San Fransiscossa ystävien luona 2011

San Fransiscoon 2011

 

 

Minä ja (miltei) koko perheeni lähdimme San Fransiscoon kahdeksi viikoksi. Patsy ja Neil toimivat
meidän hosteina koko matkamme ajan. Asuimme Novaton alueella, noin puoli
tuntia Golden Gaten ja SF:n pohjoispuolella.

Eli matka alkaa aina siitä, että tuijotetaan omaa lentoa ja
katsotaan onko se aikataulussa? Oli muuten hyvin tarkka tsekkaus jo Hesassa
ennen lentoa Choigagoon. Enhän minä edes muistanut milloin ja mistä olin
ostanut esim. kamerani - mutta sen tiesin että matkalaukkuni olin pakannut ihan itse.

 

Sitten lennolle Helsingistä Chigagoon. Chigagossa oli aivan älyttömän

kova ruuhka hallissa jonka kautta maahantuloviranomaisten haastatteluun

ja kuvaukseen mentiin.

 

Siellä taisi olla USA:n ulkopuolisille 26 deskiä, mutta siitä huolimatta

seisoimme kiemurtelevissa jonoissa n. 2,5 h. Onneksi

olin ottanut lentojen vaihtoon aikaa 4 tuntia, lyhemmällä välillä

ei tätä hommaa edes kannata kokeilla. Sillä, terminaaliakin

piti vaihtaa junalla, niin iso ja laaja on Chigago International Airport.

Kun pääsimme 3:s terminaaliin, eli USA:n sisäisten lentojen

terminaaliin, niin siten "helpotti". Kaikki oli hitaampaa,

rauhallisempaa, ja rennompaa.

 

Kannattaa pohtia, mikäli oma aikataulu on tiukka, että

tekee vaihdon Euroopassa. Tällöin nämä maahantulomuodollisuudet

ja rajamuodollisuudet tehdään vasta kun olet jo USA:ssa, joten

ei ole pelkoa että jäät Eurooppaan - ja koetata saada korvaavaa

lentoa tälle mantereelle.  

 

 

Sitten päästiin perille SF:n ja Patsy haki meidät asemalta. Maisemat

olivat hieman toisenlaiset kun täällä suomessa ja muutenkin. Takana

näkyi matalahkoa vuoristoa - kuin olisimme olleet valtavassa kattilassa.

Puusto oli hyvin matalaa jos sitä oli ollenkaan, ruohoa oli jonkin verran, mutta

sekin matalaa.

Me tulimme +10 asteesta, + 25-30 asteeseen saapuessamme Kaliforniaan.

 

 

Oli upeaa etenkin alussa ajaa Golden Gaten yli, koska se oli niin tunnettu maamerkki,
ja nyt itse sitä ajettiin. Taisi olla 12 kaistaa sillan yli. Koko ajan sillalla oli valtava
liikenne. Peruste: SF:sta pohjoiseen ainoa reitti kulkee tästä, ellet sitte aja
tosi paljon pidempää reittiä: Oakland - Ricmont - San Rafael. Tätä
ei tee kukaan!

Seuraavana päivänä käytiin SF:n keskustan tuntumassa olevassa luonnontieteellisessä
museossa katselemassa kaikkea mukavaa. Tämä oli ihan Golden Gate parkin kupeessa.
Vieressä oli Japanilainen teehuone, jossa myös käytiin.

Hienoja paikkoja molemmat. Etenkin Japanilainen puisto teehuoneineen ja
teenkaato rituaaleineen jäi mieleen. Luulin että vihreä teeni jäähtyy
ennekuin se on kupissa ja nautittavissa - niin kauan ja monivaiheinen
rituaali oli.

Siellä (luonnontieteellinen museo) oli myös kait maailman ainoa täysin albiino krokotiili.
Tyylikäs elukka.

 

Cliff house oli ravintola joka oli puoliksi meren päällä, ja puolet siitä

oli mantereen päällä. Huima paikka. Tämä on aivan Golden Gate Parkin länsipäässä, miltei

siinä kohtaa jossa on se edelleen puusta rakennettu isohko tuulimylly.

Täällä nautittiin lounas ja kahvit. Tämän

paikan ulkopuolella oli Giant Camera.

Vaikka oli kohtuu kylmä päivä, niin olipa

aalloilla surffareita. Ei tehnyt mieli surffata lainkaan tässä tuulessa.

