Sotahistorian matka 2014; Wärtsilä, Lahdenpohja, Rautu, Siiranmäki, Äyräpää ja Viipuri (JR7)

 

Taipalsaaren ja Parikkalan reservinupseerit

toteuttivat jo todellakin perinteisen vuosittaisen sotahistorian
matkan Venäjälle 16-18.05.2014.

 

Nyt teemana oli

JR7:n sotatie jatkosodassa.

 

Matkalle lähdimme 50 hengen tarmokkaalla joukolla.

Jalkaväkirykmentti 7 (Tyrjän rykmentti) oli jatkosodan

aikainen jalkaväen joukko-osasto. Se perustettiin välirauhan aikaisesta

7. Prikaatista ja täydennettiin Savonlinnan suojeluskuntapiirin

reserviläisillä täyteen sodan ajan vahvuuteen.
 

Rykmentti liitettiin 2. Divisioonaan.

2. divisioona (”Murtajadivisioona”) oli Itä-Savon sotilasläänin

perustama jatkosodan divisioona. Kyseiseen sotilaslääniin kuuluivat

Savonlinnan ja Saimaan suojeluskuntapiiri.          

 2. divisioonan perustaminen alkoi 17. kesäkuuta 1941 annetulla

yleisellä kutsulla ylimääräisiin kertausharjoituksiin (käytännössä liikekannallepano).

2. Divisioonan ensimmäinen komentaja oli kenraalimajuri Aarne Blick.

JR7 eli Tyrjän rykmentti on saavutuksiltaan tunnetumpi
kuin kirjallisuuden ja elokuvan kautta tunnetuksi tullut JR8.
Rykmentti toki joutui tavallista kovempiin paikkoihin,
mutta toisaalta myös osoitti taistelukuntoisuutensakin noissa
taisteluissa monin verroin. Rykmentin komentajina olivat
sellaiset herrat kuin Armas Kemppi ja Adolf Ehrnooth,
jotka eivät esittelyjä sen enemmälti kaipaa. Lisäksi sen
keskuudesta nimettiin enemmän Mannerheimristin ritareita
kuin mistään muusta joukko-osastosta. Hyökkäyskesän Tyrjän
 taistelut osoittivat, mistä joukosta on kyse ja sitten
vastaavasti suurhyökkäyskesän taistelut Siiranmäessä, Äyräpäässä ja
Vuosalmella lunastivat nuo ennakko-odotukset joukon
taistelukelpoisuudesta. Tästä joukosta kaatui yhteensä 2030 taistelijaa.

 

Komentaja(t) JR7

jääkärieversti Armas Kemppi 10. kesäkuuta 1941 – 28. tammikuuta 1943

everstiluutnantti Adolf Ehrnrooth 12. toukokuuta 1942 – 20. lokakuuta 1942

komentajan sijaisena.

Everstiluutnantti (everstiksi 6. heinäkuuta 1944) Adolf Ehrnrooth 28. tammikuuta
1943 – 27. marraskuuta 1944.

Jatkosota jakautuu kolmeen eri vaiheeseen;

1) hyökkäysvaihe, 2) asemasotavaihe ja
3) viivytys ja torjuntataisteluiden vaihe.

 

 

 Jatkosodan ryhmitysalueet heinäkuun alussa 1941: saksalaiset hyökkäsivät

Petsamon suunnalla 29. kesäkuuta ja suomalaiset hyökkäsivät
Suomussalmen ja Kuusamon suunnalta 1. heinäkuuta.
Kuva (yllä) on hyökkäysvaiheen "lähtötilanteesta".  

Näillä pohjilla ja tämän kartan mukaisesti lähdimme JR7:n
sotatietä kulkemaan, ja samoja reittejä läpi ajamaan ja
taistelupaikkoja katsastamaan!

Kuuntele tästä vielä Risto Rydin puhe
kansalle sodan syttymisen alkuhetkillä

http://www.youtube.com/watch?v=YWHHliGf-Yk
 

------------------------------------------

M A T K A A N . . .
 

15 toukokuuta 2015 klo 06.00 meitä oli aika joukko
Lappeenrannan bussiasemalla valmiina matkaan.

Kaiken kaikkiaan meitä taisi olla mukaan
ilmoittautuneita 47 matkaajaa.

