Hampurissa pitkä viikonloppu 2011 ex. vaihtarin vieraana

 

 

Hampurissa 2011 ex. vaihtarin (Maijan) vieraana

 

 

Lähdin toisen isäntäperheen (me olimme se toinen) kanssa yhdessä matkaan pitkäksi

viikonlopuksi Hampuriin. Maija oli ollut meillä "molemmilla"

vaihto-oppilaana ja hän oli meidän molempien perheen tyttö.
Toki toisessa perheessä hän pääosan vaihtoaan oli, mutta me myös
koemme Maijan "omaksi tytöksemme".

Maija oli ollut Suomessa kylässä meillä vaihto-oppilasvuoden

jälkeenkin, ja nyt oli meidän vuoromme.

Hampuri (saks. Hamburg, alasaksaksi Hamborg on Saksan toiseksi
 suurin kaupunki (Berliinin jälkeen) ja maan tärkein satama.
Se sijaitsee Pohjois-Saksassa Elben alajuoksun varrella. Kaupungin
virallinen nimi Freie und Hansestadt Hamburg (Hampurin vapaa- ja hansakaupunki)
muistuttaa sen jäsenyydestä keskiaikaisessa Hansaliitossa ja siitä,
että Hampuri on edelleen kaupunkivaltio (saks. Stadtstaat) ja yksi
Saksan kuudestatoista osavaltiosta (saks. Bundesland).
Hampurin naapuriosavaltiot ovat pohjoisessa Schleswig-Holstein ja
etelässä Ala-Saksi (Niedersachsen).

Hampurin kaupungin ja osavaltion hallinnollinen alue on 755 km²,
jolla elää noin 1,8 miljoonaa ihmistä. Hampuria ympäröivillä
 kaupunkimaisen asutuksen alueilla asuu lisäksi 750 000 ihmistä.
Laajimmin käsitettynä Hampurin suurkaupunkialueeseen kuuluu 18 100 km²,
 jolla asuu nelisen miljoonaa ihmistä (WP).

 

Tätä Suomi - Saksa vierailuperinnettä on nyttemmin jatkettu vuosittain, ja taas

2014 me matkustamme Maijan vieraaksi Saksaan. Koska hän oli
kylässä meillä 2013. Hienoa että meille jäi näin hyvä
ystävyys Maijaan vaikka tunsimme hänet vain yhden vuoden ajan.

Ajoimme minun autollani Helsinkiin ja lentokenttäbussilla
sitten siitä terminaaliin.
Tässä ollaan jo matkalla, josta tuli lentoineen pidempi kuin piti...

 

Meidän piti lentää Helsingistä Köpikseen ja sieltä Hampuriin. Mutta Köpiksessä

havaitsimme, että lentomme oli peruttu. No menimme tiskille, ja saimme

korvaavan lennon kaksi tuntia myöhemmin Hampuriin

Amsterdamin kautta. No saimme ilmaiset pizzalipukkeet (korvaus 2 tunnin odotuksesta).

Menimme tietenkin pizzalle ja oluelle. Odottelimme tämän kaksi tuntia ja lensimme Hollantiin.

Siellä pikku paussi ja sitten tosi pienellä ns. yksityiskoneella Hampuriin.

Tässä pikkukoneessa sai istua minne halusi ja tarjoilu pelasi.

 

 

Eikä aikaakaan kun olimme Hampurin yllä ja pääsimme maihin.

 

 

Maijan perhe haki meidät lentokentältä, ja sitten ajoimme Maijan kotiin

ja majoituimme. Ilta oli jo n. 23.00 paikkeilla, kun meidän

piti alunperin olla Hampurissa n. 21.00.

 

Heti seuraavana aamuna lähdimme metrolla Hampurin

keskustaan ja suuntasimme keskustan aukiolle.

HAmpurissa oli paikallinen jalkapalloturnaus ja kaikkialla näkyi

erivärisiä kauluhuiveja ja logoilla varustettuja takkeja. Mutta

missään ei näkynyt se, että myös Saksa pelasi tänäkin keväänä

jääkiekon MM-kisoissa, eikä pelannut ollenkaan huonosti.

 

Alla on Hampurger Rathaus, iso ja koristeellinen

maamerkki keskellä Hampurin keskustaa. Turistipaikka ehdottomasti!  

 

 

Ja tietenkin piti mennä tämän jälkeen Hampurin "pääostoskadulle" välittömästi.