 

 

Novatossa oli mahtavan hyvät markkinat muistaakseni aina keskiviikkoisin,

siellä myytiin kadun kojuissa kaikenlaista hyvää syötävää.

Ostin mm. leipää, rypäleitä, luumuja, ja jotain muutakin vielä.

Niin ja se että oli paikalla ja nautti tunnelmasta, oli jo hienoa.

Ai niin, ostin raakakahvia täältä, kotona Novatossa se jauhettiin ja

nautittiin todella tuoretta kahvia.

 

 

Joka ikinen päivä käytiin kävelylenkillä, joko sydänkohtausmäessä

tai muualla. Mahtavat oli maisemat Novatossa ulkoiluun. Eräänä päivänä

käveltiin yli kahden ja puolen tunnin lenkki näissä maisemissa.

Maisemat poikkeavat meidän maisemista paljon. Sää on vielä elokuussa tosi

lämmin ja kostea. Eläimiä on paljon, ratsastajia tulee vastaan usein - ja

kaikki tervehtivät aina hyvin kohteliaasti ja kysyvät miten menee?

Itseasiassa kysyin pariinkin otteeseen Patsyltä, että tunsitko nämä

hemmot - vastaus oli aina - en. Ihmiset olivat siis hyvin kohteliaita

ja ystävällisiä kaikkialla missä matkani aikana olin.

Tässä meillä olisi opiksi otettavaa!

 

 

Novato on paikka ja kaupunki, jossa on vieri vieressä citymainen ja

maalaismainen ulottuvuus. Kumpaakin löytyy sopivasti. Juuri

sopivan kokoinen että sinne ei eksy, mutta taas niin suuri että

kaikkea löytyy joka lähtöön.

 

Eräänä päivänä käytiin San Andreaksen maansiirtymä alueella - maanjäristyspuistossa.

Huima oli esimerkiksi se näky

kun aidasata oli puolet jäänyt paikalle ja toinen puoli oli siirtynyt

muun maan mukana yli 5 metriä eri suuntaan.

Maansiirtymä oli niin paikallinen, että näin oli päässyt käymään.

Juuri tällä paikalla ihmeteltiin ja katsottiin luontoa tällä alueella.  

 

 

Aivan uskomaton oli myös se Point Reyesin suunnassa olevan valkoinen hylätty maatila.

Kaikki oli maalattu valkoiseksi, ihan kaikki. Sitten se oli vaan hylätty, ja nyt se oli

yksin harjanteella vasten merituulia. Tälläisia paikkoja ei näe edes lännen elokuvissa.

Kävelimme paikan ohi meren rantaan ja katsoimme kun alppikauriit kuljeksivat

villeinä ja söivät ruohoa. Ihmeellinen ja kaunis paikka!

 

 

Sitten seuraavana päivänä ajoon kohti Martinezin suuntaa. Matkalla tänne välissä

käytiin Six Flaxissa huvittelemassa.

Oli leijonia, tiikereitä, norsuja, delfiinejä ja

kaikkia mahdollisia tosi hurjia laitteita. Paikka taisi olla Vallejon

kaupunki SF:n ja Martinezin välissä.

Eero ja Patsy oli laitteissa, minä katselin ihmisä ja maisemia.

Eero muuten kosketti täällä ihka oikeaa norsua! Ja minut

kasteli märäksi maitovalas!

 

 

Käytiin muuten Neil:n pilotoimana SF.n, Napan ja jopa Sonoman

ilmatilassa. Laskeuduttiin alas Gloverdalessa ja käytiin lounaalla

Vietnamilaisessa ravintolassa. Sitten taas koneeseen ja

lennettiin takaksin Novatoon. Olin muuten itsekin pilottina

ainakin kahden minuutin ajan. Kiikkerä kone ja totteli tosi

hyvin ohjausta. Mutta kyllä oli helpotus sanoa Neil:lle, että

ota ohjaus - minä katselen maisemia.

 

 

Välissä oli sukujuhlatkin joissa grillattiin ja tavattiin tuttuja ja, me

tuntemattomiakin - ainakin minä en tuntenut jokaista "USA:n sukulaista".

Jenkin puhuvat niin paljon, että itse tuskin ehtii väliin. Kaikki olivat

erittäin iloisia ja avoimia - ja rentoja. Naurun remakkaa kuului

joka suunnasta.

