Tallinnassa 2012

 

Tallinnassa 2012

 

Tallinnaan pääsee helposti ja on siis lähellä, kuitenkin Tallinnasta löytyy

paljon sellaista mitä meillä ei ole. Tallinna kuten koko

Eesti on muuttunut huimasti sinä aikana kun minä olen siellä

matkustellut. Olin Tallinnassa ensimäistä kertaa 1996,

ja nyt en tuntisi tätä kaupunkia samaksi. Tallinna on täydellisen

eri paikka kun silloin.

 

Bussilla Hesan länsisatamaan ja terminaaliin. Ja sitten

noin puolen kilometrin mittainen reippailu putkea myöden laivaan.

 

 

Oli kaunis sää ja olin takakannella ihailemassa merta.

Olimme juuri lähteneet satamasta liikenteeseen.

 

Sitten piti ottaa lippu ja mies kuva.

 

Tallinnan D-terminaaliin päästyämme, reippailimme

Viru hotellin aulaan odottamaan hunettamme. Olimme tulleet aamulaivalla

joka on Tallinnassa n. 12.30. Hotellin saa tavallisesti noin 13.- 14.00

aikaan. Eli ehtii yhden oluen joumaan alakerrassa tai syömään

pikkupurtavaa.

 

Sokos Hotel Viru on hotelli Tallinnassa. Inturistin Viru-hotelli avattiin

5. toukokuuta 1972. Hotellirakennus oli ensimmäinen Viroon rakennettu

tornitalo ja erottamaton osa Tallinnan kaupunkikuvaa. Rakennuksen

pääsuunnittelijat olivat virolaiset arkkitehdit Mart Port ja Henno Seppman.

Nykyisin hotellin yhteydessä sijaitsee ostoskeskus Viru Keskus (WP).

 

Tässä kuvassa siis on Viru hotellin respa-aula.

 

Tässä hotellimme tällä kerralla. Olen ollut aiemminkin

tässä hotellissa, itseasiassa olen ollut melko monessa hotellissa

Tallinassa - mutta tämä on yksi parhaista mielestäni. Paikka

on mahtavan keskeinen ja hotelli on siisti kaikin puolin.

 

Tältä Tallinna näytti omasta huoneesta päin kuvattuna.

 

Olimme siis koko talon toiseksi ylimmässä kerroksessa - nro 21.

En ollut koskaan ollut näin korkealla majoittuneena Tallinnassa.

Hieno juttu, täältä näki hyvin vaikka mihin saakka.

 

Sitten pikku tauon jälkeen lähdimme kiertelemään

Vanhaa kaupunkia. Olimme päättäneet että emme makaa

hotellissa van menemme koko ajan ja kierrämme kaupunkia ristiin rastiin.

Ja nimenomaan siellä missä ei ole aiemmin käyty, ei kaupungin

keskustan ulkopuolella.

Tallinnan vanhakaupunki on vuodesta 1997 kuulunut Unescon
maailmanperintöluetteloon. Tallinnan vanhankaupunki on arvokas
etenkin siksi, että sen keskiaikainen miljöö ja rakenne ovat säilyneet
meidän päiviimme saakka, kun ne muista Pohjois-Euroopan pääkaupungeista
ovat jo kadonneet.

Tallinna on yksi koko Euroopan parhaiten säilyneimmistä keskiaikaisista
kaupungeista. 1000 - 1400-luvuilla muotoutuneet tonttien rajat ja katuverkosto ovat edelleen olemassa lähes muuttamattomina. Tukevat puolustuslinnoitteet ovat suojanneet
vanhaakaupunkia sodan tuhoilta ja vallitseva rakennusmateriaali kivi on
pitänyt pintansa tulipaloissa. Kaupungissa ei myöskään ole suuria
uudisrakennuksia, jotka jättäisivät vanhan varjoonsa tai rikkoisivat tyylin.

Kaikki merkittävimmät keskiajalta periytyvät edustus- ja sakraalirakennukset
sekä monet kaupunkilaisten ja kauppiaiden asunnot aittoineen ja varastoineen ovat säilyneet muuttumattomina. Keskiaikaa, tarkemmin ajanjaksoa 1400-luvun alusta
1500-luvun puoliväliin voidaan pitää Tallinnan kehityksen kulta-aikana.
Tallinna kuului hansakaupunkien liittoon ja sillä oli vaikutusvaltainen
asema Itämeren alueella. Taloudellinen mahti kaipasi puolustusrakennelmia
ympärilleen, jolloin avautui mahdollisuus luoda myöhempien aikojen
arkkitehtuurin helmiä ja taideaarteita (WP).

 

Tässä sitten ollaan tällä Raekoja Platsilla - eli vanhan kapungin

keskusaukiolla Raatihuoneen edessä.
 



