Elokuussa Etelä-Suomeen...
Nyt on aika startata Suomeen, on paljonkin paikkoja joissa ei ole
tullut kotimaassa käytyä. Esimerkiksi Porkkalan "luovutettu" alue on
tähän asti jäänyt käymättä, nyt se on koettava.
Myös Suomen eteläisin kohta Hangossa on käytävä kokemassa.
Matkalla tietenkin myös Tammisaareen ja siellä yksi yö.
tullut kotimaassa käytyä. Esimerkiksi Porkkalan "luovutettu" alue on
tähän asti jäänyt käymättä, nyt se on koettava.
Myös Suomen eteläisin kohta Hangossa on käytävä kokemassa.
Matkalla tietenkin myös Tammisaareen ja siellä yksi yö.
Tässä reitintynkää tälle matkalle!
Ja matkahan vei ensin, kuten suuniteltiinkin, Porkkalaan. Sieltä sitten Fiskarsiin, Tammisaareen,
Hankoon, Painioon, Turkuun ja lopulta taas kotiin Etelä-Karjalaan.
Moskovan rauhansopimuksessa 19.9.1944 venäläiset olivat vaatineet tukikohdan
Porkkalaan, Helsingistä 20 km länteen. Vuokra ajaksi sovittiin 50 vuotta.
Porkkalan koko on 380 neliökilometriä ja n. 10 000 asukkaan oli muutettava
10 päivässä tavaroineen. Aika urakka.
Porkkalan varsinaiselle niemelle vie kapea asfalttitie - isommalta VT 51 tieltä, ns. rannikkotieltä.
Matkaa Porkkalan kärkeen tulee 51:ltä noin 30 km, mutkittelevaa ja mäkistä reittiä.
Tien vierustoilla on vanhoja - hienoja - taloja ja maanviljelystä.
Tässä olemme Porkkalan "mamerkillä" Porkkala Marinella". Tämä on iso satama
palveluineen. Täällä oli kattoremontti päällä. Istuimme auringossa ja muistelimme,
että vuonna 1956 alue palautettiin Suomelle, eli 12 vuotta venäläinen
täällä majaili. Sitten niiden ohjuskalusto kehittyi sen verran, että tykkikalusto
menetti merkityksensä ja alue voitiin palauttaa takaisin. Vielä lähtiessään räjäyttivät
rakennuksia siellä täällä ja muutakin "pikkuvihaa" pidettiin.
Onneksi alue on taas meidän, ja se on saatu siihen kuntoon kuin
sen olla pitääkin. Hieno kohde kaikkineen. Ja kun tämän jälkeen puhutaan
Porkkalasta ja sen luovuttamisesta - olen kartalla!
Täältä ajoime seuraavaksi Fiskarin kylään ja Fiskarsin ruukkiin. Uskomaton kylä.
Jokapuolella nähtävää. Alue on pieni n. 500 ihmisen kylä. Aluetta halkoo pieni
joki josta ruukki sai ennen voimansa. Joka puolella on vanhoja ja osin
taitavasti peruskorjattuja ruukin rakennuksia ja muita kohteita.
Tässä on Juhannussalko/ laivan masto ja turisti.
Täältä löytyy mös puhelinkioski, toki jos haluaa
soittaa, niin tähän on mentävä oma kännykkä mukanaan.
Kylän raitti on noin 1 km:n mittainen ja siihen mahtuu useita kauppoja,
entisiä tehtaita, Patruunan talo, kioskeja, taidetta, pikku putiikkeja,
puistoalueita, ja vaikka mitä muuta. On kyllä kaunis ja idyllinen kylä.
Tässä seuraavassa kuvassa on entinen varuskunta.
Sitten jatkoimme matkaa Tammisaareen. Täällä majoituimme Kammantekijänkadulle,
Motel Marineen. Auton sai pihaan ja jokaisella oli oma sisäänkäynti huoneeseen.
Täällä taisi olla 39 huoneistoa, osa isompia ja osa pienempiä. Kuin kaksikerroksisia
luhtitaloja. Perushyviä ja siistejä. Hintalaatu suhde on oikein hyvin kohdallaan!
Huoneestamme kuvaa.
Ensimmäinen kohteemme Tammisaaressa oli Knipan, taitaa olla Suomen ainoa kokonaan
veden päälle rakennettu ravintola. Knipan on ehdoton kohde Tammisaaressa.