Keskusrautatieaseman länsipuolella sijaitsevat Mönckebergstraße sekä

Spitalerstraße, jotka ovat kaupungin tunnetuimmat ostoskadut. Niiden varrelta löytyy sekä tavarataloja (esim. Karstadt, Saturn sekä Galeria Kaufhof) että pienempiä kauppoja.

Naiset suuntasivat täällä joka kauppaan ja me miehet odottelimme

ja katselimme kaunista Hampuria.

 

 

Sitten kävimme syömässä lähellä Hampurin rautatieasemaa olevalla

isolla kauppakeskuksella. Taisi olla Intialainen ravintola joka

valittin. Hyvää oli, ja tosi erikoista olutta oli myynnissä - ja

pitihän sitä tietenkin ostaa ja maistaa.

Tunnelma oli ns. itämainen kaikesta vilinästä huolimatta.

 

 

Ja sitten metroon ja St Pauliin. Ja siellä toki Reeperpahnille. Jos ja

kun Hampurissa ollaan, niin tämä paikka on nähtävä - näin päivän valossa.

Erikoista oli se, että St Paulin metroasemalta Reeperpahnille asti oli punkkareita ja

kaikilla oli susikoira mukanaan. Osa näistä nukkui lämpöisellä asfaltilla koira

vieresään. Missään muualla Hampurissa en edes tainnut nähdä punkkareita, mutta

täällä näitä oli todella paljon.

 

 

Ja toki Beatles puisto oli koettava. Jännä paikka, yhtä jännä

kuin se kirkko Reeperpahnilla - niiden ikkunallisien kaikkien

muiden talojen - ihan ihan - vieressä. Jos siis siellä tekee syntiä,

niin kirkko on heti vieressä katumusta varten!

Mielenkiintoinen paikka kirkolle, se on sanottava!

 

 

Illalla meillä oli grillipartyt Maijan kotona. Paikalla oli myös

Maijan sisarukset poikakavereineen. Kiva ilta oli, vaikka Saksani

hieman ruosteessa olikin. Söimme ja joimme pitkän kaavan mukaan

ja keskustelimme mistä milloinkin. Välillä kissa toi myyriä

näytille...

 

Ja aamulla taas metroon ja Hampurin keskustaan. Mahtavaa oli se,

että pisin aika mitä Hampurissa joutuu odottamaan metroa,

olet sitten millä asemalla ja milloin tahansa, on 4 minuuttia. Niitä

menee ihan koko ajan ja linjoja on paljon. Hampurissa et välttämättä

tarvitse omaa autoa - jos asut keskustan tuntumassa (1 - 10 km).

 

 

Sitten tuli käytyä Hampurin satamassa tosi isossa "hallissa", jossa kummassakin

päässä soitti bändi. Kaikki joivat olutta ja söivät bratwurstia, niin mekin.

Hyvää oli ja meno oli huikea - ihan keskellä päivää. Ja porukkaa oli.

 

 

 Tätä ennen olimme olleet satamatorilla, joka oli noin

1 km:n mittainen tori. Koetin etsiä torilta "Saksa paitaa", mutta en

löytänyt. Kaikki Saksan maakunta- ja kaupunkipaidat olivat kyllä

myynnissä, mutta Saksapaitaa ei löytynyt. Ei muuten löytynyt

myöhemmin muualtakaan. Me taas myymme Suomipaitaa,

emmekä maakuntapaitoja - ainakaan laajassa mittakaavassa.

 

Saavuimme sataman laitaan, ja kun paikalla satamassa oli sukellusvene, niin pitihän

siinä itsensä kuvauttaa sen edustalla. Ei näitä tapaa joka päivä - tulee

mileneen lähinnä Suomenlinnan- ja Eestin Lentosataman sukellusveneet - joiden

edustalla olen myös kuvauttanut itseni ;-)

 

 

Sitten lähdettiin Hampurin keskustassa jokiristeilylle. Pienehköllä

paatilla seilattiin koko jokialue läpensä, ja kuljettiin aivan

isojen laivojen vierestä. Välillä oltiin niin lähellä, että olisi voinut

koskettaa valtavan aluksen runkoa, ellei olisi ollut ikkunallista

seinää välissä. Tuntui huimalta!

