Tallinnassa 2012
Tallinnaan pääsee helposti ja on siis lähellä, kuitenkin Tallinnasta löytyy
paljon sellaista mitä meillä ei ole. Tallinna kuten koko
Eesti on muuttunut huimasti sinä aikana kun minä olen siellä
matkustellut. Olin Tallinnassa ensimäistä kertaa 1996,
ja nyt en tuntisi tätä kaupunkia samaksi. Tallinna on täydellisen
eri paikka kun silloin.
Bussilla Hesan länsisatamaan ja terminaaliin. Ja sitten
noin puolen kilometrin mittainen reippailu putkea myöden laivaan.
Oli kaunis sää ja olin takakannella ihailemassa merta.
Olimme juuri lähteneet satamasta liikenteeseen.
Sitten piti ottaa lippu ja mies kuva.
Tallinnan D-terminaaliin päästyämme, reippailimme
Viru hotellin aulaan odottamaan hunettamme. Olimme tulleet aamulaivalla
joka on Tallinnassa n. 12.30. Hotellin saa tavallisesti noin 13.- 14.00
aikaan. Eli ehtii yhden oluen joumaan alakerrassa tai syömään
pikkupurtavaa.
Sokos Hotel Viru on hotelli Tallinnassa. Inturistin Viru-hotelli avattiin
5. toukokuuta 1972. Hotellirakennus oli ensimmäinen Viroon rakennettu
tornitalo ja erottamaton osa Tallinnan kaupunkikuvaa. Rakennuksen
pääsuunnittelijat olivat virolaiset arkkitehdit Mart Port ja Henno Seppman.
Nykyisin hotellin yhteydessä sijaitsee ostoskeskus Viru Keskus (WP).
Tässä kuvassa siis on Viru hotellin respa-aula.
Tässä hotellimme tällä kerralla. Olen ollut aiemminkin
tässä hotellissa, itseasiassa olen ollut melko monessa hotellissa
Tallinassa - mutta tämä on yksi parhaista mielestäni. Paikka
on mahtavan keskeinen ja hotelli on siisti kaikin puolin.
Tältä Tallinna näytti omasta huoneesta päin kuvattuna.
Olimme siis koko talon toiseksi ylimmässä kerroksessa - nro 21.
En ollut koskaan ollut näin korkealla majoittuneena Tallinnassa.
Hieno juttu, täältä näki hyvin vaikka mihin saakka.
Sitten pikku tauon jälkeen lähdimme kiertelemään
Vanhaa kaupunkia. Olimme päättäneet että emme makaa
hotellissa van menemme koko ajan ja kierrämme kaupunkia ristiin rastiin.
Ja nimenomaan siellä missä ei ole aiemmin käyty, ei kaupungin
keskustan ulkopuolella.
Tallinnan vanhakaupunki on vuodesta 1997 kuulunut Unescon
maailmanperintöluetteloon. Tallinnan vanhankaupunki on arvokas
etenkin siksi, että sen keskiaikainen miljöö ja rakenne ovat säilyneet
meidän päiviimme saakka, kun ne muista Pohjois-Euroopan pääkaupungeista
ovat jo kadonneet.
Tallinna on yksi koko Euroopan parhaiten säilyneimmistä keskiaikaisista
kaupungeista. 1000 - 1400-luvuilla muotoutuneet tonttien rajat ja katuverkosto ovat edelleen olemassa lähes muuttamattomina. Tukevat puolustuslinnoitteet ovat suojanneet
vanhaakaupunkia sodan tuhoilta ja vallitseva rakennusmateriaali kivi on
pitänyt pintansa tulipaloissa. Kaupungissa ei myöskään ole suuria
uudisrakennuksia, jotka jättäisivät vanhan varjoonsa tai rikkoisivat tyylin.
Kaikki merkittävimmät keskiajalta periytyvät edustus- ja sakraalirakennukset
sekä monet kaupunkilaisten ja kauppiaiden asunnot aittoineen ja varastoineen ovat säilyneet muuttumattomina. Keskiaikaa, tarkemmin ajanjaksoa 1400-luvun alusta
1500-luvun puoliväliin voidaan pitää Tallinnan kehityksen kulta-aikana.