Knipanin lounasmenu oli aivan mahtava. Alkusalaatti, pääruoka,
kahvi ja jälkiruoka - total vain n. parikymppiä. Itse otin liharuuan. Oli
aivan loistavan hyvä kokonaisuus! Suosittelen lämpimästi.
Seuraavaksi kävelimme Tammisaaren Untuded Bellin kupeeseen. Se löytyy
Itäiseltä rantakadulta. Sinne oli hieno kävellä Tammisaaren vanhankaupungin läpi,
ja täälläkin löytyy rantaa ja hyvin rakennettuja lkävelyreittejä kaikkialta.
Siinä on virittämätön kello ilmassa, vaijerin varassa, kahden metallipylvään välissä.
Tammisaaren kirkko on kaunis, niin ulkoa kuin sisältäkin. Pääväri on valkoinen.
Cafe Schjerbekissä on käytävä tietenkin kaffella - Raatihuoneen torilla.
Oli upea tori ja rakennukset sen ympärillä. Idyllinen. Täällä muuten on ihkaoikea
tori aamuisin, jossa myydään kaikkea taivaan ja maan väliltä.
Tammisaaren museon ulkopihaa. Tämä löyyyy ns. rantakadun makasiinien
yläpuolelta.
Tammisaaren vierasvenesatamaa. Täällä on todella laaja satama, ja jossakin
kerrottiin, että tammisaaressa käy kymmeniä tuhansia veneitä vuodessa "parkissa".
En ihmettele palveluiden määrää näin ollen n. 15 000 asukkaan kaupungissa - palvelut
ovat erinomaiset, ja hotelleja ja ravintoloita on joka lähtöön.
Oli hienoa kävellä rantabulevardilla kauppoja kierrelleen kun lämmintäkin piisasi,
+ 26 astetta oli ilmassa (varjossa). Oli aivan pakko nauttia nestettä ajoiottain, emme
kuitenkaan tainneet päästä litramäärissä siihen "suositeltavaan" määrään - mutta
kyllä koetimme ainakin vähän.
Tammisaaren vanhaa kaupunkia. Tämä on Tammisaaressa ihailtavan laaja
kokonaisuus. 5-10 korttelia löytyy vanhaa kaupunkia. Ihan mahtavasti
ylläpidettyjä taloja, ikkunapuitteita, ovia, aitoja, jne. Tämä on
aivan pakko kiertää kun Tammisaaressa on käymässä.
Cafe Gamla Stan vanhassa kaupungissa. Hieno taukopaikka. Omenapuut
pään päällä luo mukavan varjon jota täydentää aurinkosuojat. Omenamehu jota juot
on todellakin lähijuomaa - se on suoraan "pään päältä".
Kun asiakkaat jättivät pöydän, pikkulinnut tiesivät mitä on tehtävä! Ja se oli tehtävä nopeasti,
sillä kohta tuli tarjoilia ja siivosi ja desinfioi koko pöydän!
Helenen katu.
Tammisaaresta löytyy myös Linnanmäki. Täällä ei ole
laitteita, mutta yhden linnan kivijalka kaikkineen lötyy. Pidän tästä enemmän
kuin siitä joka on isossa maalikylässä.
Tässä Tammisaaren vanha palotorni, joka nykyään on yksityiskäytössä.
Katu jolla asuimme vanhan kaupungin kupeessa. Täällä kadut ssaivat nimensä
asukkaiden mukaan. Miltei kaikilla kaduilla vanhassa kaupungissa oli nimi joka
viittasi jollain tavalla joko ammattiin tai paikalliseen "kuuluun" henkilöön.
Elokuvateatteri Tammisaaressa. Eksoottisen näköinen - ja oloinen. Persoonallinen.
Myös tämä toinen Tammisaaren leffateatteri on eksoottinen ja omaperäinen.
Tammisaaressa oli myös oikein hieno kävelykatu, jolla oli mukava istuskella
penkillä ja katsella kaupungin menoa. Rauhallinen ja mukava katu.
Tammisaari oli hieno kokemus "taas kerran". Tänne kyllä palaa aina mielellään!
Sitten kokka kohti Hankoa. Ajoimme auton B8 -hotellin parkkiin. Ajoaika
on muuten vain noin 30 minuuttia, niin vierekkäin nämä kaupungit ovat.
B8 - eli osoitteen nimen mukaan Bulevardi 8 hotelli on muuten
entinen poliisiasema, ja kehuvat hotellia mutkattomaksi - sitä se olikin.
Meilläkään ei ollut mutkaa mukana.