 

Sitten mentiin Toompean mäelle, ja oettiin kuva Eestin

"eduskunnan" edessä.

 

Toompean mäen lähistöllä on myös Tallinnan tuomiokirkko.

Valtavan iso kirkko joka on myös erittäin kaunis.

 

Tallinnan tuomiokirkko (viroksi Tallinna toomkirik) on Viron

evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokirkko Tallinnassa. Se on Tallinnan

kirkoista vanhin, ja pyhitetty pyhälle Neitsyt Marialle. Sen vanhimmat osat

ovat peräisin 1200-luvulta. Kirkon ulkonäössä on havaittavissa historian

kerrostumia. Kirkko edustaa ulkoapäin lähinnä gotiikkaa, 1700-luvulta

peräisin olevan kirkontornin edustaessa kuitenkin barokin tyylisuuntaa.

Kirkon sisällä on arvokas kokoelma baltiansaksalaisten aatelismiesten

epitafeista. Kirkossa sijaitsee myös ruotsalaisen sotapäällikön Pontus De la Gardien hautamonumentti (WP).

 

Kohtu nro 4 - täällä on Suomen suurlähetystö. Olen kerran käynyt

täällä kylässä (ei siis ongelmien takia) asiamiehen vieraana.

Paikka on hieno ja on osa Suomea Tallinnassa.

Sitten syömään takaisin keskustaan. Raatihuoneen aslueella

on iso määrä erilaisia ravintoloita. Toki ne ovat aika kalliita

jos vertaa näitä vähän "syrjemmän" paikan vastaaviin.

Mutta tänne nyt kuitenkin tultiin syömään.

 



 

Tallinnan yhteiskunnallisen ja kulttuurielämän keskipiste on seitsemän

vuosisadan ajan ollut Raatihuoneentori. Raatihuoneentori sijaitsee aivan

Tallinnan sydämessä vanhassakaupungissa.

Keskiajalla Raatihuoneentorilla pidettiin turnajaisia, toria ja festivaaleja.

Nykyisinkin paikka on tallinnalaisten tärkein kokoontumispaikka.

Raatihuoneentori on kesäisin erittäin vilkas ja siellä on paljon

kahviloita päivävarjoineen (Tallinna info).

 

Olut ja pizza, perussetti. Hyvää mutta ei kovin terveellistä.

Mutta kuka sitä matkalla tätä viitsii ajatella. Mietitään sitä sitten

myöhemmin.

Täällä on aina mukavasti porukkaa ja vilinää.

 

Tällä aukiolla on muuten Maailman vanhin edelleen auki oleva apteekki.

Tämä apteekki on aukion reunassa - aika lähellä sitä paikkaa missä

maassa on se ristin muotoinen kivi. Siinä paikalla on mestattu se ainoa ihminen

joka tällä aukealla yleensäkin on mestattu. Ristikivi on siitä muistona meille.

 

Raatihuoneentorilla sijaitsee siis maailman pisimpään yhtäjaksoisesti

toiminut apteekki. Raadinapteekissa on kirjoitettu reseptejä vuodesta 1422,

ja näytteille on asetettu erilaisia rohtoja 1600-1900- luvuilta. Apteekkari ei

enää määrää lepakkopulveria tai käärmeenmyrkkyä, mutta kokeeksi voi

maistaa hienoa marsipaania (WP).

 

Ilmakuvaa huoneemme ikkunasta. Tuohon suuntaan me mennään huomenna.

Siellä on Tallinnan uusi keskusta ja kaupallinen keskus.

 

Tässä ollaan tornin juuressä. Nämä ovat Hansa-ajan

taistelijoiden tuliasemia.



Sitten käveltiin Tallinnan pikkukaduille, kalasataman

suunnassa kohti vapauden aukiota. Mahtavan idyllisiä

ovat nämä pienet ja tosi kapeat kadut. Aikanaan määräys

rakentajille oli, että hevoskärryn täytyy mahtua ajamaan

näillä kaduilla - se on minimimitta näiden leveydelle.



Seuraavaksi mentiin tornin sisään ja käveltiin muuri "läpi".

Eli nousimme portaat ylös ja kävelimme tornista torniin, aivan

niiden huipulle saakka - ja sitten taas muuria myöden seuraavaan.

Olipa hyvä kierros.

Tallinnan keskiaikainen kaupunginmuuri oli aikanaan tehokas puolustuseste.
Aikanaan 16 metriä korkeasta, kolme metriä leveästä ja neljä kilometriä pitkästä
muurista on jäljellä kaksi kilometriä ja 26 tornia (WP).



Täällä oli myös ampuma-aukkoja useisiin eri suuntiin.