Tallinna kuului hansakaupunkien liittoon ja sillä oli vaikutusvaltainen
asema Itämeren alueella. Taloudellinen mahti kaipasi puolustusrakennelmia
ympärilleen, jolloin avautui mahdollisuus luoda myöhempien aikojen
arkkitehtuurin helmiä ja taideaarteita (WP).
Tallinnan vanhakaupunki on vuodesta 1997 kuulunut Unescon
maailmanperintöluetteloon. Tallinnan vanhankaupunki on arvokas
etenkin siksi, että sen keskiaikainen miljöö ja rakenne ovat säilyneet
meidän päiviimme saakka, kun ne muista Pohjois-Euroopan pääkaupungeista
ovat jo kadonneet.
Tallinna on yksi koko Euroopan parhaiten säilyneimmistä keskiaikaisista
kaupungeista. 1000 - 1400-luvuilla muotoutuneet tonttien rajat ja katuverkosto ovat edelleen olemassa lähes muuttamattomina. Tukevat puolustuslinnoitteet ovat suojanneet
vanhaakaupunkia sodan tuhoilta ja vallitseva rakennusmateriaali kivi on
pitänyt pintansa tulipaloissa. Kaupungissa ei myöskään ole suuria
uudisrakennuksia, jotka jättäisivät vanhan varjoonsa tai rikkoisivat tyylin.
Kaikki merkittävimmät keskiajalta periytyvät edustus- ja sakraalirakennukset
sekä monet kaupunkilaisten ja kauppiaiden asunnot aittoineen ja varastoineen ovat säilyneet muuttumattomina. Keskiaikaa, tarkemmin ajanjaksoa 1400-luvun alusta
1500-luvun puoliväliin voidaan pitää Tallinnan kehityksen kulta-aikana.
Tallinna kuului hansakaupunkien liittoon ja sillä oli vaikutusvaltainen
asema Itämeren alueella. Taloudellinen mahti kaipasi puolustusrakennelmia
ympärilleen, jolloin avautui mahdollisuus luoda myöhempien aikojen
arkkitehtuurin helmiä ja taideaarteita (WP).
Tässä sitten ollaan tällä Raekoja Platsilla - eli vanhan kapungin
keskusaukiolla Raatihuoneen edessä.
Sitten mentiin Toompean mäelle, ja oettiin kuva Eestin
"eduskunnan" edessä.
Toompean mäen lähistöllä on myös Tallinnan tuomiokirkko.
Valtavan iso kirkko joka on myös erittäin kaunis.
evankelis-luterilaisen kirkon tuomiokirkko Tallinnassa. Se on Tallinnan
kirkoista vanhin, ja pyhitetty pyhälle Neitsyt Marialle. Sen vanhimmat osat
ovat peräisin 1200-luvulta. Kirkon ulkonäössä on havaittavissa historian
kerrostumia. Kirkko edustaa ulkoapäin lähinnä gotiikkaa, 1700-luvulta
peräisin olevan kirkontornin edustaessa kuitenkin barokin tyylisuuntaa.
Kirkon sisällä on arvokas kokoelma baltiansaksalaisten aatelismiesten
epitafeista. Kirkossa sijaitsee myös ruotsalaisen sotapäällikön Pontus De la Gardien hautamonumentti (WP).
Kohtu nro 4 - täällä on Suomen suurlähetystö. Olen kerran käynyt
täällä kylässä (ei siis ongelmien takia) asiamiehen vieraana.
Paikka on hieno ja on osa Suomea Tallinnassa.
Sitten syömään takaisin keskustaan. Raatihuoneen aslueella
on iso määrä erilaisia ravintoloita. Toki ne ovat aika kalliita
jos vertaa näitä vähän "syrjemmän" paikan vastaaviin.
Mutta tänne nyt kuitenkin tultiin syömään.