Meitä nousi kyytiin Lappeenrannasta, Imatralta sekä
Parikkalasta.

Noin 70% matkaajista on "samoja" matkaajia kuin "aina",
ja 30% on uusia. On siis todella mukavaa kun tuntee jo valmiiksi
pääosan matkaajista.  

 

Tästä me lähdimme kohti Parikkalaa ja Imatraa, jossa siis oli loput

kyytiin nousijoista ja Oke.

Moni kysyikin, että missä meidän kuljettaja - Oke - on.
Meillä oli eri kuljettaja Lappeenrannasta Parikkalaan. Parikkalassa Oke
tarttui taas ruoriin.

Matkalla tänne kuulimme jo historian pläjäyksiä ja katselimme

vanhoja rajoja haikeina - Ruotsi - Venäjä - Suomi rajoja.

 

 

Kun kaikki olivat kyydissä niin ajoimme Tyrjän taisteluiden, 2 D:n

pystyttämälle muistomerkille, ja perehdyimme 2 D:n perustamiseen täällä.

JR7 kuului tähän maineekkaaseen 2 D:n.

 

Osku näyttää missä mikäkin perustettiin ja kaikkea muutakin.

 

Meidän piti alun perin päästä ja mennä rajan yli Parikkalasta, mutta emme

saaneet siihen lupaa, joten koukkasimme oikealta.

Tässä ollaan koukkauksen ja pihtiliikkeen ääripäässä ja kohta näytetään

passeja Suomen viranomaiselle. Olemme Niiralassa.

Tosi hyvin meni tullissa, nopeaa, kohteliasta, sujuvaa ja joustavaa.

Viimeinen siisti kuva muutamaan päivään, tarkoitan

että maisemat ja rakennukset ovat siistejä.
 

Kuvassa alla EU:n, ja Suomen liput vielä suomen tullin pihassa.
Niirala takana, ja edessä kohta Värtsilä.

Oke hoitaa kaikki paperihommat, ja bussin siirrot rajalla

oikealle ja vasemmalle. Ja puhuu virkalijat ympäri, niin että

me saadaan pitää laukut bussissa rajojen ylittämisen aikana.
 

Tällä reissulla vain yhden kerran piti kantaa laukku hihnalle valaisuun ;-)

Oke (Olli Lähteenmäki)

 



 

Jos täyspitkän bussin saa jonnekin mahtumaan,

niin Oke sen sinne saa. Koskaan ei ole kävelty

pitkiä matkoja mistään minnekään Oken kyydittäessä.

Joskus meinaa itseltä usko loppua, mutta aina bussi on

mahtunut. On se kuski!

 

Ja sitten ollaan jo melkein Neuvostoliitossa...

rakennuskanta alkaa muuttumaan, metsät tihenevät,

tiet tulevat "toisenlaiseksi", ojat ovat "valkeammat", jne...

Olemme rajalla, vasemmalla Suomi ja oikealla NL.

Huomioi puuston koostumus heti rajalla, tästä se alkaa!

 



 

Ulkomaalaisia rajaviranomaisia ulkomaan rajalla

Värtsilässä.

 

Tässäpä tämä ulkomaalainen raja-asema on. Yllättävän hyvin

meni tullissa vaikka ensin oli yksi jono, sitten kaksi jonoa,

ensin vasemmalla oli ryhmäviisumit, sitten ne oli oikealla,

sitten piti mennä aakkoselliseen jonoon, tai ei sillä

oikeastaan niin väliä ollutkaan... maassa maan tavalla!

 

Tämä peltihökötys katolla (jota luulin aikanaan tilapäiseksi

viritykseksi) on nyt ollut tässä ainakin 4 vuotta. Ei se kovin

kaunis ole, mutta varmaan ajaa asiansa. Tulli toimii!

 

 

Sitten ajettiin Värtsilästä Ruskealaan, ja käytiin katsomassa

Ruskelalan kirkon paikkaa. Olin syömässä täällä

keittolounaan 2012, silloin täällä oli tosi iso ja uusi

kirkko entisen poltetun tilalla. Lounas tarjottiin

kirkon "ravintolassa". Kävin myös silloin istumassa

kirkon penkeillä, sekä kävin alakerrassa katsomassa

kunnostettuja majoitustiloja. Paikka oli hieno vuonna 2012!

