Matkoja sinne ja tänne... Traveling here and there...: elokuuta 2015

Tsekin Prahaan marraskuussa 2015

Praha on Tšekin pääkaupunki ja maan suurin kaupunki. Kaupungissa on noin
1,3 miljoonaa asukasta. Praha sijaitsee Vltavajoen rannalla. Kaupungin hyvin säilynyt

historiallinen keskusta kuuluu Unescon maailmanperintöluetteloon.

Kaupungissa on erittäin paljon nähtävää ja tehtävää. Prahassa on

paljon ns. vanhoja rakennuksia edelleen olemassa, Praha on

säilyttänyt historiansa julkisivussaan tähän päivään saakka.

Käymme vaimon kanssa myös oopperassa Prahan reissulla.
Kansallisoopperassa (National Theatre) menee Dvorakin Jacob tällöin.
Tässä kuva Prahan Kansallisoopperan katsomosta.

Nyt lueskellaan matkaoppaita ja pohditaan mitä kaikkea

mukavaa Prahassa voi tehdä neljän päivän matkalla.

Tässäpä kartta Prahasta

Ja tässä on julkisten (kulkuvälineiden) reittikartta..

On siinä reittiä ja välinettä. Joka paikkaan pääsee toki jalankin,
kaupunki on niin kompakti ja "tiivis". Mutta täytyyhän se
kokeilla kolmen päivän (72h) kortilla bussia, ratikkaa ja metroa.
Saattaa löytyä jopa lauttaliikennettäkin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Landing Prague
https://www.youtube.com/watch?v=ewmA7mM7gjU

Take off Prague
https://www.youtube.com/watch?v=BPngaNJ7DnQ

Lentomme on muuten 13 päivä ja perjantaina, miten sattuikaan.
Viimeksi lensimme päivämäärällä 9.11... ja hyvin meni kuitenkin.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Tästähän se aina alkaa, oman kodin edestä. Navigaattori näyttää että matkaa
on jäljellä Airport-hotelli Cumulukseen 229 km. Matka alkaa.
Kello oli 14.02, 12.11.2015 torstaina.

Oli muuten melko paha löytää tämä nykyinen lentokentähotellihässäkkä.

Enää tänne ei pääse suoraan lentokentälle vievältä tieltä, tielinjaukset

ovat aivan uudet. Mekin käännyimme sitten liittymästä "A" ja

ajoimme uudelleen kehätielle, ja sieltä takaisin taas itään. Sitten

Veromiehen kohdalta teollisuusalueelle ja sieltä mutkien

kautta hotellille. Aika sekava on tielinjaus nykyään.

Saisi myös olla merkintöjä ja opasteita enemmän!

Ensi kerralla käännyn jo Veromiehen liittymästä oikealle, en edes

koeta aja lentokentälle.

Täältä hotellilta kulkee busseja "ilmaiseksi" terminaaliin eestaas. Koska

meilläkin oli aamulento, niin ilman muuta ensin nukutaan yö

rauhassa - eikä olla sitä auton ratissa.

Sitten aamusta terminaaliin ja aamukaffeille. Oli vimoset
kaffit tässä paikasa. En viitsi edes sanoa mitä maksoi
kahvi, konjakki ja Iriscoffee. Mutta sen sanon, että
viimeisen kerran tässä paikassa nämä nautin.

Nyt myös ymmärrän miksi paikka oli melkein tyhjä,
ja kuitenkin viereisissä paikoissa oli ihmisiä
nauttimassa "aamupalaa"...

No kaksi kertaa samalla kerralla!

Meidän portti on tämä. AY715 Hki - Praha. Portti 28.

Tässä on taulu jossa kerrotaan, että lentomme lähtee 09.35.

Ja tässä on automaatista tulostamani Boarding pass.

Kyllä on nykyään hienoa kun voi tsekata itsensä lennolle netissä

36 h ennen lähtöä, ja kentällä voi itse tulostaa automaatista

tarrat laukkuihin ja tämän boarding passin. Toista oli ennen!

Vimoset soitot kotiin ja jännän edessä. Kohta alkaa lastaus.
On aina koetettava muistaa, että jo matkustaminenkin on lomaa.

