Suomen vapaussota 1918
Liikkeelle 07.40 Niivan edestä kohti vapaussotaa. Siitä sitten Rakuunan mäelle
ja loput kyytiin. Sitten bussi olikin käytännössä täynnä.
Matka vei tänään kohti vapaussotaa ja tätä myöden Imatralle,
Joutseniin ja Lappeenrantaa. Poliittiset vastakkainasettelut luotiin
niin Lappeenrannassa kuin muuallakin siten että tämä toiminta
kärjistyi 1899 helmikuun manifestiin.
Matka vei tänään kohti vapaussotaa ja tätä myöden Imatralle,
Joutseniin ja Lappeenrantaa. Poliittiset vastakkainasettelut luotiin
niin Lappeenrannassa kuin muuallakin siten että tämä toiminta
kärjistyi 1899 helmikuun manifestiin.
Varsinainen kriisiytyminen syntyi kuitenkin vasta
suurlakossa, joka Lappeenrannassa alkoi 30. lokakuuta 1905.
Pian tämän jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit ja
näitä vastaavat valkoisten joukot. Maa oli jakautumassa.
Mutta hypätään nyt kuitenkin tästä vuoteen 1942 ja Kaukopäähän,
koska matkasimme maantieteellisesti juuri näin...
Mannerheim oli aluksi itse ollut sitä mieltä
että hän ei järjestä syntymäpäiviä lainkaan.
Tasavallan presidentti oli kuitenkin saanut Mannerheimin
pään kääntymään ja hän taipui pieniin juhliin ratapihalla.
Hitler matkusti Kaukopäähän Mannerheimin syntymäpäiville
suurlakossa, joka Lappeenrannassa alkoi 30. lokakuuta 1905.
Pian tämän jälkeen perustettiin työväen järjestyskaartit ja
näitä vastaavat valkoisten joukot. Maa oli jakautumassa.
Mutta hypätään nyt kuitenkin tästä vuoteen 1942 ja Kaukopäähän,
koska matkasimme maantieteellisesti juuri näin...
Mannerheim oli aluksi itse ollut sitä mieltä
että hän ei järjestä syntymäpäiviä lainkaan.
Tasavallan presidentti oli kuitenkin saanut Mannerheimin
pään kääntymään ja hän taipui pieniin juhliin ratapihalla.
Hitler matkusti Kaukopäähän Mannerheimin syntymäpäiville
4.6.1942 Kaukopäähän. Tämä taisi olla Hitlerin
ainoa ns. ulkomaanmatka, ellei oteta laskuun
niitä maita jotka Saksa valloitti ja Hitrler sen vuoksi
kävi näissä maissa ja näiden kaupungeissa.
Tässä kuvassa alla on se ratapiha jossa vierailu Suomessa
ainoa ns. ulkomaanmatka, ellei oteta laskuun
niitä maita jotka Saksa valloitti ja Hitrler sen vuoksi
kävi näissä maissa ja näiden kaupungeissa.
Tässä kuvassa alla on se ratapiha jossa vierailu Suomessa
tapahtui. Tässä oli aikanaan viisi raideparia jossa oli kaksi junaa.
Mannerheim ja Hitler olivat vähän näistä erillään,
ja tapasivat vaunussa. Vaunun molemmin puolin
oli metsää ja täällä suojaavat joukot.
oli metsää ja täällä suojaavat joukot.
Kun Hitler laskeutui Immolaan niin kone ei ollut törmätä
Kaukopään tehtaan piippuun, vaan koneen vasen
etupyörä "laahasi" ja vasen eturengas syttyi
laskussa tuleen. Kone otti pienen korjausrempan
jälkeen uuden testilennon, ja tällöin se lensi melko läheltä
tornia. Siitä johtuu legenda jossa kerrotaan
että Hitler oli törmätä torniin Suomessa.
Tässä vielä lähempää se paikka jossa Hitler ja Mannerheim kohtasivat.
Kohtaaminen muuten kesti kaksi tuntia pidempään kuin
mitä sen piti kestää (13.00 - 18.00).
Tässä pätkää vierailusta
Ja tässä toinen pätkä Kaukopäästä
Ja tässä salaa nauhoitettu pätkä jossa Hitler ja Mannerheim keskustelevat
esimerkiksi Neuvostoliitosta. Harvoin on kuultu Hitlerin
puhuvan tällä tavalla ihan ns. perusäänellä.
Tässä tämä paikka jossa kaikki tämä tapahtui.
Alueella on muistomerkki Mannerheimin 75 vuotis
syntymäpäivän ja tapaamisen muistoksi. Muistomerkki oli alunperin
nykyisen verkkoaidan sisäpuolella, mutta nyt se on
siirretty täältä pois että merkkiä pääsee katsomaan ilman
kulkulupia. Kivi pystytettiin 1983, ja se siirrettiin 1984 tähän Saimaanhovin
tien mutkaan jossa se nyt on.
tien mutkaan jossa se nyt on.