 

Kun kävin täällä taas 2013 niin tämä paikka oli täysin

kivijalassa taas, koska kirkko oli taas poltettu aivan maan tasalle.

 

Nyt 2014 täällä oli taas päästy hieman kivijalan yläpuolelle,

ja täällä oli tällainen "Herrankukkaro" rakennus, ja tämän takana

keltainen "motelli" rakennus. Saa nähdä koska

tämä palaa!

Sitten ajettiin Ruskealan kylän läpi etelään kohti Sortavalaa.
Tässä rakennuksia Ruskealasta.

 



ja tyypillistä Ruskealan maaseutua.

 



Sitten aloimme lähestyä jo Sortavalaa.

Tässä vaiheessa oltiin tehty jo useita kauppakierroksia

bussissa, 2 €:n rahoja alkoi olla jo kassassa.
Ja kylmäkaappi alkoi vajeentumaan.
Sää oli aivan mahtava, lämmintä n. 25 astetta ja
aurinko porotti pilvettömältä taivaalta.
 

Sortavalan esikaupunki aluetta, vain muutamien
kilometrien päässä Sortavalasta. 

Sortavalan keskustan tuntumassa kuvattua.

 



Tässä on aivan tuoreita muovikukkia patsaalla. Näitä on täällä aina

ja melko monessa eri paikassa.

 



Suomalaisia rakennuksia Sortavalassa, jotka ovat edelleen "Suomalaisia".

Nämä ovat aika lailla siinä kunnossa kuin ne jäivät. Sanotaan, että

vanhinta Suomalaista arkkitehtuuria voi nähdä Sortavalassa,

ja paikkansa tuo pitää kyllä.

 



Tässä videonpätkää Sortavalasta. Tämä ei ole
minun kuvaamaa, ja puheet ym:t taustalla ovat eri
retkeltä kuin tältä. Mutta tästä saa pienen kuvan
siitä miltä Sortavalassa näyttää.

https://www.youtube.com/watch?v=W0HOUiNbWfQ

Sortavalan keskustassa on melko paljon kerrostaloja,

jotka ovat muutaman kerroksen korkuisia. Tässä
yksi esimerkki näistä. Näitä kaupungissa riittää.

 



Täällä on aina jokin paikka auki ja remppaa tehdään jossain

koko ajan. Se on pakko, muuten nämä tiet menisivät

vieläkin huonompaan kuntoon. Suomalaisen mittapuun mukaan

Venäläiset tiet ovat melko surkeassa kunnossa.

 



Näitä Sortavalassa, ja kaikissa vähän isommissa
kaupungeissa Venäjällä on aika paljon, pikku kioskeja.
Näissä myydään tavallisesti omenaa, appelsiinia, kaalta,
porkkanaa, sekä ns. tavallista kioskikamaa.

Katunäkymää Sortavalan keskustasta.

Näkymää Sortavalan ulosmenotieltä - suuntana lounas, eli
Haapalammen - Miinalan suunta. Ovat melko lailla
alkuperäisessä maalissaan...

 

Sitten jäin Selän taakse Sortavala ja matkamme jatkuu kohti

Miinalaa ja Lahdenpohjaa. Tässä kuvassa alla

Miinalaa.

Valtavan hienoja maisemia, mutta rakennuskanta ei
ole ihan samaa tasoa.

Hylättyjä tuotantolaitoksia siellä täällä.
Vinossa olevia "jatkettuja" lyhtypylväitä,
hoitamattomia peltoja ja metsiä,
aika lailla karua on maisema ajoittain.

Kaiken tämän keskellä on aina muistomerkki siellä täällä.
Tässä taisi olla Miinalan taistelun merkki, jos oikein muistan.

Sitten saavuttiin Lahdenpohjaan. Pienehköön kylään
joka oli kuitenkin suurempi kuin mikään muu matkalla
tänne Sortavalasta.

Täällä oli jonkin verran teollisuutta ja kauppaa.

Lahdenpohjan keskustaa tässä.

Kerrostaloja oli joitan kappaleita, pääosin paikka
oli omakotitalopohjaista rakennuskantaa.

Lahdenpohjan keskustan kauppoja.

Tässä on Venäjän entinen laivastotukikohta Lahdenpohjassa,
Laatokan rannassa. Tämä oli aivan kauheassa kunnossa.