 

Sitten tehtiin odotettu Napan ja Sonoman alueen viinikierros. Käytiin

monella viinitalolla ja kierrettiin kellarit ja pruuvattiin

em. taloissa eri viinejä. Mahtava reisu, tänne tullaan

uudelleen...

 

Hieno maatalouden ala! Ja sitä on muuten näillä alueilla

valtava paljon. Saat ajaa tuntikaupalla ihan oikeasti, ja vain

viinikasveja pelloilla.

 

 

 Pakko oli myös käydä ajamassa alas Lombard street - maailman

mutkikkain katu. Taisi olla 8 todella tiukkaa mutkaa ihan perä perää.

Tie on rakennettu näin, koska muuten mäki olisi liian jyrkkä liikenteelle.

SF:ssa muuten on muistini mukaan 42 "hill:ä" - eli mäkeä. Ne on

kaikki nimetty ja kaikkien kautta ja läpi kulkee tiestö, ja tietenkin

asutusta niissä on paljon. Ja kaikilla on oma hieno historiansa.

Jopa Cable Cars:t ajavat joidenkin hill:n kautta, esim. Russian

hillin kupeessa on Cable Cars reitti.  

 

Tällä Lombard - kadulla on tehty useita maailman ennätyksiä; aika kun juostaan

munasillaan alas koko mäki (suomalaiset tekemä - ei minun nimissäni),

pyörällä, skeittilaudalla, jne. alas.

Täällä kävi muitakin turisteja kuin me, aika ryysis koko ajan. Ja

se on varma, että kukaan ei muuten ajaisi keskustan suunnasta Pier 39:lle

tätä reittiä myöden, ellei tämä olisi Lombard Street.

 

 

Josta siis päästiinkin Pier 39:lle, joka oli valtava ja osittain veden päälle rakennettu

turistirysä. Siellä oli kaikkea mahdollista; teatteria, olutta, ruokapaikkoja, kauppoja, jne.

Täällä syötiin ravintolassa josta oli suora näköyhteys Alcatraziin.

Pier 39:llä kuluu koko päivä jos vaan aikaa on. Paikka on aika iso ja laaja

ja nähtävää ja koettavaa on valtavasti. Ehkä kuuluisin (ja haisevin) juttu

Pier 39:llä ovat merileijonat. SF on rakentanut näille betonauluille "alustoja"

varmaan toistasataa kappaletta. Niissä ne makoilevat ja ratkovat reviirejään, ja

välillä pulahtavat mereen syömään. Haju oli aikamoinen, koska SF ei

rakentanut vessoja näille erikseen.  

 

Kuvassa Alcatraz. Tänne piti mennä, mutta liput olisi pitänyt ostaa

varmaankin ainakin kuukausi ennen menoa. Tänne muuten pääsee Pier 41:ltä.

On lyhyen matkan päässä 39:stä. Ehkä ensi kerralla tänne.

Tai siis täne mennään ensi kerralla.

 

 

Sitten käytiin The Coit Towerissa, joka sijaitsee Russian Hill:llä.

Yksi San Fransiscon korkeimpia "ei nykyajan" torneja. Tänne mentiin

kiinalaisten hissityttöjen ajamana ihan ylös. Täältä näkyi miltei

koko Bay area. Mahtava paikka, kaikkea kivaa betonista - sarjaan. Autolla

pääsee ihan viereen, ja tornin alakerta on täynnä kauniita maalauksia.

 

 

 ja tässä itse torni

 

 

Sitten ajettiin Martineziin tapaamaan Heleniä. Helenillä oli tosi

paljon kauniita kukkia piha täynnä, ja tosi tiukkaa itsekasvatettua

paprikaa... tosi tiukkaa! Täällä meni päivä mukavasti

jutustellessa ja muuten vaan oleillessa hyvässä seurassa.

Kun täältä ajettiin takaisin SF:n niin oli hienoa nähdä

kaikki valot. Täällä kun tulee säkkipimeä n. 8.30PM joka päivä.

Tällöin vasta pimeällä ymmärtää paikan oikean koon ja mittasuhteet.

 

 

 Viinialueet tulivat tutuksi, koska San Fransiscon koilispuolella

ei tunnu muuta olevankaan kuin laatuviinien alueita.

Aivan mahtavaa on viiniharrastajana olla tällaisellä

alueella ja nähdä kaikki nämä "kuuluisat" paikat ja talot.