Koneen piti olla Embraer 190, mutta meitä oli niin paljon

matkalla Prahaan, että koneeksi oli vaihtunut Airbus 320. No tilaa

oli enemmän ja kone suurempi.

Koneen infotaulu kertoo, että matkaa on edessä 1320 kilometriä.
Se kuluu kahdessa tunnissa hyvin.
Aikaeroa oli Tsekkeihin - 1 h.

Lento oli muuten mukava, mutta koneessa oli mukana suomalainen hölmö

polttariporukka - viisi nulikkaa. He melusivat, hölmöilivät ja tekivät

kaikkea mikä häiritsi tietenkin muita matkustajia. Kun pääsimme Prahaan niin

pojat saivat maksulapun kouraan, ja paikallinen poliisi oli odottamassa heitä, aivan oikein!

Hävetti olla Suomalainen.

Muuten,... ennen lentoa tuli ihan lentokapteeni - napakka nainen -

kertomaan pojille, että koneessa sitten ollaan hiljaa ja käyttäydytään

kunnolla, pojat kyllä lupailivat...

Taivas oli täysin pilvessä, ja maisemat sen mukaiset.

Kaunista oli lentää 12 km:n korkeudessa ja katsella pilviä alapuolella.

Eikä aikaakaan kun laskeuduimme Prahaan. Hyvä oli

lentäjä, lensi mukavan aggressiivisesti, ja teki oikein hyvän laskun Prahaan.

Ja tässä ollaan Havelin lentokentällä Prahassa. Ihan hyvä ja

mukavankokoinen kenttä - ja kaikki toimi hyvin.

Sitten käveltiin matkalaukkujen ottopaikalle. Ja sen jälkeen odottamaan
lentokenttäkuljetusta. Siinä olikin jännä paikka, kun ei omaa kylttiä
ollut lainkaan näkyvissä - muita nimiä oli kyllä vaikka kuinka paljon.

Olin jo lähdössä ulos etsimään Resothoppaa, kun tuli vastaan
setä, jonka kyltissä oli oma nimeni. Sitten kyytiin ja Britti pariskunnan
kanssa omille hotelleille. He olivat Pohjois-Englannista ja myös
ensimmäistä kertaa Prahassa, kuten mekin.

Sitten olimmekin jo Prahan kolmannessa kaunpungin osassa, ja
hotell Billy Lev:ssä. Hotelli oli kasarihenkinen, mutta ihan hyvä.
Respasetä oli todennäköisesti vanha sotilas, koska kaikki ohjeet tulivat
järjestyksessä ja tiiviisti, hyvä asiakaspalvelija oli tämä kaveri.

Huoneemme

Ikkuna kadulle päin

Eikä aikaakaan kun lähdimme jo kaupungille. Noin tunnin lepäsimme ja sitten
bussiin nro 207. Pysäkki oli noin 200 m:n päässä hotellista. Busseja
kulki noin 4 - 5 minuutin välein. Ne olivat hyviä, mutta melko
täysiä ihan jokainen kerta. Mutta se ei haitannut menoa.

Tässä ollaan vanhan kaupungin baarissa nauttimassa Tsekkiläistä
olutta ja lounasta. Tämä oli "pyöräilybaari". Seinillä oli
lautasia, joissa jokaisessa oli jonkun paikallisen pyöräilijän
nimi, näin tarjoilija kertoi kun asiaa kysyin. Siisti ja hyvä paikka.
Ruoka oli kerrassaan edullista ja hyvää.

Ruoka oli näin korkealentoista (kuva alla), ja ilmekin on sen mukainen.

Otin toisen oluen ja pyysin tarjoilijaa suosittelemaan minulle jotain.

Pöytään tuli olut, joka oli hyvällä tavalla makeaa ja paksua. Olipa

siinä appelsiinin viipalekin kiinnitettynä.

Olut oli jopa halvempaa kuin hapotettu vesi. Uskomatonta!

Täällä kaksi ihmistä syö hyvät lounaat ja juo niiden
särpimenä muutamia oluita, alle 30 euron - ja ollaanpa vielä
ihan turistialueella....