Tässä vielä kyltti jossa kerrotaan tarkemmin muistomerkistä ja
tapahtumasta sen taustasta.
Aikanaan SE tehtaan piippu oli numero 2 kohdalla (alla), ja ratapihan
tapahtumasta sen taustasta.
Aikanaan SE tehtaan piippu oli numero 2 kohdalla (alla), ja ratapihan
sijainti oli numero 6 ja 11 välissä. Kuva on otettu numero 10 kohdalta.
Sitten harpataan taas talvisodan vuosiin ja Simo Häyhään.
Tässä olen Simon haudalla Ruokolahdella.
Simo sai tililleen yhtensä 542 "tiputusta". Hän oli Valkoinen
Kuolema - Belaja Smert - Venäläisten mukaan.
Häyhän tunnetuksi tekemä lause, kun häneltä oltiin kysytty "koetko
Häyhän tunnetuksi tekemä lause, kun häneltä oltiin kysytty "koetko
pahaa omaatuntoa kun olet ampunut niin monta?" oli
seuraava: Tein sen mitä käskettiin, niin hyvin kuin osasin.
Simo Häyhä kuoli 1.4.2002 Haminassa sotaveteraanien hoitokodissa.
Simuna
Onpa tällä hautausmaalla toinenkin merkkimies, P Susitaival.
Paavo Oskar Edvard Susitaival (vuoteen 1927 Sivén; 9.2.1896 Helsinki - 27.12.1993 Lappeenranta) oli everstiluutnantti, kansanedustaja ja Isänmaallisen Kansanliikkeen aktiivi.
Susitaival oli aktivisti, joka oli valmis ratkomaan asioita suoraan ja ilman
tarpeettomaksi katsomaansa poliittista korrektiutta, eikä kaihtanut laittomia keinoja.
Häntä pidetään organisaattorina ja johtajana
Hän oli veljensä Bobi Sivenin kanssa myös todennäköisesti Suomen ensimmäinen
partiopoika. Bobi Sivén ampui itsensä toimiessaan Repolan ja Porajärven
väliaikaisena nimismiehenä vastalauseena Tarton rauhansopimukselle,
jossa kyseiset kunnat luovutettiin Neuvosto-Venäjälle.
Paavo Susitaival toimi aktivistina jääkäriliikkeessä ja joutui
jättäytymään pois Saksan koulutusmatkalta, sillä santarmit
ja suomalaiset viranomaiset seurasivat hänen isäänsä Valter Oskar Siveniä.
Susitaival osallistui etappitoimintaan, pyöritti värväystä Elmo Kailan
kanssa ja toimi Suomen sisällissodassa lentävän osaston päällikkönä
Venäjänsaaren retkellä, jonne Susitaival lähti omatoimisesti Joensuun
sotilaspiirin päällikön tehtävistä, joita hän hoiti peitenimellä Paul Sandberg.
Myöhemmin hänen hiihtojoukkonsa alistettiin Karjalan ryhmän X pataljoonalle
ja hän juuttui joukkoineen asemasotaan Ahvolaan.
Sisällisota loppui, ja Susitaival jäi Suomen armeijan palvelukseen.
Hän järjesti Saksassa ensimmäisen suomalaisille upseereille suunnatun
sotakorkeakoulukurssin. Kurssin johtajana toimi yleisesikuntamajuri
Wilhelm Bruckner. Myös Susitaival osallistui kurssille oppilaana.
”Vanha Vaskisti” kuoli 27. joulukuuta 1993 Lappeenrannassa.
Hänet haudattiin vajaat kaksikymmentä vuotta aikaisemmin kuolleen
vaimonsa viereen Ruokolahden hautausmaalle.
Susitaipaleen omin sanoin hänen elämänsä käsitti ”Kolme sotaa.
Kaksi kapinaa. Neljä linnareissua. Kerran valitettavasti myös eduskunnassa...”
Tällaisia miehiä ei enää ole olemassa.
Sitten palataan vuoteen 1942...
Tässä Kaukopään lähellä oleva Imatran lentokenttä, joka
on edelleen käytössä Imatran ilmailukerholla. Tässä kuvassa
näkyy sitä kenttää jolle Adolf laskeutui koneellaan 4.6.1942.
Täällä on kaunis muistomerkki ratkaisevalle ilmajoukolle, Kuhlmey:lle.
Kuvassa Kenr. Antti Lankinen muistomerkin vieressä.
Lento-osasto Kuhlmey (Gefechtsverband Kuhlmey) oli komentajansa
everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan nimetty II MS:n aikainen Saksan ilmavoimien (
väliaikainen osasto, joka oli koottu Kuhlmeyn komentaman Schlachtgeschwader 3:n
ympärille. Osasto osallistui jatkosodan kesän 1944 puna-armeijan suurhyökkäyksen torjuntataisteluihin.