Tallinnan yhteiskunnallisen ja kulttuurielämän keskipiste on seitsemän
vuosisadan ajan ollut Raatihuoneentori. Raatihuoneentori sijaitsee aivan
Tallinnan sydämessä vanhassakaupungissa.
Keskiajalla Raatihuoneentorilla pidettiin turnajaisia, toria ja festivaaleja.
Nykyisinkin paikka on tallinnalaisten tärkein kokoontumispaikka.
Raatihuoneentori on kesäisin erittäin vilkas ja siellä on paljon
kahviloita päivävarjoineen (Tallinna info).
Olut ja pizza, perussetti. Hyvää mutta ei kovin terveellistä.
Mutta kuka sitä matkalla tätä viitsii ajatella. Mietitään sitä sitten
myöhemmin.
Täällä on aina mukavasti porukkaa ja vilinää.
Tällä aukiolla on muuten Maailman vanhin edelleen auki oleva apteekki.
Tämä apteekki on aukion reunassa - aika lähellä sitä paikkaa missä
maassa on se ristin muotoinen kivi. Siinä paikalla on mestattu se ainoa ihminen
joka tällä aukealla yleensäkin on mestattu. Ristikivi on siitä muistona meille.
Raatihuoneentorilla sijaitsee siis maailman pisimpään yhtäjaksoisesti
toiminut apteekki. Raadinapteekissa on kirjoitettu reseptejä vuodesta 1422,
ja näytteille on asetettu erilaisia rohtoja 1600-1900- luvuilta. Apteekkari ei
enää määrää lepakkopulveria tai käärmeenmyrkkyä, mutta kokeeksi voi
maistaa hienoa marsipaania (WP).
Ilmakuvaa huoneemme ikkunasta. Tuohon suuntaan me mennään huomenna.
Siellä on Tallinnan uusi keskusta ja kaupallinen keskus.
Tässä ollaan tornin juuressä. Nämä ovat Hansa-ajan
taistelijoiden tuliasemia.
Sitten käveltiin Tallinnan pikkukaduille, kalasataman
suunnassa kohti vapauden aukiota. Mahtavan idyllisiä
ovat nämä pienet ja tosi kapeat kadut. Aikanaan määräys
rakentajille oli, että hevoskärryn täytyy mahtua ajamaan
näillä kaduilla - se on minimimitta näiden leveydelle.
Seuraavaksi mentiin tornin sisään ja käveltiin muuri "läpi".
Eli nousimme portaat ylös ja kävelimme tornista torniin, aivan
niiden huipulle saakka - ja sitten taas muuria myöden seuraavaan.
Olipa hyvä kierros.
Tallinnan keskiaikainen kaupunginmuuri oli aikanaan tehokas puolustuseste.
Aikanaan 16 metriä korkeasta, kolme metriä leveästä ja neljä kilometriä pitkästä
muurista on jäljellä kaksi kilometriä ja 26 tornia (WP).
Tallinnan keskiaikainen kaupunginmuuri oli aikanaan tehokas puolustuseste.
Aikanaan 16 metriä korkeasta, kolme metriä leveästä ja neljä kilometriä pitkästä
muurista on jäljellä kaksi kilometriä ja 26 tornia (WP).
Täällä oli myös ampuma-aukkoja useisiin eri suuntiin.
Aukot on suunniteltu siten, että tuli voidaan keskittää tiettyihin
maastonkohtiin useista ampuma-aukoista samaan aikaan.
Täältä Tallinnaa puolustettiin.
Tässä seuraavaksi kuva yhden tornin sisältä.
Aika isoja pinta-alaltaan ja ampumaan kykeni joka ikiseen
ilmansuuntaan. Myös portaat sai "kiinni" niin ettei kukaan
kyennyt hyökkäämään tänne alhaaltakaan päin. Vain jano ja nälkä -
sekä kylmyys - olivat pahimmat vastustajat.