Yksi euro oli noin 25 Tsekin kruunua.

Tässä olemme matkalla kohti vanhan kaupungin keskustaa.

Hieno aukio, jota ympäröivät historialliset rakennukset. Kaikkialla

on vanhoja rakennuksia ja kaikenlaisia pyhäkköjä

on melko runsaasti.

Vaikka oli marraskuu, niin kaikkialla oli ihmisiä - niin turisteja

kuin paikallisiakin.

Tässä on vanhan kaupungin aukion Cram Matky Bozi Brem kirkko.

Ja tässä on kuuluisa Prahan astronominen kello. Tämä on
yksi kymmenestä Prahan suuresta nähtävyydestä. Tämän kaikki
käyvät tietenkin katsomassa, niin mekin!

Emme vaan koskaan sattuneet paikalle ns. tasatunnin aikana. Tällöin
kellon tornin luukut aukeavat, ja siellä menee patsaita luukkujen ohi.
Vähän samaan tapaan kuin käkikello meillä, mutta suuremmassa mittakaavassa.

Täällä pääsi myös parin euron pääsymaksua vastaan kipuamaan

Prahan vanhan kaupungin torniin. Tietenkin kipusimme ja

katoimme Prahaa ylhäältä. Hieno oli torni, ja olipa

hienoa käydä täällä tornissa. Sen pääsi kiertämään kokonaan

ympäri "ulkokehää myöden" ja sieltä näki koko kaupungin.

Lisää kuvia tornista Prahan kaupunkiin.

Alas oli pitkä matka...

Siinä on vanhan kaupungin sydän ja -aukea ylhäältä nähtynä.

Olin siellä siis minäkin.

Kuvaa keskustaan päin.

Tästä kuvasta voi nähdä missä hotellimme oli. Ihan kuvan vasemmassa

laidassa näkyy TV-torni. Siitä vielä vasemmalle noin 200 metriä, ja

siellä on Hotell Billy Lev.

Tänne ei pidä tulla humalassa.

Saman tornin alla oli hieno huoneisto, en tiedä mikä tämä oli. Ovet olivat

auki "väliaikaisesti", kun tänne kannettiin tuoleja. Kävimme ilman muuta

heti sisällä, eikä aikaakaan kun meitä hätistettiin jo pois. No näimme paikan kuitenkin.

Lähdettäessä vanhan kaupungin sydämestä Kaarlen siltojen suuntaan,

näimme mahtavan - seinän kokoisen - reliefin. Vaikuttava.

Kaupungissa on todella paljon kapeita ja idyllisiä

katuja. Matkaoppaassakin luki, että niitä on niin paljon,

että edes paikalliset eivät osaa niissä kaikissa kulkea.

Me osasimme kirjallisen oppaan ja navigaattorin (Lumia) avulla oikein hyvin. Me emme

kävelleet pääkatuja, vaan kiertelimme siellä täällä, ja aina koetimme

ottaa eri reitin kohteesta toiseen. Tässä on reittiä kohti rantatietä Kaarlen

siltojen suuntaan vanhasta kaupungista.

Ja tässä on Kaarlen sillan kaupungin keskustan puoleinen pääty.

Tämä kuuluu myös niihin kohteisiin, jota mainostetaan kaikissa oppaissa ja on

ilman muuta must-paikka. Nyt oli marraskuu mutta jengiä oli paaaljoon.

Todella hieno kävelysilta Vltava joen yli. Siltoja taisi olla keskustan

alueella kaikkiaan kuusi kappaletta. Tämä oli silloista ensimmäinen.

Nimeltään siis Kaarlen silta.

Silta on täynnä patsaita pyhimyksistä ja muista Tsekkiläisistä (Böömi ja Tsekkoslovakia)

historiallisista henkilöistä.

Sillalla tapahtuu aina jotain. Bändejä, kauppiaita ja muuta vilinää.

Täällä jos jossain näet myös aitoja kerjäläisiä. Täällä he ovat ja anovat

rahaa turisteilta. Heitä ei kuitenkaan ole ns. haitaksi asti, ja he eivät

ole aggressiivisia kerjäämään.

Hieno silta ja paljon nähtävää ja koettavaa.