Kurt Kuhlmey
Kurt Kuhlmey
Immolan kentälle pystytettiin tämä muistokivi 23. heinäkuuta 1994 osaston muistoksi.
Hyökkäyksen alettua 9. kesäkuuta 1944 Mannerheim pyysi Saksalta lisäapua.
Adolf Hitler lähetti osaston Suomeen 12. kesäkuuta. Se saapui Immolan lentokentälle
17. kesäkuuta, jonka jälkeen kenttä oli kokonaan osaston käytössä.
Osasto teki 1 242 taistelulentoa ja pudotti 577 tonnia pommeja.
Se tuhosi 151 vihollisen konetta, vähintään 200 panssarivaunua
sekä kymmeniä siltoja ja huoltokuljetuksia. 23 osaston lentäjää kuoli
ja 24 haavoittui taisteluissa. Osasto menetti taistelutoiminnassa 27 konetta.
Suomen ilmavoimien lisänä osasto kaksinkertaisti hävittäjävahvuuden
Karjalan kannaksella ja auttoi siten haastamaan NL:n ilmaherruuden.
Immolassa olonsa aikana osasto teki myös muutaman sotalennon
Viroon Narvan rintamalle.
Tässäpä muuten linkki pieneen dokumenttiin
liittyen lento-osasto Kuhlmey:n
Siitä sitten tosiin aatoksiin ja lounaalle ex. Grand Hotel Cascade:n. Nykyisin paikka
tunnetaan Imatran valtionhotellina. Hotellin on suunnitellut Usko Nyström,
ja se on valmistunut 1903 jugend linnaksi. Ennen tätä, tällä paikalla on
ollut kaksikin puurakenteista hotellia jotka paloivat 1900 -luvun alussa.
Hotelli toimi sotilassairaalana sisällissodan aikana. Toisen
maailmansodan aikana se oli Kannaksen armeijan esikunta. Jatkosodassa se
oli päämajan sotilashallinto-osastona.
Vuosina 1985 - 1987 hotelli restauroitiin väritystä myöten
alkuperäiseen asuunsa. Kyllä tällä kelpaa lounastaa.
Hotellia vastapäätä on hieno ja tyylikäs - ja kodikas ihan kirjaimellisesti -
kotimuseo. Tämä on Ikävalkon museo. Paikka sanotaan myös
lotta ja veteraanimuseoksi.
Museo on avattu yleisölle vuonna 2000. Tämä museo on Piponiuksen talossa.
Piponiuksen talo on Imatrankosken kauneimpia rakennuksia. Lääkäri
Henrik Piponius teetätti sen vastaanotto- ja asuintalokseen vuonna 1925.
Hän oli legendaarinen lääkäri ja hän rakennutti talon vuonna 1925
kodikseen ja vastaanottotiloikseen. Tohtorin kuoltua jo vuonna 1927
taloon tuli vuokralle toinen imatralaislääkäri R. R. Rima,
jonka kotina ja vastaanottona rakennus toimi yli 40 vuoden ajan.
Nykyisin talo kuuluu Eila Ikävalkolle, joka perusti siihen museon miehensä,
sotiemme veteraanin, varatuomari Reino Ikävalkon kanssa.
Talon emäntä Eila on entinen lotta.
Veteraanimuseossa vaalitaan toisen maailmansodan ja veteraanien muistoa.
Näytteillä on talvi- ja jatkosodan muistoesineitä kuten Lotta Svärd-järjestön
lotan pukuja sekä talvisodan kuuluisan tarkka-ampujan
Simo Häyhän muistonurkkaus. Esillä on myös useita suomalaisten ja
neuvostoliittolaisten sotilaiden asepukuja.
Veteraanimuseon opastetulla kierroksella käydään läpi Suomen historiaa
niin Ruotsin vallan kuin autonomian ja vapaussodan ajaltakin.
Vierailijat saavat valokuvata sekä ottaa interaktiivisesti osaa
historian tapahtumiin näyttelemällä historian henkilöitä.
Lisäksi museossa tutustutaan aiempien omistajien sekä talon
omaan historiaan. Nähtävillä on muun muassa upea freskomaalaus
vuodelta 1926. Myös Reino Ikävalkon urheiluharrastukselle
on omistettu museosta yksi huone, jossa on esillä muistoja
Helsingin, Meksikon ja Moskovan olympialaisista.
Olipa mielenkiintoinen kohde - suosittelen.
Tässä on tämä tyylikäs fresko 1926 vuodelta. Itse Piponius on tämä kuvassa hattupäinen
herra. Hänen vaimonsa on oikealla puolella punaisessa asussaan. Ja
heidän poikansa on sinipaitainen kuvan henkilö.