 

Osittain mädäntyneitä ja luhistuneita entisen

laivastotukikohdan "rakennuksia". Olipa melkoinen läävä.

Lounaspaikkamme Annika - hotelli. Tässä taisi olla
8 huonetta varattavissa, eli me emme olisi mahtuneet tänne,
muuta kuin syömään. Sen me teimmekin, alkoi nimittäin
olla matkaajalla nälkä.

 

Tässä eräskin matkaaja ja Annika.

Annikan sisätilat ovat nämä. Hyvin mahtui lounaalle
n. 50 henkeä. Ensin oli salaatti, sitten keitto, sitten
pääruoka ja vielä lopuksi kahvit ja paakkellssit.

Vodka maksoi täällä 50 ruplaa kappaleelta. Yksi pöytäkunta
ja yksi kippaus oli aina 200 ruplaa. Meni niitä siinä muutama kaato
ruuan kanssa, Venäjällä kun ollaan, ei muuten tietenkään!

Alkusalaatti, ja paakkelssi. Ruoka oli ihan OK.
Paras osa oli ehdottomasti tässäkin ravintolassa keitto.

Käytiin taas ihmettelemässä ja ihailemassakin entistä
kirkkoa Lahdenpohjassa. Tänne on aikanaan mahtunut 3500
sanan kuulijaa, ja isohan tämä totta vie onkin.

Hautausmaan kivet ovat aikojen saatossa päässeet parempaan
tarkoitukseen (kivijaloiksi esim.), mutta muutamista löytyneistä
on tehty tällainen muistomerkki kirkon "pihaan".
Hieno paikka, tänne kannattaa tulla aina jos on lähellä liikenteessä.

Sitten jäi Lahdenpohja selän taakse ja käännyttiin Suomen suuntaan,
eli suoraan länteen. Matka oli kohti Tyrjän kylää.

Matkalla näimme Venäläistä maalaismaisemaa
ja puutaloja, sekä pieniä kasvimaita.

Noin 20 minuutin ajon jälkeen olimme noin 5 km:n päässä Suomesta,
Tyrjässä. Paikka oli erikoinen ja oli tosi hienoa olla
täällä. Tämä paikka on niin "maineikas" JR7:n kannalta
ajatellen, että hienoa täällä oli olla.

Voipi olla, että täällä ei monikaan, edes harrastaja, ole
käynyt. Tänne kun ei pääse ns. suoraan Suomesta vaan
tänne on varta vasten tultava pikkuteiden kautta.
Me olimme täällä!

Tyrjänkylä avautui sekä länteen että itään. Olimme melko
lailla korkeimmalla kohdalla ja näimme tästä paikasta
"koko" Tyrjän.

Ei olisi voinut uskoa että matkaa Suomeen on
reilusti alle 10 km:ä.

Tässä Tyrjästä itään - tähän suuntaan hyökkäystä
suunnattiin, kohti Lahdenpohjaa ja tien katkaisua
Sortavalaan.

Tyrjän kylä rakennuksia. Kylä tuntui uinuvan
rauhallisena idyllisessä maisemassa. Ketään ei tainnut
näkyä missään koko aikana.

Tyrjästä etelään, kohti Eilisenvaaraa. Täällä
kasvatetaan omaa lähiruokaa. Se voikin olla viisasta sillä
kauppoja ei juuri ollut.

Kohta ollaan Eilisenvaarassa. Paikkaa pommitettiin rajusti
sotien aikana koska se on risteysasema. Siitä muistomerkkinä
siellä on useita eri patsaita jne.

Tässä jokin laitos matkalla Eilisenvaaraan.

Ja sitten olemme Eilisenvaarassa. Ei, nämä eivät ole
museokamaa, ihan oikeita ja toimivia sekä käytössä olevia junia.
Täällä siis edelleen liikennöidään. Eilisenvaarasta kulkee rata
Suomeen (Parikkalaan), sekä Sortavalaan että Käkisalmeen.

Eilisenvaaran ratapiha. Tätä pommitettiin rajusti sotien aikana.

 

Eilisenvaaran asema ja paikalla sattumoisin

oleva turisti. Asema on muuten oikein hieno sisältäkin,

kannattaa ehdottomasti käydä jos aikaa on. Myös

kaikki patsaat kannattaa "lukea" ja katsella läpi.

Tämä on mielenkiintoinen paikka.