Tunsin nimeltä näistä aika monta taloa ja viiniä, mutta nyt

olin paikan päällä ja saatoin pysähtyä sen talon kohdalle mihin halusin.

Uskomatonta!

 

 

Aivan SF:n keskustan tuntumassa on hieno Fine Arts Palace.

Täällä oli kaikkea mahdollista tieteeseen, tekniikkaan ja

jopa taiteeseen liittyvää katsottavaa. Mikä parasta, miltei

jokaiseen laitteeseen sai koskea ja kokeilla miten ja "miksi" ne

toimivat - huikea paikka. Paikka oli vähän kuin Tietomaa,

mutta älyttömän paljon suurempi. Älä lähde tänne kiireen kanssa, ja

varaa päivä aikaa itsellesi.

 

 

Ja toki China Townissa piti käydä. Paikka oli myös SF:n keskustassa.

Tilattiin "liian paljon" ruokaa kiinalaisessa ravintolassa,

emme jaksaneet syödä kaikkea. Ja meidän mittapuun mukaan

kaikki tämä pikkurahalla. Suosittelen käyntiä SF:n China Town:ssa.

Siellä oikeasti on hyvin Kiinalaista ja vain Kiinalaisia - ellei

meitä turisteja oteta huomioon.

Täällä muuten ei pärjää

englannin kielellä, vaikka he puhuvatkin englantia. Edes

hostini ei ymmärtänyt kahvikupillisen hintaa, kun kysyin Neil:ltä

"mitä se sano?" Oli se englantia, mutta aika vahvalla Kiinan

aksentilla. Löin pari dollaria kouraan ja jäin vaan odottamaan

vaihtorahoja - ja tulihan niitä.

Jos muistan oiken niin tämä CT taitaa olla Nykin jälkeen maailman

toiseksi suurin "China Town" - Kinaa lukuunottamatta ;-)

 

 

Kömpelöä oli minulta se, että kameran akku loppui jo tämän ensimäisen

China Town kuvan jälkeen. Kuvattavaa olisi ollut vaikka

kuinka paljon - näin tällä kertaa. Loput kuvat ovat muistikuvissa,

onneksi edes näin.

 

Sitten löhöttiin päivä kaksi ja vain oltiin, koska kohta piti

taas matkustaa "ovelta ovelle" n. 27 h. Sen verran vie

aikaa Taipalsaarelta Novatoon kaikkineen. Täältä sinnepäin

homma on helppoa, se vastaa vain yhden yön valvomista tai huonosti nukkumista.

Ei edes sitäkään, koska aina sitä vähän torkkuu lennoilla.

Mutta auta armias tännepäin tulo,

sinulta jää aikaa pois n. 10 jo pelkästään aikaeron vuoksi kalenteristasi.

Vaikka kuinka koettaa nukkua

aamulla klo 6AM, ei siitä mitään tule. Nukuttamaan alkaa siinä

vaiheessa, kun ollaan suunnilleen jo Euroopan ilmatilassa. Ja sitten on

päivällinen, lennon vaihto jne. Ei siinä nukuttua saa.  

Tiukkaa hommaa tännepäin tulo on.

 

Sitten tuli se aika ja päivä, että aamuyöstä taas tuijottelimme

San Fransiscon International:n lentokentällä lentoamme taulusta.

 

Kaksi viikkoa oli kulunut todella mukavasti, ja aivan aivan

liian nopeasti.

 

 

 Tällä kotiin...

 

 

Ja reilut 23 tuntia ja oltiin taas Hki-Vantaan Veromiehen parkkipaikalla.

Sitten autoon ja ajo kotiin, ja matka oli paketissa.

 

 

Matka oli niin HIENO, että päätimme uusia sen jonkun vuoden päästä.

 

Sovimme, että hostimme tulevat Suomeen samalla tavalla

meille, ja ollaan kimpassa pari viikkoa Suomea kierrellen. Me hosteina ja REP:nä.

 

Sitten me taas lähdemme USA:n ja SF:n. Koska tämä on

yhdessä sovittu, niin se täytyy pitää. Tätä matkaamista siis SF:n

tulee riittämään vastaisuudessakin - onneksi!

 

Kiitos Patsy ja Neil sekä likat - ja Helen - ja kaikki muutkin.

