Matkoja sinne ja tänne... Traveling here and there...: kesäkuuta 2015

Tallinnaa uudesta kuvakulmasta

Tallinnassa on varmasti ainakin 150 paikkaa, jossa kaikki turistit käyvät

(melkein kaikki siis käyvät). Nyt on tarkoitus ottaa tällä kerralla
käyntikohteiksi sellaisia paikkoja joissa ei monikaan käy, tai ne eivät

ole niin suosittuja tai "kuuluisia".

Nyt on siis ajatus käydä näissä, vähän syrjemmällä olevissa paikoissa - joilla

kaikilla on oikein hieno historia takanaan.

- - - - - - - - -

Tästä se aina lähtee, kamat kasaan ja sitten menoksi.
Nyt kello soi aamulla 05.00 ja bussi lähti
Peltolan koulun pysäkiltä 06.10.

Aikainen lintu se... haukottelee!

Tässähän sitä ollaan taas hyvin valvotun yön jälkeen
valmiina uuteen matkaan. No ei.., hyvin tässä
nukuttiin ja ihan pitkäänkin.

Peltolan koulu on tässä alla, tästä sitä nykyään
lähdetään liikkeelle - ja nyt mentiin Matkapoikien
kyydittämänä ja bussiyhtiö oli Vuorela.

Bussin kello näyttää olevan 06.02 - ollaan siis aikataulussa oikein hyvin.

Istutaan taas vasemmassa rivissä penkissä nro 4 tai jotain.

Pikkasen selkänojaa taaksepäin ja rentoutumaan. Tästä menee

Hesaan mutkien kautta n. 3 h. Nyt muuten käytiin ainakin Haminassa,

Kotkassa, Loviisassa, muutamassa melko pienessä paikassa ja

vipat nousi kyytiin Porvoossa. Bussissa oli vain 8 tyhjää paikkaa.

Tässä ehtii aina saamaan niskaan pikku jäykkyyden ja jopa

lievän kipupisteen, kun siis nuokut ja koetat puolihereillä

pitää niskasi jollain tavalla suorassa - sitten pilkitään puolelta toiselle...

Tauolla Haminan ABC:llä - tauko paikalla 30 minuuttia. Kuskilla TJ 31.

Sitten saavuttiin Katajanokalle, Vikingin terminaalin eteen.
Tällä kertaa kuljettaja haki kaikille liput terminaalista.
Tässä siis vaan odotettiin, että päästään ottamaan ensimmäinen
kylmä.... olut!

Jäikin ihan ensimmäiseen, pienen oluen hinta taisi olla 5,60 €.
Ihanan kallista!

Tässä vaiheessa ollaan jo terminaalissa Vikingin "portilla". Jos
toi elukka on merikapteeni, niin mä tuun jollain muulla paatilla perässä.
Ei ollut mutta usko tai älä, niin se kuului laivan miehistöön! (eläimistöön)

Tässä ollaan putkessa, ihan kohta ollaan siis laivassa taas.

Startti ja Hesa sekä kotimaa jäävät nyt kolmeksi päiväksi selän taakse
tänne pohjoiseen.

Lokit etsivät ja löysivätkin pohjaeläimiä purtavaksi,
kun laivan moottorit pyörittivät sataman matalaa vesipatjaa.

Olipa lokkeja melko paljon. Kuva ei kerro koko totuutta niiden määrästä.

Viimeinen maamerkki ennen avomerta, Suomenlinnan "majakka"...

Laivassa oli peliautomaatti aika herkässä kiinni seinässä.
Olisi ollut varaa hiukkasen vielä särmätä tätä sähkörasiaa.
Ei vaan itsellä ollut työkalupakkia matkassa, joten jäi laittamatta!

Laivan takakannella, ylimmässä kerroksessa.

Keli oli hieno mutta tuuli oli melko voimakas, mikäli oleili laivan

pitkillä "sivuilla". Täällä takakannella tuulesta ei ollut mitään tietoa!