Tässä on paikka jota kaikki koskevat saadakseen onnea. Tämä
muistomerkki kuvaa sitä tapausta, kun pappi ei kertonut mitä
kuninkaan vaimo oli ripissä hänelle kertonut. Koska ei kertonut,
hänet heitettiin juuri tästä kohtaa alas Vltavaan. Tässä patsaassa kuvataan
tätä tapausta. Koskemalla tätä saa voimia itsekin pysyä järkähtämättömästi
oikealla tiellä. Mekin tietenkin tätä kosketettiin, ja saatiin voimia!

Minä ja Vltava. Ja muutama jokilaivakin.

Käytiin etupeltoon tsekkaamassa National Theatre. Tänne tulemme

oopperaan (Dvorak - The Jakobin) seuraavana päivänä.

1881 rakennettu talo, valtavan hieno. Sijaitsee ihan Vltavan

rannassa Most Legii sillan kupeessa, Nardonilla. Tänne pääsee ratikalla

numero 9 ihan viereen.

Tsekeissä ei minnekään pidä mennä "ajoissa". Tännekin pääsi sisään
vasta puoli tuntia ennen oopperan alkua. Tässä julisteessa (alla) oven ulkopuolella
oli ohjelma, mitä talossa näytetään. Samalla alueella oli balettitalo, musiikkitalo ja
vielä jokin muukin taiteiden talo. Nämä ovat keskittyneet kaikki tänne Nardodnin kupeeseen.

Mekin sitten kävimme vastapäätä olevassa ravintolassa ottamassa
Calvadokset, ja odotettiin että pääsemme sisään 18.30 - kun ooppera
alkoi 19.00. Eihän siinä mitään, Calvados maistuu aina!

Oli muuten National Theatre kaunein oopperatalo missä olen

koskaan käynyt. Alhaalla oli alakatsomo ja sen viereisillä

seinillä neljässä kerroksessa katsomoita. Me saimme aivan älyttömän

hyvät paikat Balcony 1:n eturivistä. Ei parempia voisi saada.

Sattuipa niinkin, että ennen näytöksen alkua tuli lavalle

nuori nainen joka pyysi meitä nousemaan ylös. Nousimme ja

pidimme minuutin mittaisen hiljaisen hetken Ranskan terroriasioissa

kuolleille Ranskalaisille.

Vieressä oli muitakin kansallisuuksia, ja kävi mielessä että

antoivatkohan he turisteille parhaita paikkoja, että vievät sanomaa

eteenpäin. Onnistuvat siinä kyllä kohdallani.

Mahtava elämys kaikkineen ja hintaan 37 euroa!

Täällä muuten melko poikkeuksellista oli se, että oopperaan

tultiin koko perheen kera. Oopperassa oli melko paljon siis lapsiakin. He

kaikki jaksoivat kuunnella koko pitkän oopperan (2 väliaikaa)

hienosti. En kuullut kertaakaan "marinaa" tai itkua oopperan aikana.

Oli muuten erittäin nopea väliaikatarjoilu. Oli neljäntenä

jonossa, niin jo huudettiin, että mitä saa olla. Huusin vastaan

jonosta mitä otan, ja kun olin tiskillä oli kaikki pöydällä valmiina. Ja

jo jonossa oloni aikana ehdin ottaa sopivan summan rahaa esille. Jono

eteni miltei kävelyvauhtia. Kyllä nimittäin homma toimi!

Kyllä siinä aika maireita oopperassa oltiinkin.

Pois lähdettäessä Vltavan yli kuvasin Prahan linnaa iltavalaistuksessa.

Ja tässä Kaarlen sillan alkupää iltavalaistuksessa.

Tässä kotikatumme Cimburkova kuvattuna Seifertovan suunnasta.

Tässä Cimburkova 20 ja hotellimme pääovi.

Tänne aina palattiin reissusta lepäämään, ennen

uuden lähdön alkamista.

Tsekkiläistä iltapalaa...

Tässä oopperaliput jotka toimitettiin ennakkoon

hotellimme respaan valmiiksi.