Hampurissa pitkä viikonloppu 2011 ex. vaihtarin vieraana

 

 

Hampurissa 2011 ex. vaihtarin (Maijan) vieraana

 

 

Lähdin toisen isäntäperheen (me olimme se toinen) kanssa yhdessä matkaan pitkäksi

viikonlopuksi Hampuriin. Maija oli ollut meillä "molemmilla"

vaihto-oppilaana ja hän oli meidän molempien perheen tyttö.
Toki toisessa perheessä hän pääosan vaihtoaan oli, mutta me myös
koemme Maijan "omaksi tytöksemme".

Maija oli ollut Suomessa kylässä meillä vaihto-oppilasvuoden

jälkeenkin, ja nyt oli meidän vuoromme.

Hampuri (saks. Hamburg, alasaksaksi Hamborg on Saksan toiseksi
 suurin kaupunki (Berliinin jälkeen) ja maan tärkein satama.
Se sijaitsee Pohjois-Saksassa Elben alajuoksun varrella. Kaupungin
virallinen nimi Freie und Hansestadt Hamburg (Hampurin vapaa- ja hansakaupunki)
muistuttaa sen jäsenyydestä keskiaikaisessa Hansaliitossa ja siitä,
että Hampuri on edelleen kaupunkivaltio (saks. Stadtstaat) ja yksi
Saksan kuudestatoista osavaltiosta (saks. Bundesland).
Hampurin naapuriosavaltiot ovat pohjoisessa Schleswig-Holstein ja
etelässä Ala-Saksi (Niedersachsen).

Hampurin kaupungin ja osavaltion hallinnollinen alue on 755 km²,
jolla elää noin 1,8 miljoonaa ihmistä. Hampuria ympäröivillä
 kaupunkimaisen asutuksen alueilla asuu lisäksi 750 000 ihmistä.
Laajimmin käsitettynä Hampurin suurkaupunkialueeseen kuuluu 18 100 km²,
 jolla asuu nelisen miljoonaa ihmistä (WP).

 

Tätä Suomi - Saksa vierailuperinnettä on nyttemmin jatkettu vuosittain, ja taas

2014 me matkustamme Maijan vieraaksi Saksaan. Koska hän oli
kylässä meillä 2013. Hienoa että meille jäi näin hyvä
ystävyys Maijaan vaikka tunsimme hänet vain yhden vuoden ajan.

Ajoimme minun autollani Helsinkiin ja lentokenttäbussilla
sitten siitä terminaaliin.
Tässä ollaan jo matkalla, josta tuli lentoineen pidempi kuin piti...

 

Meidän piti lentää Helsingistä Köpikseen ja sieltä Hampuriin. Mutta Köpiksessä

havaitsimme, että lentomme oli peruttu. No menimme tiskille, ja saimme

korvaavan lennon kaksi tuntia myöhemmin Hampuriin

Amsterdamin kautta. No saimme ilmaiset pizzalipukkeet (korvaus 2 tunnin odotuksesta).

Menimme tietenkin pizzalle ja oluelle. Odottelimme tämän kaksi tuntia ja lensimme Hollantiin.

Siellä pikku paussi ja sitten tosi pienellä ns. yksityiskoneella Hampuriin.

Tässä pikkukoneessa sai istua minne halusi ja tarjoilu pelasi.

 

 

Eikä aikaakaan kun olimme Hampurin yllä ja pääsimme maihin.

 

 

Maijan perhe haki meidät lentokentältä, ja sitten ajoimme Maijan kotiin

ja majoituimme. Ilta oli jo n. 23.00 paikkeilla, kun meidän

piti alunperin olla Hampurissa n. 21.00.

 

Heti seuraavana aamuna lähdimme metrolla Hampurin

keskustaan ja suuntasimme keskustan aukiolle.

HAmpurissa oli paikallinen jalkapalloturnaus ja kaikkialla näkyi

erivärisiä kauluhuiveja ja logoilla varustettuja takkeja. Mutta

missään ei näkynyt se, että myös Saksa pelasi tänäkin keväänä

jääkiekon MM-kisoissa, eikä pelannut ollenkaan huonosti.

 

Alla on Hampurger Rathaus, iso ja koristeellinen

maamerkki keskellä Hampurin keskustaa. Turistipaikka ehdottomasti!  

 

 

Ja tietenkin piti mennä tämän jälkeen Hampurin "pääostoskadulle" välittömästi.