Laivan moottori oli tuon piippuhässäkän alla. Alushan on
Viking Linen XPRS - Hki (29.6) - Tallinna - - - Tallinna - Hki (1.7.2015).

Yhteen sivuun menee aikaa noin 2,5 h. Tallinnan päässä on laiturialueella
jonkinmoinen remontti menossa, eli laivat sinne päähän mennessä myöhästyvät
noin 15 minuuttia, ainakin A-terminaalin kanssa oli näin.

Neljä potkuria antavan liike-energian tälle paatille. Kaksi
keskimmäistä ovat selkeästi suuremmat, ja reunoilla on pienemmät
potkurit. Ne myös sammutettiin melko aikaisessa vaiheessa,
kun oltiin Tallinnaa lähestymässä.

Ollaan satamassa A-terminaalissa. Hienoa oli se, että laukut meni bussissa

A-terminaalin eteen. Ei siis tarvinnut välpätä tai kantaa niitä laivassa

lainkaan. Sama palvelu toimii myös keskiviikkona 1.7, eli bussi

tulee terminaalin eteen P-paikalle ja ottaa kaikki laukut

kyytiin. Olutkärryjä sinne ei saa laittaa, kaiken muun sinne saa.

On helpompaa olla laivassa, kun ei ole laukkuja mukana vaan

ne menevät bussin sisällä nokalle Matkapoikien P-paikalle.

Tällainen palvelu on tosi hyvää palvelua.

Sitten kävelimme reittiä: Kai, Mere pst, Ahtri, Joe, Narva mnt, ja kun tulimme
sen ja Friedrich Reinhold Kreutzwaldin risteykseen - niin olimme perillä
Center hotellissa.

En tosiaankaan ole nirppanokka hotellien suhteen, mutta
sanotaan nyt näin, että tämä oli viimeinen kerta tässä hotellissa - se on melko varma!
Olen kiertänyt melko askeettisissakin maissa ja paikoissa, ja jos paikassa
on aitoa yritystä, se usein jo auttaa. Tässä hotellissa ei ollut juuri sen suuntaista.

Toki tähtiluokituksenkin perusteella *+ tämän voi etupeltoon olettaa olevan näin,
mutta olen ollut huomattavasti laadukkaimmissa *+ luokan (budjettiluokka)
hotelleissa useassa eri maassa.
No, täällä oleillaan vain aina yön yli.

Nämä jäivät respasta käteen.
Otinpa kartan, vaikka kaikki kierrettävät kohteet olivat jo omalla
tulostetulla kartallani olemassa. Tässä houkutti se, että siinä
luki "made By locals"... siinä saattaa olla jotain josta vielä en tiedä mitään!

Huoneen ikkunasta näkymä, tämä on Tuukrin suuntaan.

Sitten matkasimme Patarein suuntaan, mutta pidimme tauon Kanuti Park:ssa.

Se on siinä ihan Kalev Spa:n kupeessa. Mielestäni se on yksi Tallinnan keskustan

parhaista puistoista. Siisti, sopivan rauhallinen, hyvä sijainti ja siellä on

usein muitakin ottamassa aurinkoa, syömässä eväistä jne.

Niin mekin oltiin, oluet ja eväät kehiin. Syötin sitten linnuille yhden

"voipaistoksen". Kyllä oli mieluista, tulivat ihan jalkoihin kiinni

ja syömään.

Eväät on syöty ja juotu Kanuti Park:ssa ja nyt otetaan aurinkoa pikku hetki,
ja sitten mennään vankilaan! Oli muuten hieno sää 29.6.2015, varmaankin
+25 asetta ja aurinko paistoi koko ajan pilvettömältä taivaalta.

Sitten kävelimme Patarin vankilaan joka sijaitsee Kalamajan
kaupungin osassa. Tänne on helppo osata kun lähtee Linnahallin
risteyksestä Pohja pst:tä länteen, ja sitten kohta poikkeaa sitä
Suur-Patarein tielle. Sitä noin 500 - 600 metriä, niin tulet
Kalaranna:n - ja Suur-Patarein risteykseen, josta jo
näet vankilan portin.