Aukot on suunniteltu siten, että tuli voidaan keskittää tiettyihin

maastonkohtiin useista ampuma-aukoista samaan aikaan.

Täältä Tallinnaa puolustettiin.



Tässä seuraavaksi kuva yhden tornin sisältä.

Aika isoja pinta-alaltaan ja ampumaan kykeni joka ikiseen

ilmansuuntaan. Myös portaat sai "kiinni" niin ettei kukaan

kyennyt hyökkäämään tänne alhaaltakaan päin. Vain jano ja nälkä - 

sekä kylmyys - olivat pahimmat vastustajat. 

 



Seuraavassa kuvassa kuvasin tormnin katon. Tälläisiä

ne ovat sisältäpäin katsottuna. Pitävät kyllä veden ulkopuolella,

mutta eivät kylmyyttä.

Täällä oli puluilla pesiä, eivätkä ne pitäneet meidän vierailustamme.

Tällaisia korkealla olevia tornin käytäviä

me etenimme tornista torniin. Tätä on vieläkin olemassa yhteensä

noin 1 km:n verran. Aikanaan tätä on ollut Tallinnassa n. 3,5 km.

Huima linnoite ja asumuskin.

Tallinnassa oli aiemmin ylä- ja alakaupunki. Tällaisten porttien

läpi mentiin kaupunginosasta toiseen. Näissä oli aiemmin paksut puuovet

ja rautaliukot - sekä vartijat. Ylhäiset asuivat yläkaupungissa (nyk. Toomepan alue) ja

köyhälistö asui alakaupungissa. 

Sitten taas liikenteeseen pikku tauon jälkeen. Reppu selkään, eväät mukaan

ja menoksi. Tänne ei ole tultu makoileman vaan näkemään ja kokemaan.



Tässä Tallinnan keskuspuistossa (Opperatalon edessä) tapasin Nokian keksiän.

Eräs hieman humalassa oleva noin 60:n mies tuli pyytämään, että saako hän

olut tölkkini kun se tulee tyhjäksi - pyysi tupakkaakijn, jota minulla ei ollut antaa.

Join oluen loppuun ja annoin hänelle tyhjän tölkin. Hän kertoi että hän on Nokian

keksijä. Kertoi kuinka oli keksinyt puhelimeen sitä ja tätä. Koetti juttua

kanssani Ruotsin kielellä, mutta kun osasinkin kieltä - vaihtoi heti takaksin Suomen kieleen.

Hieno mies, on keksinyt Nokian, mutta osaa elää vaatimattomasti!



 



Ja sitten 21:n taas.

 

Seuraavana päivänä markkinoille Raekoja Platsille. Siellä oli

mm. tämä takoja paikalla. Hän takoi hienosti ja nopeasti raudasta

tosi hienoja rautanauloja. Ostin heti näitä viisi kappaletta. Oikean ahjon

kanssa oli liiketeessä ja helle oli muutenkin. Lämmintä puuhaa.

Tämä kaveri oli entisajan musketööri. Tämä käsitteli tulisia

rautapalloja ja me ihmettelimme taitoa jolla nämä pyörivät kovalla

vauhdilla ristiin rastiin.

 



Tämä on se paikka, josta kaikki liikenne kulkee vanhankaupungin

stdämeen. Täällä päällä on puisto, jossa on mukava istua ja katsella

alaspäin ja siellä tapahtuvaa vilinää. Tämän paikan alapuolella ovat

ne mummot jotka usein myyvät tupakkakauppaa vastapäätä punaherukoita ja

muitakin marjoja kertakäyttökupeissa. 

Ostoskeskuksen primadonna. Kävimme myös ns. Tallinnan uudella

keskustan puolella jossa nämä ostosparatiisit ovat. Tämä kuva on

Kaubamajan kupeesta lähellä on myös Virukeskus. Eivätkä kaukana

ole muutkaan isot kauppakeskukset.

 





 

Sitten tuli taas se aika että matka vei kohti D-terminaalia ja sen kolmatta

kerrosta. Laiva taisi lähteä Suomeen klo 13.00.

Nykyään myös tämä kolmas kerron on täynnä erilaisia kauppoja.

Vähän aika sitten tämä kerros oli vailla näitä.

 

Viimeinen vilkaisu Tallinnaan ja laivaan mars!

Ja hups, vain noin kaksi tuntia ja taas ollaan Helsingin länsisatamassa.

 

 

Hieno matka lähelle mutta kuitenkin niin erilaiseen kaupunkiin.

Meillä ei ole tälläsiastä Hansa menoa missään, vaan olemme rakentaneet

kaiken uudestaan. Samalla olemme rikkoneet vanhaa eikä sitä enää ole.

 

Tallinnaan mennään taas pian uudestaan.