Matka jatkui kohti Käkisalmea.
Tässä matkalla taas näkyi tällainen muistomerkki, näitä
riittää! Kun näille pysähtyy niin useille muistomerkeillä
on maassa lasi jossa on juomaa, sen päällä pari
tupakkaa "poikinpäin" lasin päällä, vieressä
sokeria ja suklaata. Hyvin monessa paikassa näkee
tätä tapaa ja metodia käytetyn.  

Saavumme matkallamme Kiviniemeen, Losevoon.
Täällä on majoituksemme matkan ensimmäisen yön yli.
Ulkopiha on lupaava...

Aina vaan lupaavampi...

 

Tässä rakennuksessa on respa, ja eräässä toisessa rakennuksessa

ovat huoneet. Ihan ok hotelli kaikin puolin.

Ei isommin valitettavaa. Todella paljon laaduttomimmissakin

olen Venäjällä majoittunut.

 

Losevo vaan on sellainen paikka, että täällä ei ole yhtään mitään

nähtävää. Paikka on keskellä ei mitään, eikä missään ole mitään

mielenkiintoista. Tänne on helppo tehdä ihan oikeasti

hotellikuolemaa.

 

Tässä hotellissa oli aamupalalla mies joka oli varmaankin

tarjoilijoiden esimies. Hän söi etupöydässä ruokaa ja kun

meitä tippui paikalle harvakseen, niin hänen ainoa tehtävänsä

oli sanoa, että aamupalalle vaan, tulkaa syömään. Sen hän

teki ja näytti olevan vielä ylpeä työstään. No kukin taplaa

tyylillään.

 

Sitten nukuimme yön yli Losevossa, ja taas aamulla

startattiin liikkeelle kohti uusia seikkailuja...

 

 Heti aamusta Ohtan tien varressa kävimme ihastelemassa

melko isoja bunkkereita. Olivat paksuja, ja kapeita olivat

niiden ampuma-aukot.  

Tältä bunkkerissa näytti sisällä.

Tämä on ampujan näkymä ulos bunkkerista.
Ihan riittävä, totean.

Matkalla sattui olemaan Venäläinen varuskunta, heti sitä kuvaamaan.
Tulee mieleeni RUK:n päärakennus, tai POHPR:n AUK tästä
rakennuksesta. Täällä ne vielä Venäläisiä varusmiehiä
kouluttavat. Liikettä ei toisin näkynyt missään!

Saavuimme rajajoelle. Tähän oli pakko pysähtyä.
Tässä kulki aikanaan Suomen ja Venäjän raja.
Koskettava paikka.

Veljet kuvaan, ja rajajoki selän taakse. Ei kai tässä
laadukkaampaa taustaa voisi edes ajatella olevan olemassa.
Vielä kerran, täällä kannattaa käydä ja pysähtyä ajatteleman
maailman menoa ja omaa historiaamme!

Kauppaan piti päästä täydentämään materiaaleja. Tämä taisi olla
Valkjärven kylä jossa tämä kauppa oli.
Sikäli erikoinen kauppa että täällä ei ollut minkäänlaista
itsepalvelua. Kaikki mitä halusit, piti kertoa myyjälle tiskin
taakse ja hän antoi tavaran sinulle. Aika hidasta toiminta oli,
ja meitä oli kauppa miltei täynnä.

Irish Cream, aito kopio.
100% suklaata, aito vale.
Muuten ihan hyvä suklaapuikko.

Jäätelön (ja oluen) jälkeen matka jatkui Siiranmäen lohkon
suuntaan. Tämä oli eräs reissun pääkohteista.
Siiranmäen kumpareen itäpuoli oli hyvin avonaista
peltoa. Sitten maasto muuttui tämän jälkeen korkeuseroja
sisältäväksi ja metsäiseksi, täällä asemat pääosin tietenkin
olivat.

Kuvan pelloilla käytiin ankaria (vaunu)taisteluita.

Tässä noustaan Siiranmäkeen. Tien molemmin puolin
on panssariesteitä joilla estettiin vaunujen päälle ajo.
Nämä olivat 5 tai 6 rivisiä esteitä.

Tässä ollaan noustu Siiranmäen miltei korkeammalla kohdalle.

 

Tässä on Siiranmäen taisteluiden muistomerkki.