Tämä paikka tuli myös tutuksi, pysäkki josta lähdimme

bussilla kylille. Bussi oli 207 ja paikka oli Hisitska kadulla,

lähellä hotellia. Pysäkki oli Tachovske Namesti.

Seuraavana aamuna suuntasimme ensin Prahan linnaan.

Menimme vaihteen vuoksi Vltavan yli Strarometskalta Manesun Most

sillan yli Malostranskalle. Täältä kipusimme linnaan ns. takakautta.

Nämä portaat veivät linnaan. Portailla (pitkät sellaiset - oikeastaan

se oli katu) oli soittajia jo virittelemässä haitareita, kitaraa ja viuluja.

Tämän kohtaat ensimmäisenä kun tätä reittiä Prahan
linnaan kuljet takakautta. On muuten rauhallisempi reitti kuin
Kaarlen sillalta tultaessa.

Tässä on näköalapaikka, josta kaupunki hyvin avautuu eteesi.

Linnassa on tietenkin linnamaisia käytäviä siellä täällä.
Oli muuten todella iso kompleksi. Tätä on aloitettu rakentamaan
900-luvulla, ja kokonaan valmiiksi tämä on tullut 1929. Melkoinen
urakka, ja aika monta sukupolvea tätä on rakentanut. Linna on noin
puoli kilometriä pitkä, ja arviolta noin 200 - 300 metriä leveä. Huikea paikka!

Upein ja massiivin linnan rakennuksista oli Vituksen katedraali.
Tässä tunsi itsensä pieneksi. Taisi olla yli 70 metriä korkea.
Tämä vaan on auki miten sattuu, nytkin tämä katedraali oli ihan Vitukseen
kiinni, vaikka auki sen piti olla. Sisään siis emme päässeet. Mutta lippujen hinnat
olivat Tsekkiläisen mittapuun mukaan kalliit - noin kaksi lounasta molemmille olisi
saanut pääsylipun hinnalla. Se on aika paljon täällä.

Täällä kaivotkin ovat kauniita. Tässä on Vituksen katedraalin
edessä oleva kaivo.

Katedraalin pääovet olivat kauniit.

Katedraalin etuosaa.

Ulosmenoreitti katedraalista Malostranskan suuntaan.

Kaksi satunnaista matkailijaa satunnaisessa kuvassa

lepäämässä hetken näköalatasanteen kupeessa Prahan linnassa.

Ja aurinko paistaa.

Kävelimme taas linnasta pois eri reittiä tietenkin. Otimme suunnaksi

Letenskan ja kävelimme rannan suuntaisesti katsastaen tämän

osan kaupunkia. Idyllisiä pikkuteitä ja pieniä kauppoja ja baareja

joka puolella. Täällä oli myös suurlähetystöalue. Monella maalla oli

lähetystönsä täällä.

Täältä löytyi myös hopeinen tie.

Hopeisen tien maisemaa Vltava joen länsipuolella. Tämä oli itseasiassa
melko suuri kauppapaikka ja aukea Mikulasen linnan edessä. Kova oli vilinä.

Tässä olemme jo tulleet rantatielle, Starometskan suuntaan. Tältä

linna ja Kaarlen silta näyttävät tästä suunnasta katsottuna.

Tässä olemme Most Legii sillan itäpäässä. Tämäkin käveltiin yli.

Tässä taas niitä must-juttuja, Prahan tanssiva talo. Se oli pakko käydä
katsomassa. Talo sijaitsee Resslova kadun länsipäässä, juuri ennen siltaa.
Kumpi huojuu? Vaiko kumpikin?

Kirkossa käytiin Prahan Václav Havelin aukion lähellä.

Täällä on paljon katolilaisia ja juutalaisia. Miltei joka kaupunginosassa

on molemmille uskontokunnille omat pyhäkkönsä ja hautausmaansa.

Tältä Tsekin melko vaikuttavalta ja merkittävältä paikalta,

Václav Havelin aukiolta, voi soittaa vielä tällaisellakin.

Tätä katua myöden maa on kaksi kertaa menettänyt itsenäisyytensä.

Ensin Adolf marssi tässä paraatia, ja sittemmin neukut. Tämä on

se aukio, joka nykyään yhdistää ja luo nationalismia kansaan.