 

 

Hampurista sai muuten ihan uudenlaisen näkemyksen kun sitä katsoi

joelta käsin. Hieno ja aika halpa risteily. Suosittelen jos

Hampurin suunnalla olet. Kannattaa kokeilla, ja näitä

laivoja on useita satama-alueella joilla pääsee joelle risteilemään.

Kippari muuten teki ennen lähtöämme (kun astui viimeisenä laivaan)

ristin merkin katolilaiseen tapaan - hyvin hartaasti ja hitaasti -

ja sitten hymyili meille. Ja siten lähdettiin! 

 

Hienon risteilyn jälken (jolta säästyimme hengissä) käytiin syömässä laivassa

joka oli ankkurissa ihan joen rannalla. Hyvää oli, ja paikka oli

hieno ja kodikas,

pienoisesta ahtaudestaan huolimatta.

Myös ruokalista oli hyvä, siis tuotteita oli paljon ja monenlaista,

itse listaa en siis maistanut.

 

 

Sieltä mentiin seuraavaksi Suomalaiseen merimieskirkkoon. Paikka oli paljon

enemmän kuin kirkko - siellä oli iso TV-aula joka oli täynnä

Suomen lippuja (MM - finaali oli edessä vielä tällöin, se 6 - 1 matsi).

Tähän väliin on kerrottava että meillä oli oma kisastudio Maijan

kotona olohuoneessa. Juotavaa, syötävää ja tupa ihan täynnä

jengiä. Ja toki Suomen lippu esillä koko ajan. Maijan isän täytyi aamulla lähteä

töihin joten meidän piti olla hiljaa. Mutta voit arvata oltiinko

 kun Suomi teki ensin yhden maalin Ruotsin verkkoo, sitten toisen jne.

Taisi siinä vähän ääntäkin päästä. Oli hienoa olla täällä ja katsella jäkiksen

MM-finaalia, ja Suomen peliä.

Tosi outoa oli se, että Mertaranta puuttui. Nyt vasta oikeasti huomasi

kuinka tärkeä on hyvä selostaja matsissa.

Saksalainen selostaja ei ollut innostunut ja hyvin hartaasti

kertoili pelin kulkua. Edes netistä emme löytäneet

Mertarannan selostusta. No tulos puhui puolestaan,

ja oli pääasia - ME VOITIMME!

 

Takaisin merimieskirkkoon taas;

siellä oli ruokala, oleskelutila, ostosnurkkaus/ kauppa ja tietenkin

se kirkko. Ja täällä puhuttiin Suomea, myytiin ruisleipää ja

muitakin suomalaisia tuotteita.

 

 

Aivan huima oli se papukaija täällä. Puhui ihan ehtaa Suomea. Osasi sanoa,

ja sanoi paljon - puhelias kun lintu oli: terrrrrve, hyvää päivää, mitä kuuluu,

terrrve, heippa, moi...

Uskomaton lintu, jo senkin takia täällä kannatti käydä. En ole koskaan

kuullut linnun puhuvan tällä tavalla. Ensin luulin, että linnunhäkin

alla on jokin kaiutin josta ääni kuuluu Mutta kun tarkastelin asiaa

lähemmin, niin huomasin ja kuulin kyllä hyvin selkeästi mistä ääni tuli,

linnusta itsestään! Hyvä tyyppi!

 

 

Tämän jälkeen kävelimme Hampurin tuomiokirkon kupeeseen ja menimme

sisään saakka. Siellä oli juuri urkukonsertti menossa. Istuimme ja kuuntelimme

urkumusiikkia täällä ainakin puoli tuntia. Kun uruilla soitettiin

matalia ääniä, tuntui se aina palleassa saakka.

 

 

Sitten oli koittanut taas se aika, että ajettiin takaksin Hampurin lentoasemalle

ja aloitettiin kotimatka Suomeen.   

 

Nyt lentokin meni tällä kertaa "suunnitelmien" mukaan ilman välilaskuja.

 

Ja taas oltiin autoparkissa. Sitten matka kotiin Taipalsaarelle.

 

 

Vaikka olimme matkalla vain neljä päivää, me teimme ja koimme kaikenlaista

mukavaa, ja matka tuntui pidemmältä kuin tämä neljä päivää. Kotimatkalla

lupasimme palata Hampuriin uudelleen. Näin tullaan tekemään aivan varmasti. 

Hieno matka. Hienoja muistoja!

 

Kiitos Maija, kiitos perhe Hampurissa, kiitos toinen vaihto-oppilas isäntäperhe!