Tässä olemme juuri tulleet ulos bussista ja kuvaamme
paikkaa.

 

Sitten tulee komento "HUOMIO", "ASENTO"...

 

Laskemme sotilaallisin kunnianosoituksin

kukkalaitteen Siiranmäen taistelijoita kunnioittaen ja heidän

muistoaan arvostaen....

 

Laskimme siis sotilaskomentojen mukaan kukkalaitteen,

minä olin seremoniamestari koska olen

bussimme aktiiviupseerivastaava. 

 

Kukkalaitteen laskijoina toimivat Parikkalan RU:n puheenjohtaja,

sekä matkassa ollut reserviläinen, jonka sukulainen oli täällä.

 

 

Kukkalaitteen laskun jälkeen lausuin tilaisuuteen

liittyen Yrjö Jylhä, kotiin - runon. Tein sen, koska olen

bussimme runovastaava.

Pienen hiljentymisen jälkeen tuli komento "tilaisuus on päättynyt".

Tämän jälkeen kukin itse vielä hiljentyi, valokuvasi tai
teki jotain muuta.

Hieno tilaisuus!
Kaikki hiljenivät!
Kaikki kunnioittivat!

 

Sitten matka vei Kivennavan suuntaan.
Kivennapa oli ihan iso kaupunki jossa oli kauppoja,
liikennettä sekä teollisuuslaitoksia.

Tyypillistä Kivennapalaista asumusta.

 

Nousimme Kivennavan entisen kirkon mäkeen. Nyt

kirkosta ei ollut tietoakaan, vaan oli vesitorni, ja jokin

laitos, sekä muutama pieni muistomerkki asiasta

muistuttamassa.

Tässä muistomerkki joka kertoo että paikalla on ollut
uskonnollista toimintaa (alemmassa kuvassa laatta tarkemmin)

Nyt maisema avautui Kivennavan taajaman "reunaosaan"
hieman ankeana. Puisia hökkeleitä siellä täällä ja roskia
joka puolella.

Näkymä länteen Kivennavan kirkon mäeltä. Ei yhtään
sen laadukkaampi kuin näkymä itäänkään.

 

Tällainen teollisuuslaitos täällä nyt oli. Päältäpäin

ei pysty sanomaan mitä täällä tehdään, ehkä ei mitään.

Mäellä oleva muistomerkki jossa lapsi turvautuu
äidin syliin.

Make sai näin hyvän kuvan tästä Katri
Paavolaisen tekemästä patsaasta, joten tämänkin
kuvan paikka on tässä blogijutussa.

Vielä yksi kuva "Suomeen" päin - Kivennavan kirkon mäeltä.

Sitten ajettiin Kivennavan läpi kohti lounaspaikkaamme.

Tässä on ravintola jossa me lounastimme.

Viiniä, olutta ja vodkaa ruokajuomana - ja lounas
pitkän kaavan mukaan.
Lounas oli ihan ok - täyttävää ja noutopöytäperiaatteella
kukin sai syödäkseen mitä halusi.

Sitten ajo Viipuriin ja Viipuri hotelliin.
Pikku lepo ja sitten matka kohti Pyöreää tornia, jossa oli päivällinen.
Päivällistä tarjottiin melko myöhään, itse menin päivälliselle vasta
n. 21.00, ja vieläkin sai syödäkseen. Varsinainen päivälliskattaus
oli klo 19.00 - tästä joustavuudesta isot pojot ravintolalle.

Tässä se on matkamiesten kamat, elämä muovipusseissa ja
pikku laukuissa. Mutta hyvin menee!
 

Huone 412

Yövyttiin Viipuri hotellissa ja nukuttiin tosi makeat
yöunet hyvän illallisen "päälle".

Aamulla taas Viipurin keskustaan.
Tässä tätä Viipurin keskustaa, pyöreän tornin suuntaan.

 

Linna.

Viipuri on muuten siistiytynyt viime
vuosien aikana ihan kunnolla. Täällä on aika
siistiä joka puolella, ja paikat ovat kunnossa.
Viipuri erottuu positiivisesti monesta muusta kaupungista.

Edelleen Viipurin keskustorilta kuvattua. Kauppatori
näkyy oikealla.