Merkittävä paikka. Kuva on otettu aukion puolestavälistä Narodnin suuntaan.

Ja kuva samasta paikasta, mutta nyt kansallismuseon suuntaan.

Minä ja kansallismuseo. Paikka vetää mietteliääksi kun pohtii

tämän paikan historiallisia tapahtumia.

Kysyin taksikuskilta ihan suoraan, että kun maa itsenäistyi 1993
niin miten se on vaikuttanut maahan ja kansaan? Hän kertoi että
kaikki on paljon paremmin kuin ennen. Hän myös muisti ajat ennen
vuotta 1993. Hän oli erittäin tyytyväinen nykyiseen menoon ja elämään maassa.
Ja mikä ettei. Maa on länsimaistunut vauhdilla, ja toimintaa leimaa selkeä
kehitys. Kaikkialla rakennetaan ja parannetaan miltei kaikkea. Kuitenkaan
kaikkea ei pureta (kuten monessa maassa tehdään), vaan vanhoja rakennuksia
korjataan ja ne saavat jäädä paikalleen. Suurta ostoskeskusta täältä ei meinaa
löytää, kaikki ovat pieniä. Tämä on mielestäni hyvä tapa toimia.

Kävimme lounaalla Havelin aukiolla kiinalaisessa paikassa.
Kaikki olivat kiinalaisia, myös suuri osa asiakkaista. Ruoka oli
erinomaista tuttuun tapaan Tsekissä. En kertaakaan saanut
ruokaa joka ei olisi ollut mahdottoman hyvää ja edullista.

Tämän paikan WC oli reissun eksoottisin, näin kauniisti ilmaisten.

Tässä M Jackson tanssii Billy Jeania aivan loistavasti.
Täytyy vaan ihmetellä, miten ihmeessä tuo puu-ukkko omasi kaikki
Jacksonin liikkeet, ja jopa eleet. Aivan mahtava esitys.

Täällä muuten on kultaisia-, hopeisia- ja pronssisia eläviä ihmispatsaita,
sirkusta, elävää musiikkia ja vaikka mitä kaduilla. Porukka pysähtyy ja jopa
istuutuu katseleman näitä, ja viettää aikaa katujen varsilla.
Hyvää sykettä Havelin aukion laidassa.

Tämän aukion molemmin puolin on länsimaisia kauppoja,
ja jos haluaa tehdä ostoksia niin tämä on erinomainen
paikka siihen.

Sitten suunnattiin taas kohti vanhaa kaupunkia, mutta nyt halkoen

kaupunkia taas eri kulmasta. Zelesna kadulla on aivan vieri vieressä

kauppoja ja kojuja. Todella paljon nähtävää ja ostettavaakin.

Täällä oli tosi paljon juutalaisten omistamia kulta- ja korikauppoja.

Me ostimme täältä baskerin, ja hattukaupan myyjä sanoi että minä näytän

omassa hatussani ihan sotilaalta...

Seuraavana aamuna suuntasimme aivan tavalliselle asuntoalueelle,
jossa on Prahan korein rakennus, eli TV - torni. Torni sijaitsee melko
lähellä hotelliamme. Tämä on myös tällainen must-juttu Prahassa.

Torni löytyy Seifertovalta - Nejedlehoa eteenpäin, etkä voi mennä
ohi sitä huomaamatta. Tornin seinillä on kipuavia
lapsia, jotka kipuavat ylös ja alas tornin seinämää. Erikoinen näky.

Tästä sisään, heti Prahan TV-aseman vierestä.

Lippu hissiin ja torniin oli huokea. Kannatta ehdottomasti

käydä paikka katsomassa.

Olemme 04 kerroksessa (ylin johon pääsee), 93 metrin korkeudessa.

Vei jokin aikaa, että hissi pääsi perille, ja sitten tuntui että on "painoton" olo.

Tässä satunnainen matkaaja 93 metrin korkeudessa.

Maisemat olivat mykistävät. Koko Praha näkyy täältä.

Tässä sitä ihmetellään ja katsellaan että tuolla ollaan käyty, ja tuolla
on tuo kirkko jossa käytiin, jne.