Täällä ei juuri ole mainoskylttejä tai muitakaan kylttejä, koska
paikka on avattu yleisölle vasta tänä vuonna.

Ainoa kyltti joka täällä oli, oli vankilakahvion pieni "käsintehty" pahvikyltti.

Tämä Patarein merilinnoitus perustettiin Tallinnaan tsaari Nikolai II:n
käskystä ja osaksi Pietari Suuren merilinnoitusta. Patareita on käytetty
kasarmina ja myöhemmin vankilana. Sitä ovat hyödyntäneet kaikki
Viron vieraat miehittäjät.

Kun tänne tulee sisään selliosastoille, niin ei voi olla ymmärtämättä että
tämä on ollut ns. loppusijoituspaikka. Täältä ei varmaankaan moni
ole vapautunut - todennäköisesti tänne on ihan vaan kuoltu!

Tässä on käytävää yhdeltä selliosastolta.

Tässä olen yhdessä sellissä. Takana näkyy "vuode", ja tuoli.
Tilaa tässä sellissä oli ehkä 8 neliötä ja tämä oli valoisa
selli, koska kalteroitu pieni ikkuna oli valoon päin.

Vankilakerroksia oli kolme. Tässä on portaikkoa toiseen kerrokseen.

Tässä on vankilan sisäpihaa, rautalangat edelleen paikallaan -

tämä on vankilan "oikeaa" siipeä.

Tämähän lopetettiin vankilana vasta 2005. Nyt tämä

on täysin autenttisessa tilassa, ja nyt tänne pääsee 3 €:n hintaan

sisään. Täällä kuluu aikaa reippaasti jos kiertää paikan kokonaan.

Itse olin täällä noin 1,5 h, ja näin ehkä vähän yli puolet.

Tässä kuvassa (ulkona) on se käytävä jota myöden
kävellään "ulkoilemaan", ne ulkoilupaikat ovat molemmin puolin
käytävää - ja metalliverkot toki pään päällä ovat joka paikassa.

Täällä muuten oli samaan aikaan vain kolme muuta "turistia".
Tätä ei vielä tiedetä avatun. Eikä tätä taideta kovin
paljon missään mainostaakaan.

Tässä olen (alla) yhdessä ns. ulkoilusellissä. Koko tila näkyy tässä kuvassa.
Ei järin suuri ulkoiluun.

Tällainen verkko on kaikkialla ulkotilojen päällä.

Täällä päällä kulkivat vartijat, ja näkivät alas ulkoiluselleihin. Ne ovat siis

näiden verkkojen alla.

Tässä yksi selli. Selleissä oli lattia WC (reikä ja jaloille tilat lattiassa). Betoninen
pöytä ja tuoli, ja siinä se sitten olikin. Hieman karu!

Tässä eräs hyvin siisti selli. Näitä oli aika vähän tässä kunnossa olevia.

Samat: WC, pöytä ja tuolit. Tilaa ehkä 8 neliötä total.

Mietipä, että olet tällaisessa paikassa esim. nyt alkuunsa

vaikkapa 10 vuotta...

Tässä on sellainen "liitutaulun" tyyppinen esitys.
Tämän vieressä oli tuoleja, ja tässä on varmaankin
koetettu jotain opiskella.

Tässä on näitä saman opiskelutilan tuoleja.

Sellikäytävä lääkärin tiloihin - tai ehkäpä vain
terveydenhoitajan!

Ja tässä vasemmanpuoleisen vankilasiiven terveydenhoitotilat.

Melko karua. Pitäisi kyllä olla aika sairas olo, että tänne tulisi
ilmoittautumaan.

Tässä on erään heikompitasoisen sellin kuvausta, lähikuvassa WC.