Seuraavassa kuvassa kuvasin tormnin katon. Tälläisiä
ne ovat sisältäpäin katsottuna. Pitävät kyllä veden ulkopuolella,
mutta eivät kylmyyttä.
Täällä oli puluilla pesiä, eivätkä ne pitäneet meidän vierailustamme.
Tällaisia korkealla olevia tornin käytäviä
me etenimme tornista torniin. Tätä on vieläkin olemassa yhteensä
noin 1 km:n verran. Aikanaan tätä on ollut Tallinnassa n. 3,5 km.
Huima linnoite ja asumuskin.
Tallinnassa oli aiemmin ylä- ja alakaupunki. Tällaisten porttien
läpi mentiin kaupunginosasta toiseen. Näissä oli aiemmin paksut puuovet
ja rautaliukot - sekä vartijat. Ylhäiset asuivat yläkaupungissa (nyk. Toomepan alue) ja
köyhälistö asui alakaupungissa.
Sitten taas liikenteeseen pikku tauon jälkeen. Reppu selkään, eväät mukaan
ja menoksi. Tänne ei ole tultu makoileman vaan näkemään ja kokemaan.
Tässä Tallinnan keskuspuistossa (Opperatalon edessä) tapasin Nokian keksiän.
Eräs hieman humalassa oleva noin 60:n mies tuli pyytämään, että saako hän
olut tölkkini kun se tulee tyhjäksi - pyysi tupakkaakijn, jota minulla ei ollut antaa.
Join oluen loppuun ja annoin hänelle tyhjän tölkin. Hän kertoi että hän on Nokian
keksijä. Kertoi kuinka oli keksinyt puhelimeen sitä ja tätä. Koetti juttua
kanssani Ruotsin kielellä, mutta kun osasinkin kieltä - vaihtoi heti takaksin Suomen kieleen.
Hieno mies, on keksinyt Nokian, mutta osaa elää vaatimattomasti!
Ja sitten 21:n taas.
Seuraavana päivänä markkinoille Raekoja Platsille. Siellä oli
mm. tämä takoja paikalla. Hän takoi hienosti ja nopeasti raudasta
tosi hienoja rautanauloja. Ostin heti näitä viisi kappaletta. Oikean ahjon
kanssa oli liiketeessä ja helle oli muutenkin. Lämmintä puuhaa.
Tämä kaveri oli entisajan musketööri. Tämä käsitteli tulisia
rautapalloja ja me ihmettelimme taitoa jolla nämä pyörivät kovalla
vauhdilla ristiin rastiin.
Tämä on se paikka, josta kaikki liikenne kulkee vanhankaupungin
stdämeen. Täällä päällä on puisto, jossa on mukava istua ja katsella
alaspäin ja siellä tapahtuvaa vilinää. Tämän paikan alapuolella ovat
ne mummot jotka usein myyvät tupakkakauppaa vastapäätä punaherukoita ja
muitakin marjoja kertakäyttökupeissa.
Ostoskeskuksen primadonna. Kävimme myös ns. Tallinnan uudella
keskustan puolella jossa nämä ostosparatiisit ovat. Tämä kuva on
Kaubamajan kupeesta lähellä on myös Virukeskus. Eivätkä kaukana
ole muutkaan isot kauppakeskukset.
Sitten tuli taas se aika että matka vei kohti D-terminaalia ja sen kolmatta
kerrosta. Laiva taisi lähteä Suomeen klo 13.00.
Nykyään myös tämä kolmas kerron on täynnä erilaisia kauppoja.
Vähän aika sitten tämä kerros oli vailla näitä.
Viimeinen vilkaisu Tallinnaan ja laivaan mars!
Ja hups, vain noin kaksi tuntia ja taas ollaan Helsingin länsisatamassa.
Hieno matka lähelle mutta kuitenkin niin erilaiseen kaupunkiin.
Meillä ei ole tälläsiastä Hansa menoa missään, vaan olemme rakentaneet
kaiken uudestaan. Samalla olemme rikkoneet vanhaa eikä sitä enää ole.
Tallinnaan mennään taas pian uudestaan.