Hieno kaupunki täältäkin nähtynä.

TV-torni on rakennettu "vasta" vuonna 1985. Se rakennettiin ainakin osittain

juutalaisten hautausmaan päälle. Tässä on edelleenkin hautausmaa olemassa,

ihan tornin vieressä.

Sitten mentiin samalla alueella olevalle Jugend taloalueelle.

Talot ovat todella kauniita ja ovipielessä voi nähdä reliefit, jotka

kuvaavat niiden asukkaisen ammatteja, jotka näissä aikanaan asuivat.

Ainakin muistan seuraavia: metsästäjä, seppä, maanviljelijä ja

taiteilija.

Paikka löytyy Vlkova kadun päästä. Kannattaa käydä paikan päällä.

Joku on joskus sanonut, että Prahassa on sotamies Sveikin kapakka. Sehän oli käytävä

kokemassa. Paikka löytyy National Theatren ja tanssivan talon "puolestavälistä".

Etsi sieltä katu Myslikova, ja etene kolme korttelia. Käänny Kremencovaa

vasemmalle, ja siitä se löytyy kadun varresta.

Kerroin tarjoilijalle, että me tulemme Suomesta ja tulimme varta vasten

tähän baariin, koska olimme suomessa kuulleet paikasta. Hän ihmetteli kovasti,

mutta sitten kyllä toimi palvelukin. Kertoi heti muille tarjoilijoille tämän, ja kyllä toimi

kaikki kuin elokuvissa. Mukava oli paikka ja idyllinen.

Sotamies Svejkin kantapaikka.

Itse Svejk.

Täällä oli paljon tarinaan liittyvää rekvisiittaa nähtävissä.
Svjek:hän on Tsekkiläisen kirjailijan hahmo 1920 - luvulta.
Jostain syystä me myös suomessa pidämme tästä hahmosta!

Tämän seuraavan jutun näin joskus jossain matkailuohjelmassa.

Pullaa joka tehdään avotulella ja myydään vartaasta päin asiakkaalle

suoraan kadulle. Tätä ei voinut jättää väliin. Nyt ymmärrän miksi tämä

oli matkailuohjelmassa, ja onneksi ei jätetty väliin. Aivan mahtavaa

pullaa, suklaata sisällä ja lämmintä ja todella hyvällä sokerilla

valeltu. Tämä muuten oli paikka jossa oli jonoa ihan koko ajan ja

jengi söi pullaa - kuten mekin - kadulla sokeri suupielissä.

Sitten oli oluen aika taas. Narodnin länsipäässä on hieno
ravintola - baari. Toisessa päässä on tämä ns. ruokapaikka ja
toisessa päässä on baari. Täällä oli hieno palvelu (jota ihan joka paikassa
ei vielä täälläkään ollut). Rauhallinen ja rento paikka, jossa oli mukava ottaa
pari olutta, ja paikallista viiniä. Kun tilaat 12 cl viiniä, saat ensin lasiin
tämän 12 cl ja mukana tulee kannu, jossa on ainakin saman
verran vielä viiniä lisää. Mikäpä siinä!

Tässä tuttu ratikka pysäkki. Tästä Narodnilta lähtee mm. 9.
Sillä pääsee Lipanskaan saakka, jossa me jäämme pois.
Täällä muuten bussit, metrot ja ratikat pysähtyvät jokaisella
pysäkillä automaattisesti, ja sitä ennen tulee kuulutus seuraavan
aseman nimestä. Toisissa on vielä lisäksi "kuva", josta näet missä
olet menossa, ja mikä on seuraava pysäkki.

Aivan mahtava julkinen liikenne täällä on.

Tässä on vielä kuvaa Narodnilta keskustaan päin, rautatieaseman suuntaan.

Täällä voit ostaa (itse ostin hotellin respasta) melkein mistä kioskista
tahansa julkisen liikenteen lipun. Itse ostin 24 h voimassaolevan lipun
(ensimmäisestä leimauksesta). Tällä pääsee kaikilla julkisilla tämän 24 h kerrallaan. Vain
ensimmäisen kerran se leimataan, sen jälkeen vain matkustellaan.