Keskusrautatieaseman länsipuolella sijaitsevat Mönckebergstraße sekä

Spitalerstraße, jotka ovat kaupungin tunnetuimmat ostoskadut. Niiden varrelta löytyy sekä tavarataloja (esim. Karstadt, Saturn sekä Galeria Kaufhof) että pienempiä kauppoja.

Naiset suuntasivat täällä joka kauppaan ja me miehet odottelimme

ja katselimme kaunista Hampuria.

 

 

Sitten kävimme syömässä lähellä Hampurin rautatieasemaa olevalla

isolla kauppakeskuksella. Taisi olla Intialainen ravintola joka

valittin. Hyvää oli, ja tosi erikoista olutta oli myynnissä - ja

pitihän sitä tietenkin ostaa ja maistaa.

Tunnelma oli ns. itämainen kaikesta vilinästä huolimatta.

 

 

Ja sitten metroon ja St Pauliin. Ja siellä toki Reeperpahnille. Jos ja

kun Hampurissa ollaan, niin tämä paikka on nähtävä - näin päivän valossa.

Erikoista oli se, että St Paulin metroasemalta Reeperpahnille asti oli punkkareita ja

kaikilla oli susikoira mukanaan. Osa näistä nukkui lämpöisellä asfaltilla koira

vieresään. Missään muualla Hampurissa en edes tainnut nähdä punkkareita, mutta

täällä näitä oli todella paljon.

 

 

Ja toki Beatles puisto oli koettava. Jännä paikka, yhtä jännä

kuin se kirkko Reeperpahnilla - niiden ikkunallisien kaikkien

muiden talojen - ihan ihan - vieressä. Jos siis siellä tekee syntiä,

niin kirkko on heti vieressä katumusta varten!

Mielenkiintoinen paikka kirkolle, se on sanottava!

 

 

Illalla meillä oli grillipartyt Maijan kotona. Paikalla oli myös

Maijan sisarukset poikakavereineen. Kiva ilta oli, vaikka Saksani

hieman ruosteessa olikin. Söimme ja joimme pitkän kaavan mukaan

ja keskustelimme mistä milloinkin. Välillä kissa toi myyriä

näytille...

 

Ja aamulla taas metroon ja Hampurin keskustaan. Mahtavaa oli se,

että pisin aika mitä Hampurissa joutuu odottamaan metroa,

olet sitten millä asemalla ja milloin tahansa, on 4 minuuttia. Niitä

menee ihan koko ajan ja linjoja on paljon. Hampurissa et välttämättä

tarvitse omaa autoa - jos asut keskustan tuntumassa (1 - 10 km).

 

 

Sitten tuli käytyä Hampurin satamassa tosi isossa "hallissa", jossa kummassakin

päässä soitti bändi. Kaikki joivat olutta ja söivät bratwurstia, niin mekin.

Hyvää oli ja meno oli huikea - ihan keskellä päivää. Ja porukkaa oli.

 

 

 Tätä ennen olimme olleet satamatorilla, joka oli noin

1 km:n mittainen tori. Koetin etsiä torilta "Saksa paitaa", mutta en

löytänyt. Kaikki Saksan maakunta- ja kaupunkipaidat olivat kyllä

myynnissä, mutta Saksapaitaa ei löytynyt. Ei muuten löytynyt

myöhemmin muualtakaan. Me taas myymme Suomipaitaa,

emmekä maakuntapaitoja - ainakaan laajassa mittakaavassa.

 

Saavuimme sataman laitaan, ja kun paikalla satamassa oli sukellusvene, niin pitihän

siinä itsensä kuvauttaa sen edustalla. Ei näitä tapaa joka päivä - tulee

mileneen lähinnä Suomenlinnan- ja Eestin Lentosataman sukellusveneet - joiden

edustalla olen myös kuvauttanut itseni ;-)

 

 

Sitten lähdettiin Hampurin keskustassa jokiristeilylle. Pienehköllä

paatilla seilattiin koko jokialue läpensä, ja kuljettiin aivan

isojen laivojen vierestä. Välillä oltiin niin lähellä, että olisi voinut

koskettaa valtavan aluksen runkoa, ellei olisi ollut ikkunallista

seinää välissä. Tuntui huimalta!

