historiaa, nykypäivää ja näen paljon enemmän kuin

mitä reppusi kanssa ehtisit katsomaan.

 

Mönckebergstraße:n päässä on kaupungin rautatieasema. Se on paikka

jonne kannattaa kävellä silloin kuin "vaimot" ovat Möncellä, joka siis

on Saksan kuuluisin, pisin, monipuolisin ja vaikka mitä ja mikä -ostoskatu.

On nimittäin melko paljon erilaisia kauppoja, pelkästään kenkiä

voit ostaa varmaankin 10 eri kaupasta...

 

Rautatieasemalla on erilaisia ruokapaikkoja ainakin 15; eri

etsinisä ruokia ja juomia tarjotaan. On kauppoja ja muutakin

katseltavaa. Suosittelen reippailemaan tänne, ellet jaksa

tehdä ostoksia Möncellä ja sen ahtaissa, kuumissa, ja melko

naisenemmistöisissä kaupoissa.

 



 

Hampurissa on (oppaan mukaan) kaksi Saksan kalleinta

asuntoaluetta; Ausenalster etelä ja pohjoinen, sen länsirannalla.

Täällä minulle tuli aivan samanlainen tunnelma kuin Miamissa ja sen

Miami Beach:n rantakadulla kulkiessani, samanlaisia taloja ja autoja, sekä

samanlaisia portteja talojen edessä ja ympärillä.

 

Tässä yksi kuva toiseksi kalleimmalta alueelta etelästä,

länsirannasta. Tällaisia (yksityis)taloja oli noin 2-3 km:n matkalla vieri vieressä.

 



Tässäpä Der Spiegel:n talo Hampurissa.

Täällä toimitetaan/ painetaan Hampurin suurinta painotuotetta.

 



 

Hampurin sataman tuntumassa on kaksi funkkistyylistä ja

erikoista rakennusta, tämä on toinen...

 

 

 ja se toinen on upouusi (keskeneräinen)

filharmoonikkojen talo. Tämä Fil-talo sai maksaa arvion mukaan

7 miljoonaa euroa. Nyt sen rakentamiseen on tähän mennessä

mennyt 107 miljoonaa, ja se on edelleen kesken. Arvioidaan sen

tulevan valmiiksi 2017. Hieman ylittyy budjetoitu 7 miljoonaa euroa...

 

Tässäpä tämä keskeneräisenä...

 

 

Kuvaa alla sataman länsiosan suuntaan.

18 elokuuta pyörittiin pääasiassa keskustassa ja

sen ostosparatiisissa. Fiilisteltiin vielä yksi

päivä Hampurin hansakaupungin ilmastolla.

 

Sitten tilattiin Hansa taksi klo 16.30, ja ajettiin lentokentälle.

Ajomatka kesti noin 25 minuuttia. Varausmaksu oli 6 euroa (kun

varasi taxin etupeltoon). Taksimittari raksutti 20

euroa, eli yhteensä 26 euroa - ei paha hinta.

 

Terminaali ykkösen eteen, kamat alas ja

lähtöselvitykseen.

Pari tuntia ja taas istutaan Embraer 190:n kyydissä,

ja kyljissä lukee taas Finnair.

 



Taas menee putkeen, ja sitten riville 17. Se on hieno

paikka istua, heti siiven takana. Sitä saa hyvää kuvaa

ja filmiä noususta ja laskusta...

Kapteeni ilmoitti, että kentällä on ruuhkaa joten lähtömme

viivästyy n. 20 minuuttia. Olimme jonossa sijalla 5-7 odottamassa

lähtölupaa. Kuten kuvastakin alla näkyy niin koko ajan tuli konetta kenttään.

Kun yksi oli kentässä, niin jo seuraavan valot jo näkyivät. Jopa samaan aikaan

näkyivät "peräkkäin" kahden laskeutuvan koneen valot - aikaerolla

noin yksi minuutti - samalle kiitoradalle.

 



Pääsimme lentoon, tämän 20 minuuttia myöhässä. Tässä

nousukiidon jälkeen alle jäävää Hampuria.

 



Lennon aikana näkyi kun taivaanrannassa salamat

räiskyivät, ja välillä valaisivat koko pilvirintaman.

 

Muutenkin oli kaunista 11,5 km:n korkeudessa.

 

Lento kesti Helsinkiin vain 1.45 h.

 





 Olipa meillä hieno reissu. Koska me teimme niin paljon koko

ajan, niin matka tuntui paljon pidemmältä kuin 4 päivää.

Otimme menomatkalla aamulennon, ja tulomatkalla

iltalennon. Tällöin perillä oloaika on "maksimiaika". Vaikka

tämä on hiukan raskasta, niin tämä kuitenkin kannattaa

tehdä näin.

 

Olimme Hesassa n. 23.00, ja sitten vielä ajo kotiin. Kotona

olimme vähän kahden jälkeen yöllä. Jäi laukku muuten purkamatta.

Mutta aamulla soi kello 06.30 ja eikun töihin taas.

 

Odotamme ex. vaihto-oppilasta Suomeen taas vuorostaan

ensi kesänä meille kylään. Sitten on kai taas meidän vuoro 2016...

 

Ilman muuta me menemme!

 

Kiitos matkaajille ja etenkin isännille Hampurin päässä.

PS. tällä kertaa matkamme aikana Ruuskanen otti EM-kultaa ja
Pitkämäki EM-hopeaa. Me emme edes tienneet tätä, ennekuin
joku luki siitä netistä. Emme siis katsoneet EM-kisoja sekuntiakaan
neljän päivän aikana. Oli niin paljon parempaa
tekemistä koko ajan!