Tässä on myös tällainen hieman askeettisempi selli. Tilaa noin
rapiat 4 neliötä. löytyy pöytä ja vuode. Karu!

Tässä ollaan taas Patarein sisäpihalla. Huima paikka!

Vankila on ns. kolmion muotoinen - eli kaksi pitkää siipeä, ja sisäpiha

ja ulkoilusellit jäävät sisäpihan puolelle. Ulospäin näkyvät vain korkeat muurit.

Tässä tätä "ulkoa" kuvattua Patarein vankilan ulkoseinää.

Sitten matka jatkui Odaa myöden Kutille, josta Kalamajan

Kalmistuspark:n. Tämä on 1561 perustettu Tallinnan "ensimmäinen" suuri

hautausmaa. Tänne haudattiin 1561 noin 2000 Ruotsalaista sotilasta.

Hautausmaa suljettiin vasta niinkin myöhään kuin 1950.

Sen jälkeen se muutettiin puistoksi. Vuodesta 1993 saakka alue

on ollut suojelukohde.

Täällä Kalamajan vanhalla hautausmaalla sijaitsee myös suojeltu
kellotapuli, se on 1780 rakennettu. Tämä tapuli on suojeltu rakennus.

Alueella on myös paljon vanhoja puita, hyvä polkuverkosto sekä leikkikenttä.
Täällä olikin lapsiperheitä leikkimässä. Olimme muuten ainoat turistit täällä.
Olimme täällä noin tunnin verran istuskelemassa ja
katselemassa elämää ja maisemia.

Takanani tässä on se suojeltu kellotapuli.

Kalmistosta jatkoimme matkaa Kaljun kirkon kupeeseen.
Kaljun kirkko on ainut Kalamajassa säilynyt kirkko.

Se on uusgoottilainen kalkkiliuske-rakennus, joka on valmistunut
1902. Hieno rakennus. Ikävä kyllä oli jo niin myöhä,
ettemme päässeet sisään kirkkoon.

Tässä (alla) ollaan Toompean mäellä, miltei jo vakipaikaksi
muodostunut Aleksanteri Nevskin Katedraalin puistikossa.

Tässä usein istuskellaan "tauolla", ja katsellaan Tallinnan
"eduskuntatalon" maisemia, sekä alas Tanskalaiseen puistoon -
Neitsitornin kupeessa. Täälläkään ei ole turisteja koskaan
haitoiksi asti.

Sitten Eesti Meremuseum, Paksun Margareetan pihamaa,
jossa on Estonian (laivan) muistomerkki. Tässä siitä osa näkyy
selkäni takana. Merkki on kaksiosainen ja se on melko isolla alueella.

Sitten täältä reippailtiin Tollin kautta Laboratooriumille,

jossa sijaitsee Eppingin torni.

Tämä torni on rakennettu 1400 - luvun alkupuolella. Täällä on näyttely

ja museo, ja erikoisuutena on se, että haarniskoja pääsee

koettaman päälleen. Oli muuten aivan älyttömän raskaita...

Kuvassa olen Eppingin tornin ylimmässä kerroksessa, ja

takanani on valtava kivilinko/ katapultti. Se mahtui juuri ja juuri

tähän tilaan.

Tässä on kuvaa Köismäen tornin suuntaan Eppingin tornista.

Eppingin puisto jää heti kuvan oikealle puolelle muurin taakse.

Portaat alas Eppingistä. Tässä vaiheessa aina toivoo, ettei

kukaan tule vastaan - ainakaan kukaan kovin iso "henkilö".

Tässä alapuolella on tämä Tallinnan keskiaikainen linnoitusjärjestelmä.
Toompean päässä Kiek in de Kök - toisessa ääripäässä
Paksu Margareta - ja sivuilla Epping ja Köismäki.
Nämä kaikki on koluttua lattiasta kattoon!

Siten väliin vielä kuuluu muutamia pienempiä
torneja ja vallituksia - näissäkin on tullut käytyä
melko monessa.