Kauppatorin kiertäessämme jäi mieleen hymynkareet
suupieliin saanut tapahtuma. Eräskin myyjä huuteli
ohi mennessämme; ostakaa pora, ostakaa höylä, ostakaa
hyvä matto, ostakaa nauloja - no ostakaa edes sitten ilmakivääri!

Tässä tämä kauppatori ja sieltä löytyy sisältä se
ilmakiväärin myyjä - jos siis et ennen sitä osta mitään "muuta"...

Tässä (kupolin vieressä) istuttiin aurinkoa ottamassa aamulla, hieno terassi
ihan joen tuntumassa. Ohi menee pyörätie ja vastapäätä keskustori.
Suosittelen!

Drusba näkyy taustalla. On kuulemme aika huonossa hapessa.
Olin siellä itse viimeksi 2009, ja jo silloin se oli aika huonossa
kunnossa.

 

Viipurin rautatieasema. Hieno rakennus, tästä

pääsee jalan minne vaan Viipuriin, sillä asema

on aika lailla keskellä kaupunkia.

 

Menimme lounaalle Viking - hotelliin. Tämä

tuntui olevan melko uusi paikka.

Outoa oli se, että koko ravintolassa oli vain yksi WC, ei

vesaa aulassa, ei eteisessä, eikä missään muuallakaan ollut

vessaa - siis yksi ainoa vessa koko paikassa.

 

Ruoka oli ihan ok - paneerattua jotain (varmaan kalaa),

salaatti, keitto ja kaffit.

Tämä kuvakulma on hyvin monessa kortissa.
Pitihän se maisema itsekin ikuistaa.

Ihan Viipurin tuntumassa, matkalla Nuijamaan suuntaan,
on Venäläinen varuskunta. Tieltä näkyy näin hyvin
tähän varuskuntaan.

Siitä päätellen miten ajoneuvot ovat parkkeeratut, ei
näitä ole vähään aikaan käytetty, tai sitten he näkevät
päivittäin todella paljon vaivaa näitä parkeeratakseen.
Muutenkin oli täysin hiljaista, tosin näin aluetta vain noin
20 sekunnin ajan. Mutta eipä täällä elämää näyttänyt olevan.

Vielä yksi yleiskuva varuskunnasta.

Hevoskivi. Tälle kivelle ratsastettiin tarun mukaan hevosella
ja kiven päältä komennettiin. Uskoo ken tahtoo! Kivi on
noin 5 metriä (arvio) korkea. Tässä emme jalkautuneet, ihailimme
kiveä ihan vaan bussista päin. Hevostakaan emme nähneet!

 

Seuraavaksi olimme matkalla mielenkiintoiseen paikkaan, Viipurin

ammusvarasto ja luolasto - alueelle. Täällä oli Karjalan alueen

päävarastot sotien aikana.

 

Reitti kulki sellaisia seutuja myöden, että alkoi usko loppua siihen,

että tämän tien päässä jotain tällaista olisi.

Mutta oli kuin olikin.

Melkein-vihainen vahtikoira haukkui meidät ensin, ja sitten 10
sekunnissa se lauhtui ja tutustui meihin.
Alueen omistaja (nuoripari) otti meidät vastaan.
Pääsimme sisään yhteen luolista, joita taisi olla yhteensä 5.

Tässä kuvassa on yhden luolan oviaukko.

Sisällä luolassa lauloimme neliäänisesti Finlandian.
Täytyy sanoa että akustiikka oli toimiva.

 

 Tämä paikallinen nuoripari muuten viljelee sipulia täällä, ainakin
yhdessä luolassa. Sipulia Osku koetti sitten syöttää
meille ainakin seuraavat 20 km:ä, mutta sitten sekin
havaitsi, että ei mene kaupaksi! Söi sitten itse mitä söi ja
totesi lopuksi, että mennään Suomeen, eikä syödä enää
Venäläisiä sipuleita.

Tässä vielä kuva yhden luolan sisältä. Oli pituutta
ja leveyttä melkoisesti. Kattona oli ainakin 10 metriä
paksu kallio. Massiivinen paikka!

Tämän jälkeen ajoimme Nuijamaalle, tulliin ja kotiin.

Kyllä reissussa on hienoa olla, mutta mahtavaa on
taas palata kotiin.

En voi kyllin kiittää Oskua, Oke:a, ja muita
kanssamatkaajia. Nautin melkein joka hetkestä.

Kiitos.

Uudestaan, uudestaan!