Se pitää leimata heti, sillä jos tulee tarkastaja ja lippu on leimaamatta,
tulee 800 Tsekin kruunun sanktio. Tämä tieto ei onneksi
ole kokemusperäistä - vaan matkaoppaasta luettua.

Niin ja 24 h hinta on noin 4 euroa...

Sitten tuli se aika, että oli lähdettävä taas kotisuomeen.

Todella paljon on nähty ja koettu. Matkaoppaan kaikki must-paikat

on tallattu ja koettu, ja paljon paljon muutakin. Mahtavaa oli myös se, että kaikki

toimi koko ajan eikä mitään ongelmia tai hässäkkää ollut missään vaiheessa.

Täällä miltei kaikki puhuvat englantia, ainakin ymmärtävät sitä. Ihmiset ovat

ystävällisiä ja kohteliaita. Hinnat ovat alhaisia, ja juomaa ja ruokaa

saa melkein mistä vain. Pankkiautomaatteja on joka puolella.

Myös pieniä kauppoja on kaikkialla. Usein niissä on

kiinalaiset myyjät. Täällä on melko paljon väkeä "idästä".

Tilasimme etukäteen varatun kyydin lentoasemalle, ja tällä

Resothopan kyydillä lentoasemalle vie noin 30 minuuttia keskustasta.

Matkalla juttelin kuljettajan kanssa, että kun Suomi pelaa ensi kerran MM-kisoissa

Tsekkejä vastaan, niin tiedän asiasta enemmän. Puhuimme myös, että Jagr pelaa

edelleen, ja että Tsekillä on aika monta MM-titteliä. Kuljettajan eno oli pelannut muuten

aikanaan TPS:ssä jäkistä puolustajana...

Tämä kuvastaa hyvin Tsekkiläisiä. He ovat kovia juttelemaan, kunhan vaan sinä

saat suusi auki. He ovat rentoja ja välittömiä.

Lentoasemalla Prahassa toimitaan siten, että kun olet netissä tsekannut itsesi

lennolle, niin täällä asemalla tulostat automaatista itsellesi boarding passin. Sen jälkeen

menet matkalaukkusi kanssa tiskille (joka tulee näyttöön - alhaalla - noin kaksi

tuntia ennen lentoa), ja tiskillä laukkusi punnitaan, näytät passin,

ja virkailija laittaa laukkuusi tarran ja sitten laukku lähtee hihnalle. Täällä

ei ole ns. drop-paikkoja lainkaan.

Pääaulassa oli kiva maailman kartta. Tuolla missä noi kinuskit seisovat
kuvan keskellä ylhäällä, oli Suomi. Sinne siis!

Sitten turvatarkastuksen läpi (jossa muuten minulle tehtiin pikahuumetesti
valkoisella paperilapulla...) ja D2 aulaan, josta AY716 Suomeen lähti aikanaan.
Olinkohan minä niin kuluneen näköinen matkasta.... ilmoitti hän kyllä minulle, että
kyseessä on satunnaisotos.

Tässä kuvassa olen huojentuneen oloinen, pääsin läpi!

Nyt koneena meillä oli Embrarer 190, jossa kussakin penkkirivissä
on 2+2 penkkiä. Ja Finnairilla operoidaan tietenkin.

Siellä se kone jo odottaa. Vain matkustajat puuttuvat,
ja hekin ovat jo putkessa.

Nyt ollaan jo koneessa. Vaikka kone on pienempi, niin jalkatilaa
on noin 5 cm enemmän kuin Airbus 320:ssä. Tosin vaikka sitä olisi vielä
100 metriä lisääkin, ei se minua auttaisi ollenkaan. Polvet kun eivät
edes osu nytkään edessä olevan penkkiin!

Rivillä 12 katsellaan siipeä myöden Prahaa!

Kone oli aika täynnä. Kyseessä oli päivälento Suomeen.
Täällä taas kuuli suomen kieltä. Koko matkan aikana vain yhden kerran
kuulin suomea puhuttavan kaupungilla. Silloin sanoinkin tälle pariskunnalle, että oho -
täällähän kuulee omaa kieltään! Eivät hekään olleet kuulleet Suomea puhuttavan.