Sitten sattui vastaan paikka jonka olemassa olosta en edes tiennyt.

Hyvin pieni idyllinen kappeli jonka alakerrassa oli pieni näyttely.

Tämä oli Pikk kadulla, melko lähettä Mustapäiden taloa.

Tällainenkin on rakentumassa Tallinnaan, kesäteatterin
tapainen rakennelma.

Tässä on Mustapäiden talon ulko-ovi. Sanotaan, että se on
Tallinnan kaunein ovi. Ovi on valmistunut 1640. Rakennus kokonaisuudessaan edustaa
renesanssityyliä. Veljeskunta perusteettiin 1399, se yhdisti naimattomia
kauppamiehiä - kun nämä saattoivat liittyä kiltaan.

Veljeskunnan nimitys liittyi Pyhään Muritiukseen, suojelupyhimyksen, joka tiettävästi
oli tummaihoinen Afrikkalainen. Mustapäät poistuivat Tallinnasta "vasta" 1940.

Mustapäät ostivat tämän rakennuksen 1500 - luvun alkupuolella ja rakensivat
sellaiseksi kuin se nykyään tunnetaan.

Tässä ollaan yhdessä Mustapäiden talon kaariholvisaleista.

Toinen kaariholvisali - valkoinen sali.

Aulassa kiireinen ja väsynyt turisti voi istua (kai siinä saa
istua) Mustapäiden talon soffalla. Ei minua ainakaan
kukaan tullut poiskaan soffalta käskemään.

Hieno lattia oli eteisen jälkeen ensimmäisessä aulassa!

Vitivalkoinen suurisali kuvassa. Täällä on tanssittu, ruokailtu ja
ihan vaan oltu ja vietetty aikaa. Harmi, että pianon päällä luki -
ethän soita tätä pianoa!

Tässä taas yhdessä salissa, parvisalissa. Takana näkyvälle

parvelle ei saanut mennä - paitsi että muutama venäläinen sinne

änkesi...

Mustapäiden talossa vierähti tunteroinen. Huoneita ja eri paikkoja
on runsaasti nähtäväksi - hieno rakennus.

Sitten matka vei Puhavainu Kirk:n. Tämä on yksi
Tallinnan vanhimmista tavalliselle kansalle tarkoitetusta kirkoista.
Tämä on siis rahvaan kirkko.

Olen ollut tässä samassa kirkossa joku
vuosi sitten pitämässä puheen Suomipoikien muistoa kunnioittaen,
ja laskemassa kukkalaiteen kuvan vasempaan reunaan alttarille.
Siellä on muistolaatta Suomipojille.

Tämä Puhavainu Kirk sijaitsee kivenheiton päässä
(ihan oikeasti) Raekoja Plats:sta. Nouse Mundia Puhavainukadulle ja
käänny oikealle, niin olet melkein tämän hienon valkoisen kirkon portailla.

Tästä mennään yläparvelle...
Melko tiukat kurvit kierreportaissa.

Seuraavat tiukkamutkaiset kalkkikiviportaat veivät minut
niinkin erikoiseen paikkaan kuin Raatihuoneen torin tornin huippuun.
Kyseessä on siis Raekoja Plats ja sen torni.
Tallinnan tunnetuin maamerkki!

Raatihuoneen torni on 64 metriä korkea. Tämän tornin, joka on siis eräs
kaupungin tunnetuimmista maamerkeistä, sen huipulla on erittäin tunnettu
kaupungin symbooli - Vanha Toomas.

Nämä hyvin kapeat ja jyrkät portaat vievät huipulle torniin ja
niin lähelle tätä kaupungin
symbolia, kuin se vaan on mahdollista.

Joka "kerroksessa" on samalla kohdalla reikä lattiassa,
tästä näkee aina alas saakka, mitä siellä tapahtuu ja
onko perässä tulijoita.

Tässä on kello joka soitti aikanaan Raatihuoneen torilla
merkiksi kaupunkilaisille mistä milloinkin. Alkuperäinen ja
aivan alkuperäisisessä asussaan.