Suomen kansalle!
Sanoja jotka kantavat tänäänkin.
Tässä vielä kuvaa heti museoon astuttaessa.
Täällä on yhteensä yhdeksän huonetta täynnä isänmaallisuutta.
Seuraavaksi siirrymme muistomerkille joka on omistettu Jääkärimajuri
Kaarlo Armas Ståhlbergille (kuva). Hän oli Lapualainen ja todella
peloton taistelija. Hän ei pelännyt mitään ja oli vain ajan kysymys
milloin hän uhraisi henkensä vapauden puolesta.
Tämän kiven päällä hän seisoi kun konekiväärin luotisuihku
läpäisi hänen rintansa, Juuri tätä ennen olivat miehet huutaneet
häntä pois kiven päältä.
Ståhlberg liittyi Saksassa Jääkäripataljoona 27:n 11. maaliskuussa 1915. Ståhlberg palasi toukokuussa 1916 Suomeen osallistuakseen jääkärivärväykseen,
joskin aikaansaannokset toimessa olivat vähäiset. Jääkäripataljoona 27:n
1. komppaniassa hän toimi ylijoukkueenjohtajana, Saksalaisen luutnantti
Dietrichin ohjauksessa.
Aa-joen taisteluiden aikaan Ståhlberg sai aikaan vakavan kriisin
jääkäreiden keskuudessa kun hän ampui 24.1.1917 kieltäytyneen lapualaisen jääkärin
Matti Sven Saarikosken (1890–1917). Vaikka sotaoikeus vapautti Ståhlbergin,
ja esimerkiksi hauptzugführer Erik Jernströn katsoi hänen menetelleen
ainoalla oikealla tavalla, monet jääkäritoverit pitivät Ståhlbergiä murhaajana.
Ståhlberg oli luomassa suomenkielistä komentosanastoa Saksan armeijaan
Suomalaista pataljoonaa varten. Komentosanat otettiin käyttöön myös
Suomen armeijan tulevaan palveluohjesääntöön, jonka senkin
panivat jääkärit alkuun Saksassa.
Suomen perustettavassa armeijassa Ståhlberg sai vastuullisen tehtävän
jääkärirykmentti III:sta, jonka sijoituspaikka oli Savonlinna.
Hän toimi Rykmentin päällikkö Eversti von Colerin adjutanttina:
Myöhemmin hän sai Karjalan 3. rykmentin komentoonsa.
Ståhlberg saapui Imatralle 19. maaliskuuta valmistelemaan hyökkäyssuunnitelmia
Joutsenoa varten ja osallistui Joutsenon rintaman taisteluihin.
13. huhtikuuta hän saapui Karsturantaan selvittämään rintamatilannetta,
jossa hän koki kohtalonsa vihollisen selustassa tehdyllä tiedusteluretkellä.
Hän nousi vihollisen tulesta välittämättä kivelle tähystämään vihollisen
asemia ja sai kuolettavan osuman sydämeen vihollisen luodista.
Ståhlberg oli kuollessaan naimaton ja kirjoilla Helsingissä.
Hänet on haudattu perhehautaan Helsingin uudelle hautausmaalle.
Joutsenon kirkko oli seuraava kohteemme.
Joutsenon kirkko vihittiin käyttöön vuonna 1921.
Kirkon on suunnitellut ALAVUDELTA kotoisin oleva arkkitehti Josef Stenbäck (kuva).
Hän on suunnitellut yhteensä uskomattomat 35 kirkkoa.
Joutsenon kirkkoa korjattiin vuonna 1965 yliarkkitehti Martti Välikankaan sekä
vuonna 1996 arkkitehti Matti Kärjen suunnitelmien pohjalta.
Viimeisessä korjauksessa kirkkoon hankittiin esimerkiksi uudet
penkit sekä äänentoistolaitteet.
Joutsenon kirkko vihittiin alunperin Johanneksen kirkoksi, ja sen
tunnuslauseena on "Jumala on rakkaus". Lause on ikuistettu
varhaisempien kirkkojen muistolaattaan. Tälle perinnölle ja sanomalle
Joutsenon seurakunnan toiminta rakentuu nykyisinkin.
Kirkon mosaiikkialttaritaulun aiheena on "Jeesus vastaanottaa syntisiä"
ja sen on tehnyt taiteilija Bruno Tuukkanen.
Täältä sitten Eteläpään bussilla Lappeenrantaan ja sitä kautta
Taipalsaarelle. Päivä oli kulunut jo 17 tunnilleen, mutta hyvä
reissu oli. Paljon nähtävää ja koettavaa ihan "kotikulmilla".
Taipalsaarelle. Päivä oli kulunut jo 17 tunnilleen, mutta hyvä
reissu oli. Paljon nähtävää ja koettavaa ihan "kotikulmilla".