Seuraavaksi Suomen eteläisimpään pisteeseen eli Hangon
Tulliniemeen. Tähän saakka pääsee ilma "papereita", koska seuraavana on
tulli ja merivartioasema. Olemme etelässä. Jos on oikein tarkka, niin pohjoista
patikkapoplkua pääsee vielä hieman etelämmäksi, paikkaan joka näkyy tästäkin.
Meille tämä oli Suomen eteläisin kohta, koska tänne saakka pääsi "helposti".
Täällä oli kahvila leirintäalueen kupeessa - jossa piipahdimme ja nautimme
jäätelöt ja kaffit.
Hiekkarantaa ns. silmänkantamattomiin. Taitaa Hangossa olla sitä noin
30 km yhteensä. Koko kaupunki on rakennettu rantaan kiinni.
Tornin jälkeen Hangon Kasinon kupeeseen. Upea kokonaisuus ja tie tänne kulkee
ns. pitsihuviloiden kautta. On Villaa ja taas toista Villaa, jne. Näistä monet ovat näin kesäisin
majoituskäytössä. Tyylikäs on kävellä tämä Appelgrenintie.
Hangossa on vapaudenpatsas. Tässä se seisoo kahden leijonan vartioimana.
Leijonapuisto on tämä puisto nimeltään - osuvasti. Olen käynyt myös sillä NY:n
vapauden patsaalla, se oli hieman isompi ja sinne mentiin vesitse laivalla.
Hangon kirkko seisoo jykevästi mäellään. Kaunis on tämäkin.
Emme käyneet sisällä, koska oli menossa rippikirkko par aikaa. Kirkon oven edessä
oli parijono kummilapsia ja heidän kummejaan - tällä kertaa jätimme liittymättä
tähän jonoon viimeiseksi pariksi vaimoni kanssa.
Nousimme seuraavaksi Hangon vesitorniin. Täältä näkymät olivat melko tyylikkäät.
Nousu maksoi kokonaista kaksi euroa. Hissi nousi "kerrokseen" no 4 melko
hitaasti ja loivasti mutkitellen. Täältä näkyy koko Hanko, ja naama on kuin
Hangon keksissä!
Paluumatkalla kävimme Appelgrenintien eräässä Villassa kahvilla. Tämä
oli Villa Maija. Ovat nämä upeita. Useissa alakerrassa on ravintola/ kahvila,
ja yläkerrassa joko yksityistilat tai "hotelli".
Tässä Hangon Kasino vielä kaikessa komeudessaan.
Kasinon kupeesta nousee Puistovuorelle rakkauden polku. Tietenkin
se piti käydä katsomassa ja kokemassa. Polun pituus noin 1 km.
Polun kupeesta löytyy Hiidenkirnu.
...ja tykkiasemia. Hangossa on aina ollut vahva rannikkopuolustus.
Erikoinen on myös Smörmagasinet -ravintola. Se löytyy kahden sataman "välistä" ja
tänne ajetaan ikään kuin aallonmurtajaa myöden, ja ihan sen päässä tämä löytyy.
Tähän loppuu maa Smörmagasinetin luona, ja tässä tämä ravintola on.
Suomi on iso maa, ja täältä löytyy ihan vaikka ja mitä koettavaa ja katsottavaa.
Oli uskomattaoman hieno nähdä näiden pienehköjen kaupunkien elämää ja matkakohteita.
Suomessa kannattaa kyllä matkustaa - sittenkin - kun Korona on ohitse.
Mitä jäi etenkin mieleen:
- Suomen rannikkoseutu on kaunista seutua
- miten näin pienet kaupungit kuin Tammisaari (15 000 asukasta) ja Hanko (8 000 as)
kykenevät näin laajaan ja monipuoliseen palvelun tuottamiseen - kummaksun
positiivisella tavalla asiaa - täällä yritetään ja tehdään
- kaikkialla huomioidaan matkaajat hyvin, löytyy palveluita joka lähtöön
- ravintoloita oli runsaasti ja näiden tarjonta oli hyvää
- kaikialla pärjäsi erinomaisesti Suomen kielellä (en ollut tästä varma)
- meitä matkaajia oli runsaasti liikenteessä vaikka oli elokuu 2020
- kavomaskeja näkyi todella vähän ihmisillä (pl. palvelun tuttajat)
Hieno reissu. Ehkä ensi vuonna tästä matkaa jatketaan rannikkoa
myöden kohti pohjoista!
Suomessakin on hienoa nähtävää ja matkailu kannattaa myös kotimaassa!