Tässä näkymää torin suuntaan
tornin huipulta.

Tämä tila täällä tornin huipulla on muuten sellainen, että meitä

oli täällä samaan aikaan viisi, ja tila oli melko täynnä.

Eli tila on hyvin pieni, eikä sinne mahdu juuri enempää kuin

tuo mainitsemani viisi ihmistä.

Ja lopuksi taas portaat alaspäin. Ahtaat, tiukat ja jyrkät.

Mutta tällaisia ne ovat kaikissa torneissa Tallinnassa.

Ehkä kaikkein vaativimmat portaat Tallinnassa löytyvät Nigulisten

kirkon tornista. Ne ovat ahtaat, jyrkät ja todella pitkät.

Sinne ei krapulassa, eikä etenkään humalassa!

Seuraava kohde on miehitysmuseo. Paikka löytyy siten, että
otat suunnaksesi vapauden aukion (itse kävelin tänne Pärnu mnt. myöden)
ja siitä Kaarli pst:lle. Kun tulet Kaarli pst:n ja Tönismägi:n
risteykseen, olet kuvan paikassa - jossa siis tämä miehitysmuseo on.

Miehitysmuseo näyttää millaiset jäljet vuosien 1940 - 1991
miehitykset jättivät Eestin kansalaisiin.

Museossa on kaikenlaista Tallinnan miehityksiin liittyvää. Tässä olen
vm. 1966 auton, nimeltään ZAZ 965A kupeessa.

Minä ja ystävät...

Itse pomomies (tämä valkoinen)

Tältä sedältä oli aikojen saatossa leikattu sormet irti.
Setä oli myös seissyt aikanaan jossain ihan muualla, kuin täällä
museon alakerroksessa...

Olkoon tämä tällainen "miten tämä on otettu" kuva...

Kivoja Neukkulaisia julisteita, joita Eestiin kylvettiin...

Sitten pääsin ihan oikean NL:n puhelinkoppiin - oli se juhlaa!

Tällaisia ovia oli miehitysaikoina monessa paikassa, silloin

ei siis kuljettu ihan vapaasti...

Uusi liikennemerkki oli ilmestynyt Luhike Jalg:lle...
Pidä kiinni laukustasi, sitähän tämä tarkoittaa.

Tämä on alue jossa on aina taulukauppiaita myymässä taulujaan,
ja mäen päällä jos minkäkin soittimen soittajia soittamassa, ja
puistossa usein ammutaan jousella pikku rahaa vastaan (tauluihin).

Tässä sitä istutaan Toompean puistiskossa...
Selän takana Tanskan Kuninkaan tarha (puisto), ja
siitä vähän matkaa "eteenpäin" on vapauden aukio.

Tässä olen Viru kadulla - seurassani joku paikallinen.

Kärryt kestävät kyllä... Suomipojat ostoksilla!

Tässä ollaan melko uudessa Superalkossa, tämä on

avattu A-terminaalin pihapiiriin.

Sitten istumaan A-terminaaliin, ja odottamaan bussia johon
voi laittaa kaikki ostokset käsistään ja lisäksi matkalaukut.

Sitten pääsee taas "paljain käsin" etenemään loppupäivää kohden.

Tässäpä se on, se Superalko, ja on siinä paljon muutakin
saman katon alla. Saman P-paikan ympärillä kuin itse A-terminaalikin on.

Pari tuntia auringon ottoa ja terminaalin kautta Vikingille.
Tässä istuskellaan terminaalin edessä puupenkeillä.

Ja A-terminaali on tässä.

Putkesta kuvattu, laiva odottaa autoja kyytiin. Kohta avataan
ovet ja mekin pääsemme kävelemään laivaan.

Se on kaksi ja puoli tuntia - ja ollaan Hesassa. Aikataulullisesti:
laiva lähtee 18.00, ja Hesassa ollaan 20.30.