 

 

Hampurista sai muuten ihan uudenlaisen näkemyksen kun sitä katsoi

joelta käsin. Hieno ja aika halpa risteily. Suosittelen jos

Hampurin suunnalla olet. Kannattaa kokeilla, ja näitä

laivoja on useita satama-alueella joilla pääsee joelle risteilemään.

Kippari muuten teki ennen lähtöämme (kun astui viimeisenä laivaan)

ristin merkin katolilaiseen tapaan - hyvin hartaasti ja hitaasti -

ja sitten hymyili meille. Ja siten lähdettiin! 

 

Hienon risteilyn jälken (jolta säästyimme hengissä) käytiin syömässä laivassa

joka oli ankkurissa ihan joen rannalla. Hyvää oli, ja paikka oli

hieno ja kodikas,

pienoisesta ahtaudestaan huolimatta.

Myös ruokalista oli hyvä, siis tuotteita oli paljon ja monenlaista,

itse listaa en siis maistanut.

 

 

Sieltä mentiin seuraavaksi Suomalaiseen merimieskirkkoon. Paikka oli paljon

enemmän kuin kirkko - siellä oli iso TV-aula joka oli täynnä

Suomen lippuja (MM - finaali oli edessä vielä tällöin, se 6 - 1 matsi).

Tähän väliin on kerrottava että meillä oli oma kisastudio Maijan

kotona olohuoneessa. Juotavaa, syötävää ja tupa ihan täynnä

jengiä. Ja toki Suomen lippu esillä koko ajan. Maijan isän täytyi aamulla lähteä

töihin joten meidän piti olla hiljaa. Mutta voit arvata oltiinko

 kun Suomi teki ensin yhden maalin Ruotsin verkkoo, sitten toisen jne.

Taisi siinä vähän ääntäkin päästä. Oli hienoa olla täällä ja katsella jäkiksen

MM-finaalia, ja Suomen peliä.

Tosi outoa oli se, että Mertaranta puuttui. Nyt vasta oikeasti huomasi

kuinka tärkeä on hyvä selostaja matsissa.

Saksalainen selostaja ei ollut innostunut ja hyvin hartaasti

kertoili pelin kulkua. Edes netistä emme löytäneet

Mertarannan selostusta. No tulos puhui puolestaan,

ja oli pääasia - ME VOITIMME!

 

Takaisin merimieskirkkoon taas;

siellä oli ruokala, oleskelutila, ostosnurkkaus/ kauppa ja tietenkin

se kirkko. Ja täällä puhuttiin Suomea, myytiin ruisleipää ja

muitakin suomalaisia tuotteita.

 

 

Aivan huima oli se papukaija täällä. Puhui ihan ehtaa Suomea. Osasi sanoa,

ja sanoi paljon - puhelias kun lintu oli: terrrrrve, hyvää päivää, mitä kuuluu,

terrrve, heippa, moi...

Uskomaton lintu, jo senkin takia täällä kannatti käydä. En ole koskaan

kuullut linnun puhuvan tällä tavalla. Ensin luulin, että linnunhäkin

alla on jokin kaiutin josta ääni kuuluu Mutta kun tarkastelin asiaa

lähemmin, niin huomasin ja kuulin kyllä hyvin selkeästi mistä ääni tuli,

linnusta itsestään! Hyvä tyyppi!

 

 

Tämän jälkeen kävelimme Hampurin tuomiokirkon kupeeseen ja menimme

sisään saakka. Siellä oli juuri urkukonsertti menossa. Istuimme ja kuuntelimme

urkumusiikkia täällä ainakin puoli tuntia. Kun uruilla soitettiin

matalia ääniä, tuntui se aina palleassa saakka.

 

 

Sitten oli koittanut taas se aika, että ajettiin takaksin Hampurin lentoasemalle

ja aloitettiin kotimatka Suomeen.   

 

Nyt lentokin meni tällä kertaa "suunnitelmien" mukaan ilman välilaskuja.

 

Ja taas oltiin autoparkissa. Sitten matka kotiin Taipalsaarelle.

 

 

Vaikka olimme matkalla vain neljä päivää, me teimme ja koimme kaikenlaista

mukavaa, ja matka tuntui pidemmältä kuin tämä neljä päivää. Kotimatkalla

lupasimme palata Hampuriin uudelleen. Näin tullaan tekemään aivan varmasti. 

Hieno matka. Hienoja muistoja!

 

Kiitos Maija, kiitos perhe Hampurissa, kiitos toinen vaihto-oppilas isäntäperhe!